otsikko puhuu puolestaan.
minä ikäisenä tiesit olevasi bi?
trallalleii
141949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huomasin koulussa katselevani yhtä tyttöä enemmän kuin muita. Kelailujen jälkeen tajusin mistä oli kyse.
Ensimmäisiä kertoja yläasteella, noin 15-vuotiaana. Ajattelin sen kuuluvan tuohon ikään ja kuittasin olankohautuksella, mutta ei se mennytkään sitten iän myötä ohi... Tietoisuuden tunne kasvoi pikkuhiljaa ajan myötä, lukiossa ~18v. tiesin jo aivan varmaksi mutten myöntänyt asiaa kuin vasta puolisen vuotta sitten sanomalla sen ääneen.
Kun luin siun viestin, huomasin että miulla on ollut ihan samankaltainen fiilis itestäin.
:)
ja hyväksyä about 18-19vuotiaana
tiesin jo 12v olevani erilainen mutten en tajunnut millä tavalla,konkreettisesti sain sen selville 18½v ja silloin aloitin eka seurustelusuhteeni ja vielä naisen kanssa.
10 vuoden muutos, 35 - 45.
iällä. Sitä ennen oli vain aavistuksia.
teidän mielestä vielä liian nuori sanomaan. oon tiennyt jonkin aikaa.. vuosi sitten aloin tuntemaan jotain, ajattelin että se kuuluu ikään. nyt noin vuoden päästä tilanne ei oo muuttunu yhtään. :) oon sinut, ja en oo koskaan aatellu mitään että hyi mua.. vaikka sillon alussa ehkä vähän.
Alle 15v hujakoilla aavistelin, 20v tiesin, sitten tapasin elämäni miehen.Nyt 'aikuisena' pitkän avioliiton ja pääsääntöisesti hyvän sellaisen päätyttyä on bi-sexualisuus osa elämääni ja sen tiedostaminen/hyväksyntä itsessään on osoittautunut voimavaraksi.
sulla osoittautunut voimavaraksi? Itseäni ahdistaa se, kun heterot ja lesbot painostaa "päättämään" jommankumman suunnan. Väärässähän he tietysti ovat, ja ilman heitä tämä olisikin kai voimavara. Jotenkin.
En ole juuri puhunut suuntautumisistani vielä, koska oikeaa ihastusta ei vielä ole löytynyt. Miestä tai naista. Jos jotain vakavaa suhdetta kehkeytyy, kerron sitten. En muutenkaan pidä ihmisten lokeroitsemisesta. Omalla kohdalla ajattelen, että ihminen on seksuaalinen tai sitten ei.Olen vapaa tuntemaan kuinka haluan ja se on ykstyisasia kunnes omasta halusta toisin haluan, esitellä tärkeän henkilön kun aika kohdallaan.tsemppiä!
Tarkemmin ajatellen olen aina ollut bi.
14-vuotiaana rakastuin päätäpahkaa erääseen tyttöön, sitä ennen olin ollut moneen poikaan ihastunut.
Sitten meni vuosia ja muutamia poikaystäviä tuli ja meni, ihastuksia siis...
kunnes rakastuin tulisesti parikymppisenä nykyiseen mieheeni.
Tosin väkeviä ihastuksia naisiin koko elämän ajan. Ja rakastuminen naiseen aivan viimeaikoina...
Heh, ihan lähestulkoon 'same story'.
Olen koko ajan ihastunut ja rakastunut sekä miehiin että naisiin. Kuvittelin, että kaikilla ihmisillä on sama tilanne. Nyt olen jo keski-ikäinen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.