Mua ärsyttää. Kaverit petti mut tosi pahasti. hylkäs ihan noin vaan, vaikka ollaan oltu n. 3 vuotta kaikki ystäviä. Niin luulin, että olemme todellisia ystävi', mutta nyt huomasin että he ovat petollisia ja häijyjä lehmiä. Ei ole oikeain haukkua kaveria, mutta eivät he enää ole kavereitani, ja miksi he tekivät mulle noin?
He lähtevät ulkomaille ilman mua, ensin uskottelivat että pääsen mukaan. Ja nyt ne suunnittelee kesää yhdessä. Ilman mua. Olen onneton, mitä teen? Olen alkanut vaipua masennuksen, nyt kavereiden tähden ja perheasioidenkin..
He lähtevät ulkomaille ilman mua, ensin uskottelivat että pääsen mukaan. Ja nyt ne suunnittelee kesää yhdessä. Ilman mua. Olen onneton, mitä teen? Olen alkanut vaipua masennuksen, nyt kavereiden tähden ja perheasioidenkin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
uusiakin ystäviä, sellaisia oikeita ystäviä :)
Minulla on sama ongelma lapsuudesta. Nyt olen 21 vuotias ja mulla ei ollut poikaystдvдд koskaan. Koulussa, yliopistossa en voinut hakkia hyviд ystдviд. Nyt seurustelen vain 2 tyttцjen yliopistosta ja 15-vuotias siskoni kanssa. Ne tytцt on hyviа ihmisiд, mutta meilla on yhд vдhempi yhteisiд harrastuksia.
Mд pддtin elдд itsenaiseksi. Luen kirjoita, pyцrдilen, opin vieraita kielia. Suunnitelen matkustamaan tulevaisuudessa (kun mulla olisi enemmдn rahaa:). Elдmд on hyvд asia myцs ilman ystдviд. Ei tarvitse mulle pahoja kavereja, on ihan vaikeaa lцydд hyviд.
huh mikäs alibaba siellä kirjoittelee?
Onpa munkin kaverit vaan hylänny mut aika perusteellisesti, sanoo enään korkeintaan moi ohi mennessään. Että mitä pahaa mä niille tein? Kysy niiltä. Ei ne enää puhu mulle niinku ennen...
Kuulostaa siltä, että jos on kerran kaveri niin pitäs olla loppuelämän ajan kaveri... :P
Tuskin se ystävyys yleensä mistään pahan tekemisestä katkeaa. Ihmiset muuttuu. Kaipaan erilaisia ihmisiä ympärilleni. Uusia ystäviä ja vanhoja jää. Ok.
Mutta ei sellaisille, jotka haluaisivat olla samojen ihmisten kanssa koko loppuelämänsä. Mutta jos on kaksi tyyppiä, jotka haluaa vain elää toistensa ystävinä eikä kaipaa uusia ystäviä niin ok. Mutta monesti on niin, että toinen kaipaa uusia ihmissuhteita, ja se toinen haluaisi vain että kaikki pysyy entisellään. Siitä tulee ongelmia. Ja jokainen on vapaa päättämään miten elää. Eli ei ole velvollisuutta jäädä jonkun ystäväksi jos samalla haluaisi olla muiden kanssa.
Tai jos kaveri porukassa muut muuttuvat ja yksi jää jotenkin, että haluaisi, että kaikki olisi niinkuin ennen. Jos yrittää saada asiat samanlaisiksi kuin ennen, niin se ei onnistu.
Ystävyys ehkä säilyy, jos se henkilö ymmärtää että asiat muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua toisenlaiseksi ihmisten kasvaessa. Ehkä enää ystäviä ei kiinnosta pelkkä koulu, kuin joskus ala-asteella oli. Tai siten puhe pelkistä bändeistä ym. Ihan mistä tahansa, mikä joskus on ollut mukavaa. Mutta ei luultavasti enää.
Jos yksi jää entiseen ja muut ei. Silloin ehkä on aika uusille ystäville, jos ei enää synkkaa.
Jos minua innostaisi elämässä vaikka mikä ja haluaisin tehdä kaikkea uusien ihmisten kanssa, olisinko kurja ihminen, jos en enää olisi vanhan ystävän kanssa?
Vai pitäiskö vaan olla. Ja koko ajan olisi sen takia kurja olo ja toinen vielä painostais, että hei, sun pitää olla mun kans. Tulee mieleen, että miks se ei voi etsiä uusia kavereita (vaikka tietäis, että se on sille hankalaa, mutta joskus sen on tapahduttava.).
Ilman muuta meillä olisi mukavia yhteisiä muistoja, eivätkä ne häviä. Ja joskus niitä on kiva muistella. Mutta ihmiset muuttuvat. Ehkä en halua enää olla vain yhden ja saman ihmisen kanssa. Kuin ehkä välillä.
Ystävyyden pitäisi olla mukavaa ja molemminpuolista.
sille katsos mitään voi jos ns. ystäväsi ovat niin ääliöitä ettei tajua kuinka arvokas ystävä olisit heille. Olen kokenut saman ja voin kertoa, että yleensä heille jotka hylkäävät itsekkäästi toisen käy tulevaisuudessa heikosti. Sitä kun ymmärtää asioiden tärkeyden vasta sitten kun huomaa menettäneensä ne.
Nyt leuka pystyyn, on niiden ystävien oma menetys, jos sinut hylkäävät. Se, että kirjoitat tänne kertoo, että olet ihminen jolla on normaalit tunteet,sydän paikallaan ja arvostat ystävyyttä. Sinulla ei siis pitäisi olla mitään vaikeuksia saada uusia kavereita.
Tietysti se kirpaisee kun ei ole enää sama ihminen lähellä jonka kanssa on elämän surut ja ilot jakanut. Mutta joskus tekee ihan pysähtyä ja miettiä mitä sitä elämäänsä kaipaa... selkäänpuukottajia vai todellisia ystäviä.
Se mitä sun ystävät teki sulle oli tosiaanki väärin :( Mutta vaikka sua ärsyttää ne ja ottaa päähän ja haluisit ehkä kostaa niille tai oot jossain vaiheessa halunnu... Nii mä voin kokemuksesta sanoa, että se ei kannata mun kaks hyvää ystävää jätti mut jusyt sillon ku mä oisin tarvinnu niiden tukee eniten. KYllä ne kahestaan viihty, mutta aina ku me oltiin kolmestaan mä jäin yksin ja sit tutustuin pariin uuteen ystävään (jotka on tällä hetkellä mun yatäviä) mutta nää vanhat ei pitäny niistä ja sano aina että miten voin olla niitten kanssa? lopulta me ei sit enää oltu ystäviä ne teki sellasia tekoja, jotka satutti mua mutta mä en kostanu niille. Ja oon ylpee siitä, koska se ei ois muuttanu mitään hetkellisesti parantunu oloa mutta muuten se ei ois muuttanu tilannetta. Joten mä en osaa sanoo muuta neuvoo ku koita yrittää unohtaa ne ja jatkaa elämääsi :) Ei se oo helppoa mutta jos uskot että pystyt onnistumaan siinä se voi myös onnistua :) Vaikeudet vahvistaa :) jaksamista sulle