Minä poltin tupakkaa kolmetoistavuotiaasta kahdeksaantoista ikävuoteen asti. Siinä seitsemäntoista vuoden ikäisenä poltin varmaan 25 tupakkaa päivässä. Rupes sitten tulemaan melko voimakasta hengen ahdistusta aina iltaisin ja sitä vaahtomaista sylkeä aamuyöstä.
Kävin lääkärissä kun pelkäsin keuhoahtaumatautia riittävän tupakointini takia ja sain astmalääkkeet ja kontrolliajan puolen vuoden päähän. Keuhkokuvissa ei näkynyt mitään laajentumia.
Astma ei muutaman kuukauden jälkeen oireillut mitenkään ja jätin lääkkeet pois. Niin, ja kontrollissakin fiksuuttani jätin käymättä. Yhä edelleen, neljän vuoden päästä oireita ei ole muita kuin hemmetin ahtaat keuhkot.
Olen 175cm, 60kg ja puhallan PEFilla parhaimmillaan sellaset vajaat 400. Kun yritän meditoida ja keskityn hengittämiseen, lopetan saman tien, koska ensinnäkin hengitykseen keskittyminen tuntuu keuhkoissa tosi ahdistavalta ja toisekseen en voi vetää syviä hengenvetoja.
En voi puhua kovin montaa sanaa vetämättä välillä henkeä, enkä varmasti voi puhua samalla kun kävelen reippaasti. Kyllä näillä keuhkoilla pärjää yhdessä hommassa kerrallaan, tosin melko kivuliaasti, mutta hei, pärjääminen on pärjäämistä.
Tämän kaiken tekstin jälkeen kysymykseni on seuraava; miten kasvatan keuhkojeni tilavuutta? En halua sitten kuusikymppisenä vasta ruveta tätä ongelmaa pohtimaan kun siitä varmaan on jo ilmeisempää haittaa ja damagecontrol voi olla silloin ehkä heikommilla näppäimillä.
Kävin lääkärissä kun pelkäsin keuhoahtaumatautia riittävän tupakointini takia ja sain astmalääkkeet ja kontrolliajan puolen vuoden päähän. Keuhkokuvissa ei näkynyt mitään laajentumia.
Astma ei muutaman kuukauden jälkeen oireillut mitenkään ja jätin lääkkeet pois. Niin, ja kontrollissakin fiksuuttani jätin käymättä. Yhä edelleen, neljän vuoden päästä oireita ei ole muita kuin hemmetin ahtaat keuhkot.
Olen 175cm, 60kg ja puhallan PEFilla parhaimmillaan sellaset vajaat 400. Kun yritän meditoida ja keskityn hengittämiseen, lopetan saman tien, koska ensinnäkin hengitykseen keskittyminen tuntuu keuhkoissa tosi ahdistavalta ja toisekseen en voi vetää syviä hengenvetoja.
En voi puhua kovin montaa sanaa vetämättä välillä henkeä, enkä varmasti voi puhua samalla kun kävelen reippaasti. Kyllä näillä keuhkoilla pärjää yhdessä hommassa kerrallaan, tosin melko kivuliaasti, mutta hei, pärjääminen on pärjäämistä.
Tämän kaiken tekstin jälkeen kysymykseni on seuraava; miten kasvatan keuhkojeni tilavuutta? En halua sitten kuusikymppisenä vasta ruveta tätä ongelmaa pohtimaan kun siitä varmaan on jo ilmeisempää haittaa ja damagecontrol voi olla silloin ehkä heikommilla näppäimillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun astma puhkesi v. 1993. Meni yli 10 vuotta ihan kuin ei mitään, liikuin normaalia enemmän ja elin normaalia elämää. Kunnes...nyt pari vuotta sitten tuli romahdus! Minua on tutkittu ja tutkittu, otettu kymmeniä erilaisia kokeita, kuvia ja tähystyksiä. Mitään erikoista ei löydy, mutta puhallusarvoni on nyt 250 - 300 ja voin kävellä vain muutaman sata metriä, kun alkaa ahdistaa ja meinaan tukehtua. Keuhkoahtaumaa ei olla todettu vaan diagnoosini on yhä keuhkoastma. Mutta kaiketi sillä n. 25 vuoden aikaisella (melko vähäiselläkin) tupakoinnilla on ollut merkitystä... Nykyelämä aika kamalaa: kortisonikuureja tabletteina joudun käyttämään ja välillä joudun käymään sairaalassa happea saamassa. Joten tee NYT kaikki, mitä voit - alä odota 20 vuotta!
ja ilmanottokykyä pystyy ylläpitämään mahdollisimman hyvänä harrastamalla liikuntaa, säännöllisesti useita kertoja viikossa ja myös kestävyysliikuntaa eikä vain painonnostotyyppistä lihasmassankasvatusurheilua.. Tämä on tietääkseni ainoa keino, tietenkin tupakoimattomuuden lisäksi. Jos sinulla olisi astma, niin sen pitäminen lääkityksellä hyvässä tasapainossa olisi myös tärkeää, mutta sitä sinulla ei tutkimuksissa tainnut olla.
joitain tiettyjä lajeja, jotka erityisesti laajentaa keuhkoja. Sellaisista tietoa, kiitos!
Uinti on hyvä laji ja parantaa säännöllisesti harrastettuna hapenottokykyä (=keuhkojen tilavuutta).
Sen verran tuosta keuhkoahtaumataudista. Sen aiheuttamat muutoksethan eivät välttämättä sairauden alkuvaiheessa näy edes keuhkokuvissa. Keuhkokuvissa näkyvät vasta selvät muutokset.
Eli eiköhän kaikkien astman ym. hengitysongelmien kanssa taistelevien kannata hyvästellä se tupakka nyt lopullisesti. Se kun ei ainakaan paranna kenenkään keuhkotilavuutta.
Vitun hullut.