Olohuonetta täytti kaamea sotku, mutta lohduton tyhjyys. Kuulin talonmiehen askeleet takaani ja kuinka hän pysähtyi taakseni. ”Eipä tainnut olla murtovarkaita?!” talonmies kysyi vaimealla äänellä takaani. Seisoin hiljaa tuijottaen sotkua ”..ei tämä ole Nellin tapaista, sotku on kauhea..” mumisin puolustuksekseni. ”Varmaan taas juhlittu viimeyö – jo muutama varoitus on tähän huoneistoon lähetetty” talonmies jatkoi ja kuulin sen kääntyvän huokaisten jälleen. Askeleet kuuluivat jo ovelta, kunnes ne pysähtyivät. ”Hei, anna olla. Voimme unohtaa koko jutun ..ja ..sinun on varmaan parasta mennä nyt kotiisi nukkumaan, ajatuksesikin selkenevät. Tulehan, en voi jättää sinua tänne valvomatta!” hän sanoi ystävällisen pehmeällä isoisä-äänellä, joka sai yhdessä sanojen kanssa kyyneleet jälleen silmiini. ”Mun ajatukset ei tästä kirkastu, mä hukun suohon!” mumisin jälleen vaimeasti, mutta sen jälkeen vasten tahtoani käännyin näyttäen kyyneleet vanhalle miehelle. Mies katsoi lohduttoman säälivästä. Hänkin. En pitänyt siitä yhtään, mutta sitten hän avasi sylinsä. Tule tänne, anna minä halaan sinua! Se sanoi ja vailla mitään estoja painauduin hänen syleilyynsä. ”Elämä on ylä- ja alamäkeä, mutta minäkin olen kaikesta selvinnyt ja ikää lähes eläkeiän verran. Ei sinun ikäisenäsi kannata vielä luovuttaa tai edes harkita lusikan nurkkaan viskaamista” se lohdutteli. Tunsin hetken oloni todella turvalliseksi. Mieleeni palasi muistikuvat omasta ukistani – edesmenneestä. Kyyneleeni hidastuivat ja loppuivat lopulta kokonaan. Tunsin edelleen päätäni silittävän käden ja kuulin vanhan miehen rohisevan hengityksen korvani juuressa.
Pian kuulin vaimean ujelluksen takaani. Hyppäsin omille jaloilleni. ”KUULIKO?!” huudahdin ja vanha mies nyökkäsi vakavin, uurteiden peittämin kasvoin. Höristin korviani ja pian tuskainen ujellus toistui. Nyt tunnistin äänen ”NELLI!” huusin ja lähdin juoksemaan kohti kämpän perimpiä huoneita. ”MISSÄ SÄ OOT???” huusin jälleen. Lopulta päädyin Nellin makuuhuoneeseen, jossa näin sängyn takana kyyhöttävän otuksen. ”Voi Nelli, miksi sä et vastannu?” kysyin mennessäni hänen luokseen, mutta pian tajusin ettei asiat olleet kuten luulin. Nelli putosi silmät ummistettuna kyljelleen, vaikeroi ja oksensi päälleni kamalanhajuista limamömmöä. Olin yltä päältä oksennuksessa ja säikähdin suunnattomasti. Tartuin kiinni Nelliin kääntäen sen vatsalleen ja nostin sitten irti lattiasta, jotta oksennus tulisi ulos vailla tukehtumisriskiä. Talonmies säntäsi hätäesesti ovelle kuullessaan epämääräisiä ääniä ja katsoi kauhuissaan vailla tajua leksaavaa Nelliä, joka roikkui sylissäni ja minua oksennuksen peittämänä. ”Nelli, mitä sä oot vetäny?! Ootko muuta ku viinaa?” koitin kysellä tietäen kuitenkin sairaalareissun olevan väistämätön. ”Soita ambulanssi – ainaki vatsahuuhtelu!” hihkasin talonmiehelle, joka kaivoi odottamatta kännykkänsä taskustaan ja poistui huoneesta soittamaan. Nelli jatkoi kaameaa leksaamistaan ja lattia suorastaan lainehti laatasta. Pian oksentaminen loppui, kaikkialla oli hetken aivan hiljaista ja pelkäsin jo että jotain peruuttamatonta oli tapahtunut. ”NELLI, HEI!! NELLI HENGITÄ! NELLI!!!” huusin ja ravistelin sylissäni makaavaa Nelliä hysteerisenä. Pian Nelli alkoi sätkiä, rupesi jälleen hengittämään, mutta putosi sätkimisensä vuoksi käsissäni lattiaa peittävään laattaan. ”TUU AUTTAAN, SILLE TAPAHTUU JOTAIN!!!” huusin talonmiehelle, joka kiisi paikalle kännykkä korvallaan tarttuen lattialla vääntelehtivään Nelliin voimakkaasti silti kykenemättä hallita tytön liikkeitä.
Ambulanssi saapui pihaan pillit vinkuen. Kuulin portaikosta ryminää ja ambulanssimiehet tunkivat sisään kämppään sen avoimesta ovesta. Ne tulivat suoraan makkariin ja väkivaltaisesti syöksivät minut pois tieltään, mistä hieman pahoitin mieltäni. Mua pyörrytti ja oksetti. Hoipperoin vessaan oksentamaan ja kuulin perässäni vain ihmeellistä mongerrusta ja kaikua, kuin äänet veden alle.
Tunsin olkapäälläni lämpimän käden voimakkaan puristuksen. ”Hei, virkoa!” kuulin vanhan miehen äänen. Nostin raskasta päätäni nähden kirkkaan halogeenivalon. ”Lähetkö sinäkin vatsahuuhteluun?” se kysyi. Kykenemättä aukaista silmiäni sanoin ettei minulla ole aihetta mennä sellaiseen. Kuulin miesten keskustelua ja sen kuinka ambulanssimiehet poistuivat ja hiljaisuus palasi. Talonmies palasi luokseni ja nosti minut vanhoilla, mutta vahvoilla käsillään ylös vessanlattialta. ”mi-miten mä tonne jouduin…?” kysyin ihmeissäni virotessani pikkuhiljaa jälleen. ”Virutahan hieman kasvojasi niin virkoat!” mies kehotti ja nosti minut lavuaarille. Huuhdoin kasvojani kylmällä vedellä kuunnellen samalla kuinka mies kertoi ambulanssimiesten löytäneen tyhjiä viinapulloja ja lääkelevyjä asunnosta ja Nelli oli nyt tuskaisessa kunnossa menossa ambulanssissa vatsahuuhteluun. Tila oli kuulemma kriittinen ja miehet olivat sanoneet toivovansa ettei mukana ollut enää muuta ainetta. Epäilivät kuulemma meitä narkkareiksi ja siksi kysyivät olisinko minäkin lähtenyt samaan kyytiin. Olivat kertoneet kuinka yleensä yhtä potilasta haettaessa narkkarikämpästä on ambulanssi lopulta täynnä sakkia ennen kuin pääsee lähtemään ja osoite on kaikilla sama..selviämään valvottuihin oloihin aineiden lievästä yliannostuksesta. Olin järkyttynyt ”Miten Nelli? …se tarttee mua!” kysyin. ”Voimme lähteä minun autollani sairaalaan, mutta vaihda yllesi ensin jotain puhdasta.” Talonmies kehotti ja lähdin vessasta kohti vaatekaappia. Kaikki Nellin housut olivat liian pieniä. Lopulta löysin isot verkkarit – Nellille isot, mutta minulle sopivat ja vedin ne jalkaani leksalle tuoksuvien relax-farkkujeni sijaan. Paita ei ollut niin suuri ongelma ja pian olimme jo lukitsemassa ovea lähteäksemme ajamaan kohti sairaalaa.
Pian kuulin vaimean ujelluksen takaani. Hyppäsin omille jaloilleni. ”KUULIKO?!” huudahdin ja vanha mies nyökkäsi vakavin, uurteiden peittämin kasvoin. Höristin korviani ja pian tuskainen ujellus toistui. Nyt tunnistin äänen ”NELLI!” huusin ja lähdin juoksemaan kohti kämpän perimpiä huoneita. ”MISSÄ SÄ OOT???” huusin jälleen. Lopulta päädyin Nellin makuuhuoneeseen, jossa näin sängyn takana kyyhöttävän otuksen. ”Voi Nelli, miksi sä et vastannu?” kysyin mennessäni hänen luokseen, mutta pian tajusin ettei asiat olleet kuten luulin. Nelli putosi silmät ummistettuna kyljelleen, vaikeroi ja oksensi päälleni kamalanhajuista limamömmöä. Olin yltä päältä oksennuksessa ja säikähdin suunnattomasti. Tartuin kiinni Nelliin kääntäen sen vatsalleen ja nostin sitten irti lattiasta, jotta oksennus tulisi ulos vailla tukehtumisriskiä. Talonmies säntäsi hätäesesti ovelle kuullessaan epämääräisiä ääniä ja katsoi kauhuissaan vailla tajua leksaavaa Nelliä, joka roikkui sylissäni ja minua oksennuksen peittämänä. ”Nelli, mitä sä oot vetäny?! Ootko muuta ku viinaa?” koitin kysellä tietäen kuitenkin sairaalareissun olevan väistämätön. ”Soita ambulanssi – ainaki vatsahuuhtelu!” hihkasin talonmiehelle, joka kaivoi odottamatta kännykkänsä taskustaan ja poistui huoneesta soittamaan. Nelli jatkoi kaameaa leksaamistaan ja lattia suorastaan lainehti laatasta. Pian oksentaminen loppui, kaikkialla oli hetken aivan hiljaista ja pelkäsin jo että jotain peruuttamatonta oli tapahtunut. ”NELLI, HEI!! NELLI HENGITÄ! NELLI!!!” huusin ja ravistelin sylissäni makaavaa Nelliä hysteerisenä. Pian Nelli alkoi sätkiä, rupesi jälleen hengittämään, mutta putosi sätkimisensä vuoksi käsissäni lattiaa peittävään laattaan. ”TUU AUTTAAN, SILLE TAPAHTUU JOTAIN!!!” huusin talonmiehelle, joka kiisi paikalle kännykkä korvallaan tarttuen lattialla vääntelehtivään Nelliin voimakkaasti silti kykenemättä hallita tytön liikkeitä.
Ambulanssi saapui pihaan pillit vinkuen. Kuulin portaikosta ryminää ja ambulanssimiehet tunkivat sisään kämppään sen avoimesta ovesta. Ne tulivat suoraan makkariin ja väkivaltaisesti syöksivät minut pois tieltään, mistä hieman pahoitin mieltäni. Mua pyörrytti ja oksetti. Hoipperoin vessaan oksentamaan ja kuulin perässäni vain ihmeellistä mongerrusta ja kaikua, kuin äänet veden alle.
Tunsin olkapäälläni lämpimän käden voimakkaan puristuksen. ”Hei, virkoa!” kuulin vanhan miehen äänen. Nostin raskasta päätäni nähden kirkkaan halogeenivalon. ”Lähetkö sinäkin vatsahuuhteluun?” se kysyi. Kykenemättä aukaista silmiäni sanoin ettei minulla ole aihetta mennä sellaiseen. Kuulin miesten keskustelua ja sen kuinka ambulanssimiehet poistuivat ja hiljaisuus palasi. Talonmies palasi luokseni ja nosti minut vanhoilla, mutta vahvoilla käsillään ylös vessanlattialta. ”mi-miten mä tonne jouduin…?” kysyin ihmeissäni virotessani pikkuhiljaa jälleen. ”Virutahan hieman kasvojasi niin virkoat!” mies kehotti ja nosti minut lavuaarille. Huuhdoin kasvojani kylmällä vedellä kuunnellen samalla kuinka mies kertoi ambulanssimiesten löytäneen tyhjiä viinapulloja ja lääkelevyjä asunnosta ja Nelli oli nyt tuskaisessa kunnossa menossa ambulanssissa vatsahuuhteluun. Tila oli kuulemma kriittinen ja miehet olivat sanoneet toivovansa ettei mukana ollut enää muuta ainetta. Epäilivät kuulemma meitä narkkareiksi ja siksi kysyivät olisinko minäkin lähtenyt samaan kyytiin. Olivat kertoneet kuinka yleensä yhtä potilasta haettaessa narkkarikämpästä on ambulanssi lopulta täynnä sakkia ennen kuin pääsee lähtemään ja osoite on kaikilla sama..selviämään valvottuihin oloihin aineiden lievästä yliannostuksesta. Olin järkyttynyt ”Miten Nelli? …se tarttee mua!” kysyin. ”Voimme lähteä minun autollani sairaalaan, mutta vaihda yllesi ensin jotain puhdasta.” Talonmies kehotti ja lähdin vessasta kohti vaatekaappia. Kaikki Nellin housut olivat liian pieniä. Lopulta löysin isot verkkarit – Nellille isot, mutta minulle sopivat ja vedin ne jalkaani leksalle tuoksuvien relax-farkkujeni sijaan. Paita ei ollut niin suuri ongelma ja pian olimme jo lukitsemassa ovea lähteäksemme ajamaan kohti sairaalaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.