pitäisi saada mummosta 15% pois, ja kiloina 15.
Omasta mielestäni joutaisi 50 kg , mutta tämä on kai sitä pehmeää laskeutumista.Aletaan "pienin askelin"ja edetään jaksottain.
Sain laihdutuspillerireseptin ja lunastin sen kirvelevin mielin , toistasataa meni siihen, mutta toimiihan se ainakin niin että sillä rahalla jätän ruokaa ostamatta.Niin ja tällä lääkkeellä on todettu olevan verensokeria hillitsevä vaikutus, sen kun keksivät minullakin olevan koholla.2-D.
Onneksi ei noita muita kremppoja ole enemmälti kertynyt, niin pystyy sitä lääkettä käyttämään.
Nyt joku vastaa että tämä ei ole laihdutuspalsta eikä sairaus sellainen, mutta nämä ylipainoasiat on mummoillakin niinkuin nuoremmillakin.
Ylipainoni ei ole miniöiden, tyttärien tai muiden sukulaisten syytä, kyllä tämä on ihan oma ongelma.
Olisi ihanaa tässä kevään aikan tiputella noita kiloja kaiken muun elämisen ohessa, liikkumiseni on rajoitettua vatsaongelmien takia ja muutenkaan en "osaa" lähteä itseäni liikuttelemaan.
Uimahallit ja muut sisäliikuntamahdollisuudet on poissuljettu hajusteyliherkkyyden takia, eilinen lääkärikin aiheutti "kohtauksen", voimakas hajuvesi sairaalan ylilääkärillä!?!?....
No aurinko paistaa ja on kaivettava hoikkisruokaohjeita arkistoistaan, on vaan koko syöntiasia tullut niin tympeäksi , että jos voisi niin olisi kokonaan syömättä!!!
Onkos muilla mummoilla ja ukeilla kokemuksia näistä laihdutuslääkkeistä?
Miten olette saaneet tukea nuorisoltanne ja oletteko edes kertonut ko. asiasta?
Omasta mielestäni joutaisi 50 kg , mutta tämä on kai sitä pehmeää laskeutumista.Aletaan "pienin askelin"ja edetään jaksottain.
Sain laihdutuspillerireseptin ja lunastin sen kirvelevin mielin , toistasataa meni siihen, mutta toimiihan se ainakin niin että sillä rahalla jätän ruokaa ostamatta.Niin ja tällä lääkkeellä on todettu olevan verensokeria hillitsevä vaikutus, sen kun keksivät minullakin olevan koholla.2-D.
Onneksi ei noita muita kremppoja ole enemmälti kertynyt, niin pystyy sitä lääkettä käyttämään.
Nyt joku vastaa että tämä ei ole laihdutuspalsta eikä sairaus sellainen, mutta nämä ylipainoasiat on mummoillakin niinkuin nuoremmillakin.
Ylipainoni ei ole miniöiden, tyttärien tai muiden sukulaisten syytä, kyllä tämä on ihan oma ongelma.
Olisi ihanaa tässä kevään aikan tiputella noita kiloja kaiken muun elämisen ohessa, liikkumiseni on rajoitettua vatsaongelmien takia ja muutenkaan en "osaa" lähteä itseäni liikuttelemaan.
Uimahallit ja muut sisäliikuntamahdollisuudet on poissuljettu hajusteyliherkkyyden takia, eilinen lääkärikin aiheutti "kohtauksen", voimakas hajuvesi sairaalan ylilääkärillä!?!?....
No aurinko paistaa ja on kaivettava hoikkisruokaohjeita arkistoistaan, on vaan koko syöntiasia tullut niin tympeäksi , että jos voisi niin olisi kokonaan syömättä!!!
Onkos muilla mummoilla ja ukeilla kokemuksia näistä laihdutuslääkkeistä?
Miten olette saaneet tukea nuorisoltanne ja oletteko edes kertonut ko. asiasta?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minä kaivoin kätköistäni 21 vuotta vanhankaalisoppa dietin. Ensimmäinen viikko meni helposti, nyt toinen menossa. Ensi maanantaina punnitsen vasta itseni. Housut tippuu jaloista jo ja löysin kaapista kaksivuotta vanhat ja muutama numero pienemmät ja istuvat paremmin kuin noi lököt.
Aion mennä sitten ostamaan nuorekkaita vaatteita.
Olen joskus sortunut siihenkin ja kyllä ne kilot tuli äkkiä takaisin mitkä sillä lähti.
Eivät mitkään ihmedieetit auta pidemmän päälle.
Sairastin tässä aika rajusti A-viruksen ja paino tippui ja kun siitä kunnolla toivuin kaikki tuli takaisin.
On se niin vaikeeta se painonpudotus ihan oikeesti.
Ei saa olla noin pessimistinen. Dietin jälkeen uusi ruokavalio, vihanneksia ja hedelmiä voileipien sijasta. Kyllä ne kilot pysyy poissa.
Tsemppiä vaan sullekin.
vuosia sitten kirjan nimeltä "Syö oikein oman veriryhmäsi mukaan". Siinä on kuulkaa ihmiset järkeä, suosittelen ostamaan. Siitä on apua paitsi laihduttamisessa, niin myös monissa sairauksissa.
Itse en tarvitse laihduttaa, vaan pitäisi saada ainakin viisi kiloa lisää.
Meillä noudatettiin tuota veriryhmä-kirjan mukaista ruokavaliota kolmisen kuukautta ja mieheni jonka veriryhmä on A, laihtui tuona aikana 10 kg, eikä edes yrittänyt laihduttaa, vaan söi ainoastaan omalle veriryhmälle sopivia ruokia. Hän ei ole koskaan ollut niin iloinen ja pirteä kuin tuona aikana. Hän söi koko ajan, mutta pidättäytyi vain niissä ruokalajeissa, mitkä ei olleet hänelle haitallisia. Siinä kirjassa on kerrottu mitkä on erittäin hyviä ja mitkä haitallisia ja sitten on neutraalit.
Eli hän noudatti sellaista ruokavaliota, mistä jätti pois vain ne mitkä oli mainittu haitallisten listassa. Niihin kuului mm. kermat ja maidot. Kuitenkin ruokiin käytimme makua antamaan kermaa aina kun ruoka sitä vaati, eli ei niin tiukkana oltu. Tosiaan hän söi ihan koko ajan, kaikki illat telkkarin ääressä, mutta ei hänelle haitallisia ja laihtui. Sanoisin, että se on maailman helpoin dietti.
Kirjassa puhutaan, et A-ryhmäläisen olis hyvä syödä vain jotain tofua ja kasviksia, mutta mieheni ei pitänyt tofusta, vaan söi kalkkunaa. broileria ja paljon kalaa. Kastikkeet tehtiin spelttijauhoon, koska se sopii kaikille. Meillä oli aikamoinen show, koska ruokakuntaamme kuului kolmea eri veriryhää ja kaikille tehtiin oman ryhmän mukaisesti.
Siinä on kerrottu myös eri veriryhmille tyypillisistä sairauksista jne. Jos on vain laihduttamisesta kysymys, ettei sairaudesta, niin silloin ei ihan hirveän tarkasti edes tarvi noudattaa, aina välillä voi vähän lipsuakin kunhan pääsääntöisesti pysyttelee pois niistä haitallisista.
Ostakaa ja lukekaa, mielenkiintoinen kirja jokatapauksessa.
Siis mieti nyt hyvä ihminen itse: miten tuolla sademetsissä ja autiomailla noudatettaisiin jotain veriryhmädieettiä! Venäläisetkin olis kuollu sukupuuttoon jo aikaa sitten,siellä kun syödään kaalia,kaalia,kaalia ja päälle votkaa.
Luin sen kirjan kun työkaveri toi sen mukanaan,ja kyllä meillä oli hauskaa sen kanssa.
Olette laihtuneet sen takia,kun muutitte ruokailutottumuksianne,jätitte rasvoja ja jauhoja,ja todennäköisesti sokeriakin pois.
Ihan yhtä huuhaata kuin muo kaalisoppadieetitkin.
SYÖ vähemmän JA LIIKU vähän enemmän>siinä hyvä dieetti!
kaikki tietävä. Kun ei jätetty mitään pois. Ainoastaan mieheni vältti omalle veriryhmälleen haitallisia ruokia. Huom. tarkoituksemme ei ollut laihtua, vaan syödä veriryhmämme mukaisesti ja kokeilla terveysvaikutuksia. Laihtuminen tuli miehelle aivan sivutuotteena, pyytämättä ja yllättäen. Et ole ilmeisesti kunnolla lukenut ko. kirjaa vain selaillut sieltä täältä. Kyllä siinä on mielestäni aivan järkeenkäyvästi selitetty mihin koko juttu perustuu.
Minä en laihtunut, eikä ollut tarkoituskaan, koska pitäisi edelleen saada kiloja lisää.
Et näköjään edes ymmärtänyt kaikilta osin edellistä tekstiänikään, missä kerroin esim. tekemistämme lipsumisista, esim. kerma jne. silti tuo lopputulos.
Puhut niin asiantuntevasti, voitko kertoa mihin tietosi perustuu? Kuinka pitkään itse noudatit veriryhmäruokavaliota? Kuinka pitkään kokemukseen
perustat väittämäsi. Minä puhuin kokemuksista, en luuloista.
neljäs päivä menossa pilleri elämää , en ole huomannut muuta vaikutusta kuin pahanhajuisen hikoilun noin kolmen tunnin kuluttua pilleristä.
Pitäisiköhän noita pillereitä ottaa enemmän kun on tuota painoakin kuitenkin enemmän , kuin jollakin kosmeettisesti "pullukalla".
Ruokahaluun en vielä ole havainnut mitään vaikutusta , melkeinpä päinvastoin , ruokaostoksilla minut valtasi hirveä HK-sinisen himo, en edes muista milloin olen edellisen kerran ko. tuotetta maistanut.
No jos se on jokin muutosvastarinta???, painonvartia ohjeet kaivoin esille ja lueskelin niitä, sekin jotenkin tökkii, edelliskerroilta muistan sen tietynlaisen orjallisuuden ruoka-aikojen ja laatujen suhteen.
Kala inhottaa, maitoa ja piimää en halua juoda , ruisleipä ei sovi vatsalle, jne. jne.
Kunpa voisikin elää ihan ilman ruokaa, eipä ihme että lääkäri sanoi mulla olevan "neuroottinen suhde ruokaan!!!"
Ja sitten on syyllisyys, kun suurin osa maapallon väestä kuolee nälkään!!!!
No niin ja nyt sitten äänestämään, jotain vanhaa konkaria , että ei tulisi lisää eläkkeensaajia eduskunnasta. Vai pitäisikö sinne päinvastoin saada kaikki uudet, jos ei niiden hyvävelijärjestelmät olisi vielä niin voimakkaita!!!???
Miten on sujunut laihdutus projekti? Punnita ei tietystikkään kannata ainakaan pariin viikkoon, koska tulokset alkaa näkyä vasta sitten.
Minun tekisi mieli digitaalista vaakaa joka näyttää grammatkin. Mun vanha vaaka näyttää että seitsemän kiloa on pois.
Kaalisoppaa olen popsinut kaksi viikkoa. Välillä söin normaalisti kolme päivää viikonloppuna, mutta nyt kiehuu taas kaalisoppa. Aion jatkaa vaan. Se kaalisoppa kun vie nälän tunteen ja muuntelen eri vihanneksilla ja hedelmillä. Mango on nyt mun suosikki.
Tässä linkki jos innostut noista jostain:
http://www.laihduttaminen.com/
Ei ole vaakaa, ja vaatteissa en ainakaan vielä ole huomannut mitään eroa.
Mutta liekö lääkkeen vaikutusta pienikin ponnistus saa hien pintaan ja pahanhajuisen .
No katsotaan nyt , onhan tuo lääkeresepti puoleksivuodeksi, on vaan niin hirveän kalliita lääkkeitä, tälläisellä ongelmapullukalle pitäisi yhteiskunnan tulla vastaan , ennekuin nivelet menee ja tarttee sairaala ja muita hoitoja.
Ostin tiimarista -50% tarjouksessa kuntokalenterin. Siis sellaisen missä kolme riviä kirjaamista varten per päivä ja kauniita hedelmän ja vihanneksien kuvia ympärillä ja sitten vielä muovikotelo kynälle.
Kirjaan syömiset ylös ja teen ruksin kun käyn kävelyllä. Siten aion tarkkailla syömisiäni ja tekemisiäni. Se on pitkä prosessi ja tyhjiä sivuja riittää.
Suosittelen sinullekin kalenteria ja siihen kirjaamista. Lisäät vihanneksia ja hedelmiä ja pikkuhiljaa teet pitempiä lenkkejä, niin kyllä se siitä pienin askelin.
Tsemppiä.
olisi myös hyvä liikuntamuoto lihavalle. Siinä ei nivelet rasitu ja on todella monipuolista liikkumista.
Luin joskus ehkä 70-luvulla lehdestä Brigitte Bardon dietin ja kun joskus on ollut vähän ylimääräistä olen ottanut sen käyttöön, niin hetken päästä on taas ihannemitoissa. Oikein ylilihavalla tietysti menee kauan oli sitten dietti ihan mikä tahansa.
Minusta toi dietti on kuitenkin niin armollinen kun kaikkea saa syödä. Usein laihdutusyritykset kaatuu siihen ,että tekee niin kovin mieli jotain hyvää, tai sitten kyllästyy yksipuoliseen ruokavalioon.
Brigitte Bardon dietissä oli lueteltu täytekakusta lähtien aivan kaikki herkut, pointti oli siinä et kaikkea sai syödä vain vähän.
Se muuten toimii ja parin päivän päästä mahalaukku on pienentynyt niin paljon, että tuntee pienestäkin määrästä jo itsensä kylläiseksi.
Oikeesti kokeilkaas. Kun syöt, ota lautaselle vain puolet siitä mitä aiemmin. Sitten syöt hitaasti ja nautiskellen joka suupalasta, että menee viesti aivoihisi, että olet syönyt. Jos tekee mieli lisää, niin istu paikallasi n. viisi minuuttia ja odota. Hetken päästä tulee tunne, että olenkin oikeesti jo kylläinen, en tarvitse lisää. Lopputulos on, että sulla on koko ajan hyvä olo, mistään ei ole tarvinnut kokonaan luopua. Saat edelleenkin nauttia hyvistä mauista. Olo ei ole ähky ja turvonnut, vaan kevyt ja hyvä, mutta ei myös nälkäinen. On kai aivan selvää, että kun syöt puolet vähemmän tai lopulta ehkä vain neljänneksen siitä mitä aikaisemmin, niin pakko sen on myös näkyä kiloissa.
Ranskalaiset naiset noudattavat juuri tuollaista diettiä ja ovat kauniita, hoikkia ja onnellisia.
Kaikki mitä syöt pitäisi syödä ajatuksella ja nautiskellen. Ylilihavien ongelma on usein juuri ns ahmiminen. Syödään liian nopeasti ja liikaa ja kohta taas lisää, eikä koskaan olla tyytyväisiä.
Myös syöminen siten, että samalla tekee jotain muuta kuten lukee tai katsoo telkkaria, on todella vaarallista. Syömiseen pitää keskittyä 100 prosenttisesti, että viesti varmasti menee perille aivoihin, et ruokaa on saatu.
mutta , pukuhuoneissa tuoksuu ja lemuaa , dödöt, hisgeelit, naamarasvat, suihkutiloissa shamppoot , pesuaineet ja muut tökötit.
Hapensaanti olisi kuitenkin jonkinasteinen edellytys sille että voisi ko. tiloissa oleskella ja harrastaa jonkinlaista aktiviteettia!!!!!
Se vinkki että "ottaa lautaselle puolet vähemmän kuin ennen ja siitäkin syö vain puolet", on varmaan hyvä konsti, ja nämä "jekut" onnistuikin nuorena paremmin , nyt tulee huono olo jos syö liian vähän, ja ikuisena "painonvartijana" koko asiaan kyllästyy.
Kiitos kuitenkin kannustuksesta ja hyvää kevättä!!!!!
että sun pitäis syödä niin vähän, että sulle tulee paha olo. Pointti on se, että pitää syödä nautiskellen joka suupalasta. Pidä huolta, että syöt vain kaikkea mikä antaa sulle makunautinnon. sitä sitten maistelet oikein kunnolla, eli syöt todella hitaasti ja kuulostelet, koska olet kylläinen, mutta ei vielä ole liian täysinäinen olo. Puolta vähemmällä määrällä aivan varmasti tunnet itsesi ihan hyvin syöneeksi ja kuten sanoin, ei tarvitse montaa päivää jättää tilaa mahalaukkuun, kun se on jo kutistunut, niin että pienemmästä määrästä tulee jo vatsa täys.
Pitää myös muistaa, ettei venytä vatsalaukkua juomallakaan, edes vedellä, koska sitten se taas vaatii lisää ja lisää. Vesikin pitäisi juoda pieninä annoksina , siten siitä saa paremman hyödyn itselle.
Nautiskelua, ei kärsimystä. Niin ne ranskalaisnaiset tekee, eikä ne ole lihavia.
Ei saa tuntea huonoa omaatuntoa syömisestä. Tiedän, että monet yrittävät syödä itseltäänkin salaa, mutta siinä vain pettää eniten itseään.
Sitten on kuule helppo jumppa jota voi koska vaan harrastaa. Tuntuu, että liike on aivan liian pieni ollakseen tehokas, mutta siinä kuitenkin lihakset joutuu töihin ja kiinteytyy ja laihtumistakin tapahtuu. Eli vaikka telkkaria katsoessa tai tiskatessa voit tehdä lihasten jännittämistä.
Jännitä vatsalihaksia, rentouta, jännitä taas ja rentouta, sitä voit tehdä pitkin päivää eikä vaadi muuta kuin pienen keskittymisen ja viitseliäisyyttä. Toinen liike on pakaralihaksille
samalla tavalla. Kokeileppa, ei vaadi paljon, mutta joka päivä ja monta kertaa päivässä pitää toistaa. Tsemppiä sulle edelleen.
ei muuta vaikutusta , kuin se hikoilu!
Syömisiäni olen rajoittanut , mutta tuota vesiasiaa en ole ajatellut tuolta kannalta, päinvastoin , olen juonut vettä jopa 6dl kerralla, kokeilen pieniä "kopsuja" tästälähtien.
Jännitysjumppa on hyvä idea, sitä olen tehnytkin, mutta en varmaankan tarpeeksi ja en aina kun olisi ollut mahdollisuus.
sun sijassa tai muutenkaan niitä pillereitä söisi.
En usko, että ovat mitenkään hyväksi ja jos et edes huomaa laihtumista tai ruokahalun vähenemistä, niin miksi turhaan otat. Kokeile vaan luonnonmukaisesti.
Se on aina paras ratkaisu.
Oletko koskaan miettinyt syvällisemmin suhdettasi ruokaan ja syömiseen.
Usein liikalihavat syövät suruunsa tai yrittävät ajaa jotain ahdistusta ruoan avulla tai muita epämiellyttäviä tunteita. Pelkäävät esim. että miehet kiinnostuvat jos joutuneet esim. lapsena hyväksikäytetyiksi tai raiskatuiksi, ym.ym. Siis pelkäävät, että menettävät sen läskisen suojapanssarinsa, jonka ovat työllä ja vaivalla itselleen rakentaneet, ettei vaan kukaan kiinnostuisi siinä mielessä.
Siksi monet ei oikeesti haluakaan laihtua. Luulevat haluavansa, mutta sitten alkaa pelottaa, kun kilot karisee ja ollaan ihan uudessa tilanteessa. Sitten aletaan syödä uudelleen.
Muutos pitää tapahtua paljon syvemmältä. Psyyke pitää myös hoitaa ja käsitellä ne asiat mitkä nyt pistää sinut syömään. Kun et enää sitä panssaria tarvitse, niin sitten uskallat luopua siitä.
nuukuuttani, kun kerran haksahdin ostamaan.
Kai mulla on niin itsepäinen aineenvaihdunta tai jokin , että siihen ei pillerit tehoa...!!!
Kaalisoppa kiehuu hellalla ja lähden kohta tuonne ulos jos vaikka vois kävellä vähän.
ravitsemusopin erikoislääkäri totesi mulla olevan "neuroottinen suhde ruokaan ja sentakia emme enää tarvitse tavata"?!?!?
Minä tyhmä kuvittelin asian olevan päinvastoin , mutta paha on näin kansakoulupohjalta rueta lääkärille vastaan väittämään!!!!
Olen epäonnistunut miessuhteissani, se voi olla yksi syy , eipähän nyt edes tule tilannetta , että joku voisi kiinnostua, (kun se kuitenkin olisi taas joku friikki) kun on tarpeeksi luotaantyöntävä!!!
Lapsena ei ole ollut ihmisistä huonoja kokemuksia , aikuisena ehkä sitten siitäkin edestä!!!???
Panssari on tavallaan turvallinen , mutta kyllä olis kieltämättä kiva mennä shoppailemaan vaikka sitä Madonnan uutta mallistoa!
näihin mielipiteisiin, harvalla ovat syyt näin syvällisiä lihomiseen.
vaan se, että syö liikaa ahdistuksen takia, tai siksi, että on rakentanut panssarin itselleen.
Kuten tämä alottajakin jo tuossa totesi. Hän tunnisti itsessään myös sellaisia piirteitä. Panssari on todella turvallinen, mutta todella raskas kantaa.
Jos itse olet liian lihava, et vain ehkä ole uskaltanut edes myöntää itsellesi mahdollisia ongelmiasi.
Ne näkyvät päälle, vaikka lihavat yleensä kuvittelevat, että saavat läskeillä peitettyä ongelmansa, mutta siinä käy päinvastoin. Liialliseen syömiseen on aina joku syy.
Jos ihminen on liian lihava, siis ihan reilusti ylipainoinen, niin hän aivan varmasti syö liikaa, vaikka muuta väittäisi.
Lihominen ei ole mahdollista muutoin, kuin, että syö enemmän kuin kuluttaa.
Se miksi syö, onkin sitten toinen juttu ja syyt voi olla hyvinkin syvällä.
syödä liikaa tai liian vähän!?!??
Varmaan syön liikaa, koska olen lihonut, mutta kuitenkin syön vähemmän ja kevyempiä tuotteita kuin joku toinen.
Ja suvussa on suurinpiirtein samanverran laihoja jotka eivät liho ja lihavia, jotka lihovat ja ruokailutottumukset allergioineen on suunnilleen samat.
On vaan vaikea ilman sairaalassa tapahtuvaa tutkimusta tietää mikä on todellinen kulutukseni. Minä en ainakaan ole löytänyt siihen kultaista keskitietä.
Mutta nyt on asiaan tulossa korjaus , pääsin siihen tutkimukseen ja ravintoterapeutti tekee senjälkeen yksilökohtaisen ruokalistan/ ateriamallit.
Työpaikkakiusattu, loppuunpalaminen, työttömyys, sairastuminen kroonisesti, läheisen yllättävä (hoitovirhe)kuolema, yms. ulkonäkökysymykset ei oikein ole kiinnostaneet.
mitä ja minkä verran kukakin suuhunsa pistää, eikä todella minulle edes mitenkään kuulu.
Toi väittämäni syödyn ruoan määrästä suhteessa lihavuuteen, perustuu vain sille, että kuulin radiosta, lääkärin kertomana jostain tutkimuksesta, missä oli näytetty toteen, että lihavien ihmisten syömä ruokamäärä on huomattavasti isompi kuin laihojen, eli he todellisesti syövät enemmän kuin hoikat ja siinä selitys. Sillä tutkimuksella juuri tehtiin tyhjäksi se väittämä mitä lihavilta usein kuulee, että lihon kun katsonkin ruokaan ja tuo saa syödä vaikka mitä mutta ei liho. Todellisesti se tutkimusten mukaan siis menee niin, että se lihavan katsominen tarkottaa sitä, että hän syö ison määrän ja laihan syöminen vaikka kuinka tarkottaa, että syö vaikka mitä, mutta vain pieniä määriä. Minulla ei tästä asiasta ole mitään omaa tutkimustietoa, kaikki perustuu toisten tekemiin tutkimuksiin. En myöskään tunne tarvetta kiistellä tutkimuksen oikeellisuudesta, koska itse en ole sen takana. Järkeenkäyvältä se tosin vaikuttaa.
lohdutukseksi voin sanoa, että jos ei ole helppoa liian lihavana, niin ei myöskään liian laihana.
Mulla sai loppuunpalaminen ja siitä seurannut masennus ym. aikaan sen, että laihduin aivan sairaan laihaksi.
Minua on kauhisteltu, syytetty anorektikoksi, osotettu sormella ja naureskeltu ja pelkästään koska olen liian laiha.
Vanhemmalla iällä kun vielä laihtuu, niin iho roikkuu joka paikasta ja on ryppynen kun rusina. Nyt en enää välitä, kun sain sentään n. 10 kg lisää ja jaksan taas elää ja tehdä töitä. Silloin kun pahimmillaan painoin n. 38 kg ja olen 167 cm pitkä, niin voit kuvitella, että olin paitsi heikossa kunnossa, niin myös kauheeta katsottavaa.
Mulla on aina ollut pieni maha, vaikka olisi ollut kuinka laiha, koska mulla on notko selkä, mutta nyt ei ollut mahasta tietoakaan vaan vatsanahka oli selkärangassa kiinni. Et murheensa kummallakin. Toinen on liian laiha, toinen liian lihava. Silloin kyllä vannoin, etten ikinä enää murehdi lihavuudesta, jos vaan saan jotenkin painoni normaaliksi. N. viisi vuotta tätä laihuutta on nyt kestänyt.
Kun saan kilon tai kaksi kerättyä ja teen jotain vähän rankempaa, niin pari kiloa lähtee saman tien ja sitten kestää kauan ennen kun saan takasin.
Mulla on ilmeisesti kilpirauhasen liikatoimintaa, mutta se ei vaan näy veriarvoissa jostain syystä.Nyt yrittelen lopettaa tupakanpolttoa, jos sitä kautta saisi kiloja takasin. Kerran olin kolme kk polttamatta ja lihoin sinä aikana 10 kg. Olen nyt vähentänyt ihan muutamaan tupakkaan päivässä ja toivon et voisin kokonaan päästä eroon. Koitetaan kestää niin lihavat kuin laihatkin. Jos ei ole murheita kiloista, niin sitten jostain muusta. Koska olisimme tyytyväisiä itseemme? Tsemppiä siskot
Voimia ja tsemppiä edelleen. Sinulla on ollut todella raskasta. Ja minkäänlaista syyttelyä ei kukaan sinun tilanteessasi halua kuulla keltään.
Itse jatkan taas kaalisopalla keitän sitä huomenna.
Muista ottaa kalkkia ja D-vitamiinia, ne ovat laihduttamisessa tärkeitä.
Jos haluat jakaa tuntemuksiasi laihduttamisesta, voit lähettää kaalisoppadiettiläiselle postia osoitteeseen:
[email protected]
Myös muut yhteislaihduttamisesta kiinnostuneet saavat lähettää viestiä ikä eikä sukupuoli ole este!
Olen laihduttajan tytär ja äitini kevyet herkut saivat minutkin innostumaan terveellisemmästä ruokavaliosta. Avantouintiin hän ei kuitenkaan minua ole mukaansa saanut, mutta itse kokee sen niin virkistäväksi että oksat pois! Eli tukea sai, tottakai, kukapa ei laihduttajaa tukisi kun on terveys kyseessä. Saat sanoa ihan suorat sanat jos tulee jälkipolvilta sanomisia kermojen ja sokereiden poisjättämisistä, sun pitää saada vain ja ainoastaan kannustusta hommaan. Tsemppiä, äitini oikeasti nuorentui sen 10vuotta kilojensa myötä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000024988810&view_mode=flat_threaded