Nykyisin tuo mummon rooli näyttää muuttuneen aikalailla entisistä ajoista.
Oletteko koskaan miettineet, millaisia mummoja haluaisitte olla lapsenlapsillenne ? Millaisen roolin haluaisitte lastenne perheessä ?
Saatteko olla sellainen mummi kuin haluatte vai rajoittaako esim. lastenne perheen säännöt ja erilainen elämänkatsomus mummoudessa ?
Oletteko koskaan miettineet, millaisia mummoja haluaisitte olla lapsenlapsillenne ? Millaisen roolin haluaisitte lastenne perheessä ?
Saatteko olla sellainen mummi kuin haluatte vai rajoittaako esim. lastenne perheen säännöt ja erilainen elämänkatsomus mummoudessa ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen ihan tavallinen mummu ja minut hyväksytään juuri sellaisena.
Olen se auttava käsi, johon turvaudutaan kun siltä tuntuu ja olen sanonut, että aina saa pyytää apua kun tarvitaan ja sitä myös saa ellei sitten ole mummulla omia "kotkotuksia".
Hyvin on kaikki mennyt ainakin tähän asti.
Minä en ole varma millainen on tavallinen mummo.
En siis osaa ottaa kantaa siihen onko se ihanteeni.
Toivon saavani olla läsnä lastenlasteni elämässä ja viettää paljon aikaa heidän kanssaan.
Toivon saavani mahdollisuuden jakaa lastenlasteni kanssa osan omaa historiaani ja liittää heidät sukupolvien ketjuun.
Toivon myös muistavani aina kunnioittaa lapsiani - myös vanhempina, niin että minun puoleeni uskaltaa tiukankin paikan tullen kääntyä.
Nuo nyt ainakin.
Minulla on niin ikävä lapsenlastani, olen nähnyt hänet viimeksi ennen joulua. En saa tavata lapsenlastani ja en jaksa elää tätä murhetta ja surua. Toivon että kuolisin, mutta kun ei se toivomalla tule niin teen itsemurhan kohta.
Miksi et saa tavata häntä ?
Tuo on todella surullista sekä sinun, että lapsen kannalta.
Voin ymmärtää tuon ikävän koska olen sen itsekkin kokenut. Se on todella lamaannuttavaa ja epätoivoista.
Mutta älä tee mitään noin peruuttamatonta. Vielä tulee päivä, jolloin lapsenlapsi tarvitsee sinua ja asiat muuttuvat paremmaksi. Siihen sinun on luotettava ja jaksettava kestää.
Jokin ongelma lienee sinun ja miniäsi välillä koska tuollainen tilanne on syntynyt, eikö vain.
Siihen ongelmaan sinun on pureuduttava ja yritettävä kaikkesi, että se korjaantuu.
On todella, todella surullista miten monet lapsenlapset jäävät paitsi isovanhempiaan vain sen takia, että lasten vanhemmilla ei ole heihin välit kunnossa.
Mutta älä sinä anna periksi, sinua tarvitaan vielä paljonkin !
sinun ainoan lapsesi lapsi, vain voisiko olla tulossa toisilta lapsilta vielä lastenlapsia? Jos sellainen mahdollisuus on niin, ei kannata noin lopullisia miettiä eikä niin kovin masentua, että kuolee ikävään. tiedän, ettei uudet lapsenlapset korvaa tätä menetystä ja ikävää, mutta antaa se kuitenkin tasoitusta ja saat olla sitten heille entistä enemmin mummi.
Usein käy vielä niinkin, että äidit ovat esikoisestaan hirveän tarkkoja ja mustasukkaisia, mutta kun toinen lapsi syntyy, niin eivät enää niin kovin takerru kumpaankaan ja sitten voi mummi myös päästä paremmin "osille". Toivon sinulle parempaa jatkossa.
...kun tapasin lastenlapseni.
He asuvat Australiassa, niin että emme tapaa kuin joka toinen vuosi.
Mietin, että olenkohan joskus itse kirjoittanut tuon...surussani, samat on tunteet.
Oli taustasi mitkä ovat, en usko että olet itse pahuuttasi tuota aiheuttanut, niin kun en minäkään. Mutta tyttäreni kanssa on mennyt niin sukset ristiin, ettei auta muu kuin todellakin odottaa, että myrsky laantuu.
Meillä on kuule oma elämämme ja olemme työmme tehneet lastemme suhteen ja varmaan parhaamme yrittäneet, siihen aikaan ja meillä on ollut omat ongelmamamme.
Toivommme kuitenkin rakkaillemme hyvää elämää,
niin lapsillemme kuin lapsenlapsillemme.
Ikävä on ja väliin se saa lohduttoman itkun, ettei eteensä näe, vaan kyllä se aurinko jostain aina pilkistää. Nautitaan siitä.
Juuri tälläinen; sisarellinen suhde tyttäriin ja miniöihin. Se on kaikelle hyvä pohja.
Lämmin suhde kaikkien kesken, ei paremmasta väliä!
Hyvän isovanhemmuuden avain on vanhempien kasvatusperiaatteiden kunnioittaminen, mummulle jää pelkkä ilo kun vastuu on vanhemmilla. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan malttaa pitää mölyt mahassaan ja muistaa, että lapsille on tärkeintä tulla rakastetuksi.
Haluaisin olla lapsenlapseni arjessa mukana, lukea hänelle satuja, leikkiä hänen kanssaan, kulkea sienimetsässä ja marjassa, kalastaa mato-ongella laiturin nokassa, paistaa makkaraa nuotiolla, käydä uimassa ja samoilla luonnossa.
Haluaisin kertoa hänelle menneestä elämästä, omista vanhemmistani, isovanhemmistani, lapsuudestani, poikani lapsuudesta.
Haluaisin peitellä hänet nukkumaan ja antaa hyvänyönsuukon, haluaisin ottaa unipöpperöisen syliini ja syödä hänen kanssaan aamupuuron.
Haluaisin näyttää hänelle luonnon ihmeellisyyden, eläimet, sammalet, kukat ja katsella keväistä, heräävää muurahaispesää, maistella muurahaisen kusta puolukanvarvulta.
Haluaisin kertoa hänelle, että elämä on ilo, se on lahja jonka olemme saaneet ja hänelle on tarkoitettu siitä kaikkein paras ja onnellisin osa ja hän itse saa rakentaa sen sellaiseksi ja me kaikki läheiset olemme siinä hänen kanssaan.
Suurempaa rakkautta ei olekkaan kuin on mummun rakkaus lapsenlapseensa.