No eihän tämä tietysti mikään keskustelunaihe ole mutta kun ei juuri nyt ole kenen kanssa puhua kasvokkain.
Ilmeisesti juuri tällä hetkellä kaveriltani operoidaan tuumoria eli kasvainta oikealta ohimolohkosta OYS:issa. Vähän, tai ei niin vähänkään pelota että miten menee.
Todettiin reilu kuukausi sitten ja se oli kokoa n. 3 cm kanttiinsa. Oletuksena oli, ettei ole nopeasti infiltroivaa tyyppiä (läpäisevää), joten ei hoidettu kiireisenä.
Oli nyt sitten eilen Oulussa todettu, että oli kasvanut ja koko nyt noin 5 cm ja mennyt syvemmälle kuin aikaisemmat oletukset olivat antaneet viitteitä. Ei ole varmaa voidaanko kaikkea poistaa operoimalla eli leikkaamalla.
Tärkeintähän on ettei pahin mahdollinen skenaario toteutuisi, mutta vaikka kaikki sujuisi hyvin niin kyllähän siitä jälkiseuraamuksia jää.
Sai vuosi sitten vakituisen työpaikan ja rakensi talon sekä lisäksi perheenlisäystä tulossa. Tuntuu omat vaivat melko pieniltä kylläkin tällä hetkellä.
Eipä tässä muuta. Oli vain pakko saada avautua edes jollain tasolla joillekin.
Ilmeisesti juuri tällä hetkellä kaveriltani operoidaan tuumoria eli kasvainta oikealta ohimolohkosta OYS:issa. Vähän, tai ei niin vähänkään pelota että miten menee.
Todettiin reilu kuukausi sitten ja se oli kokoa n. 3 cm kanttiinsa. Oletuksena oli, ettei ole nopeasti infiltroivaa tyyppiä (läpäisevää), joten ei hoidettu kiireisenä.
Oli nyt sitten eilen Oulussa todettu, että oli kasvanut ja koko nyt noin 5 cm ja mennyt syvemmälle kuin aikaisemmat oletukset olivat antaneet viitteitä. Ei ole varmaa voidaanko kaikkea poistaa operoimalla eli leikkaamalla.
Tärkeintähän on ettei pahin mahdollinen skenaario toteutuisi, mutta vaikka kaikki sujuisi hyvin niin kyllähän siitä jälkiseuraamuksia jää.
Sai vuosi sitten vakituisen työpaikan ja rakensi talon sekä lisäksi perheenlisäystä tulossa. Tuntuu omat vaivat melko pieniltä kylläkin tällä hetkellä.
Eipä tässä muuta. Oli vain pakko saada avautua edes jollain tasolla joillekin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ystäväsi leikkaukselle menestystä! Tällaistahan tämä elämä on; aina on joku, jolla on asiat huonommin...Itse yritän muistaa sen aina "ruikuttaessani" omaa kohtaloani. 35-vuotiaana neliraajahalvaantunut minua vuotta nuorempi veljeni on minua siinä prosessissa kyllä auttanut.
En synkistele tämän enempää, sanon vain, että yritä "hommailla" jotain; se että hermoilet siellä ja siten ehkä jopa pahemmat omaa tilannettasi, ei ystävääsi auta.
Pidän peukkuja.
Toivotaan ettei se pahin skenaario toteudu ainakaan. Tiedät mitä tarkoitan. Ei vain oikein uskalla ilmaista sitä asian oikealla nimellä.
Toivotaan, että jos kaikki menee hyvin niin ei jäisi mitään hirveän pahoja neurologisia oireita. Mutta realisti täytyy olla.
Eikä se minun murehtiminen tosiaan mitään auta. Täytyy luottaa ammattilaisiin.
Ajattelinpa vaan, että miten se sun kaverisi leikkaus meni & mitenkä nyt jakselee? Onko päässy jo teholta valvonta osastolle? Ja ootteko niin läheisiä, et oot käyny jo kattomassa? Nyt kiusasin sua jo turhankin monella kysymyksellä ja jos on kirjotus virheitä niin menee äskesen kouristelun piikkiin... On jo aikasemmin pitäny kysästä, mut en oo vaan saanu aikaseks. Tsemppiä ja voimia! Molemmille!!!
Korkeampaan tahoon! :) Kyllä se hyvin menee jos jaksaa vain uskoa.. Itse menossa myös leikkaukseen tässä keväällä, mutta pakko on vain luottaa siihen,että varjelus olisi mukana.. Pelko on suuri, mutta jaksetaan vain luottaa ja onneksi meillä kaikilla on ystäviä jotka ovat tukena..VOIMIA!!
ystävääsi varmasti lohduttaa tieto siitä että olet hänen tukenaan.
Voimia teille molemmille!
miten toisen käy,tulis vaa sairaammaksi,et sais myydä kalliita lääkkeitä sille ne aattelee,sais sit itekki kovat provisiot
...eli onnistuin tunkemaan sen mun viestini tonne kaiken keskelle..