Hei!
Kärsin ehkä aivan epärationaalisesta pelosta. Pelkään aivan valtavasti sitä, että saisin veritulpan ja menehtyisin siihen.
Järkeni sanoo, ettei pelkoni ole aiheellista. Syy, että olen kehitellyt tällaisen pelon lienee syömissäni ehkäisypillereissä. Olen kuullut ja lukenut paljon ko. tekijän vaikuttaneen veritulppien syntyyn, ja näiden tapausten siivittämänä alkanut pelätä omaa sairastumistanikin. Lähisukulaisillani (vanhemmat, sisarukset) ei ole ollut veritulppia. Itse olen normaalipainoinen enkä tupakoi. Mahdollisia hyytymistekijöitä (esim. yleisin hyytymistekijä V) ei minulta ole tutkittu, ja tuskin saisinkaan lähetettä, koska en ole todennäköinen veritulpan "uhri".
En vain pysty kytkemään pelkoani pois. Seuraan yötä päivää jalkojani säryn, turpoamisen, värimuutosten yms. suhteen. Kuuntelen hengitystäni ja hakkaako sydämeni, tai tunnustelen, puutuuko käsivarteni. Stressaaminen ja panikointi on aiheuttanut minulle sydämen rytmihäiröitä, ja joka kerta kun sydän muljahtelee, pelkään että se on menoa.
En tiedä, mitä voisin tehdä. Yritän järkeillä, ettei minulla ole hätää, mutta silti pelkään ja epäilen. Olen käynyt lääkärillä keskustelemassa asian suhteen, mutta minulla ei kuulemma ole syytä huoleen.
Järkeni sanoo toista ja sydän toista. Suututtaa, kun ole heikko ja pelkään jotain näin paljon. En tiedä, mitä tekisin.
Kärsin ehkä aivan epärationaalisesta pelosta. Pelkään aivan valtavasti sitä, että saisin veritulpan ja menehtyisin siihen.
Järkeni sanoo, ettei pelkoni ole aiheellista. Syy, että olen kehitellyt tällaisen pelon lienee syömissäni ehkäisypillereissä. Olen kuullut ja lukenut paljon ko. tekijän vaikuttaneen veritulppien syntyyn, ja näiden tapausten siivittämänä alkanut pelätä omaa sairastumistanikin. Lähisukulaisillani (vanhemmat, sisarukset) ei ole ollut veritulppia. Itse olen normaalipainoinen enkä tupakoi. Mahdollisia hyytymistekijöitä (esim. yleisin hyytymistekijä V) ei minulta ole tutkittu, ja tuskin saisinkaan lähetettä, koska en ole todennäköinen veritulpan "uhri".
En vain pysty kytkemään pelkoani pois. Seuraan yötä päivää jalkojani säryn, turpoamisen, värimuutosten yms. suhteen. Kuuntelen hengitystäni ja hakkaako sydämeni, tai tunnustelen, puutuuko käsivarteni. Stressaaminen ja panikointi on aiheuttanut minulle sydämen rytmihäiröitä, ja joka kerta kun sydän muljahtelee, pelkään että se on menoa.
En tiedä, mitä voisin tehdä. Yritän järkeillä, ettei minulla ole hätää, mutta silti pelkään ja epäilen. Olen käynyt lääkärillä keskustelemassa asian suhteen, mutta minulla ei kuulemma ole syytä huoleen.
Järkeni sanoo toista ja sydän toista. Suututtaa, kun ole heikko ja pelkään jotain näin paljon. En tiedä, mitä tekisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
pelkosi...jos olisit jo synnyttänyt niin suosittelisin ehdottomasti kierukkaa. Muuten sitä ei kai niin helposti laitetakaan...
E-pillereitä olen syönyt itsekin vaikka meillä suvussa onkin veritulppia esiintynyt useilla eri ihmisillä. Enää en edes luottaisi pillereihin, enkä ikinä aio syödä niitä. Tulin raskaaksi pillereitä syödessäni ja muutenkin pidän kierukkaa luotettavampana ehkäisynä, vaikka hinta onkin kerralla kallis maksaa, mutta ajan mittaan tulee kuitenkin pillereitä halvemmaksi.
ja kuparikierukasta aiheuttaa ties mitä...
verenpainetauti ym,paniikissa on tuollaisia pelkoja,kun ylikorostuneesti seuraa itseään,Käy keskustelemassa lääkärillä.
Hei!
Tämä on tällaista, "tarkkailijaluonteen" elämä. Järki sanoo toista, mutta itseään vaan tarkkailee. Itse olen myös tiettyjen asioiden suhteen ylitarkkaavainen ja pillereiden vaaratkin on käyneet mielessä ajoittain. Sen verran niistä kuitenkin tiedän, että vakavat riskit esiintyvät lähinnä niin käytön alkuvaiheessa (ensimmäinen vuosi). Eli usein ne joille ne eivät sovi ja kuuluvat tulppariskiryhmään, tulee se esille yleensä käytön alkuvaiheessa.
Itse ole popsinut pillereitä n. 14 vuotta. En jaksa pelätä, että ne yks kaks nyt aiheuttaisi jotain näin pitkän ajan jälkeen, etenkin kun muita haittatekijöitä ei ole tullut kuvioihin (painoa, tupakointia yms.), niin katson hyödyn olevan suurempi, kun kuviteltu haitta. Jos ne eivät sinulle todellakaan ei sopisi esim. perintötekijöiden puolesta olisi se jo varmasti tullut ilmi.
Sulla on nyt jo sen verran pitkällä toi ylitarkkaavaisuus oman kroppasi toimintoja kohtaan, että alat aiheuttaa itse itsellesi mitä erilaisempia oireita. Tavalla tai toisella, nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tarkkailun! Ajattele näin, että todennäköisesti sulle ei ikinä tule sitä tulppaa taustat huomioiden, ja elämäsi kulkee koko ajan eteenpäin sitä odotellessa ja ahdistut vaan lisää! Olet ikäänkuin ahdistunut ja tarkkaillut turhaa ja elämä ikäänkuin valuu hukkaan siinä sivussa. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä eteen tulee, se mikä on tullakseen tulee, mutta sitä kannata odottaa ja pelätä, muuten elämästä menee ilo!
Tiedän, että helppoa se ei ole, mutta se on vaan pakko! Yritä ensin olla puoli päivää tarkkailematta, sitten päivä jne. Heti kun tulee mieleen, niin ala tehdä ihan jotain muuta, jotta saat kierteen katkaistua!
Tsemppiä!
että kaikki on kunnossa. Kun et ole edes ylipainoinen, et tupakoi, liikut?, etkä syö epäterveellisesti? riski saada veritulppa on erittäin epätodennäköistä, jos edes erittäin epätodennäköistä. En ole asiantuntija, mutta totta kai itsekin tarkkailen kuinka kroppa pelaa säännöllisin ajoin.
Pillereiden vaikutusta kuitenkin epäilen itsekin, enkä ole käyttänyt niitä enää muutamaan vuoteen. Sun kannattais kokeile matalahormonisia ehkäisypillereitä (jotka täytyy ottaa tunnin tarkkuudella) tosin niidenkään vaikutukset eivät voi olla ihan "terveitä" tai sitten käyttää kondomeja.
Suosittelisin seuraavia:(itsekin käytän ja olen huomannut auttavan lähes kaikkeen)
Yrttiteet:
kamommillatee rentouttaa eli alentaa verenpainetta, ehkäisee tulehdussairauksia sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä
vihreä tee: ehkäisee syöpää
valkosipulikapselit: alentavat verenpainetta, kolesterolia, ehkäisevät tulehduksia, ehkäisee syöpää jne.
kalanmaksaöljyä ajattelin joskus testata,
sillä se tekee hyvää sydämelle.
Luonnon"lääkkeissäkin" täytyy välillä pitää pientä taukoa, eikä syödä tabletteina ihan kaikkea sekaisin, niihinkin elimistö turtuu, eivätkä ne enää tehoa yhtä tehokkaasti.
Yksi konsti rauhoittaa itseään on hankkia ns. lentosukat eli anti-trombo-sukat.
Instrusta niitä ainakin saa. Omani ovat hiukan topakampaa mallia jotka sain sairaalasta, kun jouduin reissaamaan kuukausi erään leikkauksen jälkeen. Ne on niin tiukat, että hampaat hirvessä saa reuhtoa niitä jalkoihin.
Niissä täytyy vain muistaa, että ne on kiskottava kinttuihin levon jälkeen makuulla. Jos kerkeet laittaa jalat lattialle, niin sitten se on myöhäistä niitä käyttää.
Jos lento on illalla, pötkötä sohvalla tommoset 45 minuuttia jalat korkeammalla kuin sydän ja kisko sukat jalkaan.
Älä myöskään litkuta kaffetta tai viinaksia lennoilla, mieluummin alkoholitonta nestettä.
Kävele silloin tällöin ja omalla paikallasi pyörittele nilkkojasi ja tee pikku jumppajuttuja (esim. pingota pakaralihaksia jne.)
Kyllä se siitä, muista, että ohjaamossa väki myöskin istuu, ja eivät hekään pelkää saavansa laskimotukoksia.
Tsemppiä reissuihin ja yritä rentoutua.
Kirjoitinko ihan hullua juttua, löysin tämän ketjun kumminkin "lentopelko" - palstalta.
En tiedä onko ehkäisylaastari parempi yhtään, ei välttämättä mutta. Ota selvää?
Hei kaikille!
Kiitän teitä kauniisti rohkaisevista viesteistä.
Tosiaan, kuten jo mainitsinkin, minulla ei todennäköisyyksien mukaan olisi syytä huoleen. Ja kuten joku kirjoittikin, olisi minulle varmaan tullut jo joitain oireita, mikäli minulla olisi taipumusta veritulppailuun. Olenkin yrittänyt pyöritellä näitä hyviä ajatuksia mielessä ja pakottanut elimistöäni rentoutumaan ja unohtamaan "hölmöt" ajatukset.
Silti, esim. illalla nukkumaan mennessäni tai muuten tilanteissa, joissa minulla on aikaa tarkkailla itseäni, alan helposti tutkailemaan ja kuulostelemaan elimistöäni.. Se on kamalaa, sillä siinä tulee sellainen "pakokauhun" tunne, ja varmaan hieman paniikkikohtausmainen olotila.. En vaan voi itselleni mitään.
Mutta täällä syntyneen keskustelun myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, että en ehkä ole ainoa näiden ajatusten kanssa painiskeleva. Ja vaikka on hyvä tiedostaa riskit ja terveellä tavalla suhtautua omaan hyvinvointiin, on liika aina liikaa. Normaalin ja iloisen elämän on jatkuttava. En saa antaa pölhöille ajatuksille valtaa! Minun on ryhdistäydyttävä.
Mukavaa kevättä kaikille keskusteluun osallistuneille ja kiitos "myötäelämisestä". Jaksetaan yhdessä eteenpäin!