Luuserin entinen opiskelu kaveri

Luuseri ikiusesti Xz kirjoitti:

Tämän ikuisen Luuserin opiskelu kaveri jonka kanssa asuttiin ennenvanhaan samassa opiskeluasunnossa Helsingissä vuosia vuosia sitten. Tämä opiskelukaveri joka oli myös sairas sanoi yhtenä siivous päivänä kun meidän piti kämppämme siivota niin sanoi minulle: Hus koira hus hus!! Mene muualle maleksimasta. En ollut tehnyt sille muijalle yhtään mitään pahaa.Meidän silloiset opettajat nimitti tän meidän jutun hus hussiksi.Sairas möllikkä sanoi minulle että olen koira.Olen käynyt sairaiden ihmisten ammattikoulun ja valmistunut kuntouttavaan työ toimintaan.Nousee nämä vanhat vavhvat tuntemukset pintaan. Nousee taas tämä hus koira hus hus pintaan taas pitkästsä aikaa. Tuntuu että tämä olisi käsittelemätön asia.Vaikka se asia silloin käsiteltiin moneen otteeseen.Elikkä muija nimitteli koiraksi vaikka en todellakkaan tehnyt sille mitään pahaa.Sitten syksyllä 2006 muija kirjoitti kirjeen minulle jossa sanoi näin: Ystävät ovat kuin tähtiä et aina heitä huomaa mutta lähellä ne ovat.Onneksi minun ei enää ikinä tarvi olla tän koiraksi nimittelijän ystävänä.Lähetin koiraksi nimittelijälle lokakuusssa tekstiviestin ja sanoin näin: En minä voi väkisin olla sinun ystäväsi kun sinä et minua hyväksy enää.Anteeksi kun väkisin olen yrittänyt olla ystäväsi. Se ei enää tule toistumaan. Pyysin anteeksi ja lopetin ystävyyden tekstiviestillä.Molempi parempi niin ajattelin.Minulle on noussut pinntaan nämä kaksi käsittelemätöntä asiaa tämä Luuseri asia ja tämä Koira asia.Koko sen kuntouttavan työ toiminnan aikana olen joutunut välillä itkemään ja pohtimaan sitä koira juttua.Ilmanko sitten sairastuin lopullisesti kun lapset nimitti aivoinvalidiksi.Kerran en nyt muista milloin mutta kuitenkin. Näin sellaisen pikkutytön nyt en muista nimeä mutta enkä muista missä kyseisen henkilön näin. Mutta tämä tyttö ei ollenkaan mainunut yhtään mitään sairaudestani.Ihmettelin suuresti sitä etteä sain olla sairauteni takia rauhassa.Vaikka yleensä ei pikkutyöillä ole mitään järkevää sanottavaa minusta eikä mitään järkevää ajateltavaa minunlaisesta ihmisestä.Olen elämäni aikana kohdannut montakin pikkutyttöä oman ammattini puolesta.Kyllähän pikkutytöt ja pikkupojat vaistaoaa heti että kyseessä on sairas henkilö.Vaikka ei ikinä olisi ennen nähnytkään.Niin tämä opiskelu kaveri vielä kaikenlisäksi tarttui minua käsivarresta ennekuin nimitti koiraksi minua.Tarttui käsivarresta ja huusi: Hus koira hus hus. Mene pois maleksimasta kun minä siivoan. Ja minä kun en ollut tehnyt tälle möllikälle mitään pahaa en yhtään mitään. Seisoin vain ihan normaalisti.Minusta on onneksi tullut nopea. En enää anna kenenkään ottaa minun kädestä kiinne. En kenkään.Jään pyörittelemään näitä vanhoja Koira ja Luuseri tuntemuksia omaan päähäni ja itkemään. Mitäs muutakaan tekemistä minulla enää on ?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä