Jos puoliso kärsii syömishäiriöstä ja se on vielä aika pahanlaatuinen niin mitä minä voin tehdä asialle? Jos nyt suljetaan pois mitkään sairaalaanviemiset jne. jotka kuuluvat sitten ihan lääkinnälliseen vaiheeseen, mutta mitä minä joka olen joka päivä tekemisissä tämän ihmisen kanssa voin tehdä ja auttaa? Ruokavalion tekeminen tai mitkään muut pakottavat toimenpiteet eivät tule kyseeseen vaan millä tavalla voin tukea, helpottaa oloa tai olla avuksi yleisesti?
Mitä voi tehdä?
pikku tabu
1325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko varma, ettet mene auttamisesta rikki?
Koeta saada hänet kertomaan ihan kaikesta, koeta löytää myös ne kompensaatiokeinoit, joilla hän pyrkii tekemään syömisen mitättömäksi: oksentaako hän, käyttääkö hän laihdutus-, ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä, liikkuuko hän pakonomaisesti? Millaisia määriä? Miten näitä ylikompensoinnin keinoja voisi vähentää ja hallita?
Koeta saada hänet vakuuttumaan siitä, että hän voi tukeutua sinuun mittaamattoman paljon ja ettet silti mene pois. Sairauden ymmärtäminen ja itselle myöntäminen on kuin tapaturma, kriisi. Koeta ehdottaa, ettet haluaisi hänen salaavan oirekäyttäytymistään ja oireajatteluaan sinulta - älä kuitenkaan mene mihinkään siihen mukaan vaan edusta hänelle selkeää ja vankkumatonta tervettä ajattelua.
Syömishäiriö on usein pyrkimys omaan maailmanhallintaan, mielenrauhaan - minullakin laihuus menetti pian merkityksensä ja tilalle tuli kontrolli, itsekuri, kun maailma ympärillä oli kaaottinen. Vankkumaton rauha ja liikkumaton tila olisi enemmän kuin tärkeää.
Puolisosi on ehkä jo hyvin väsynyt sairauteensa, ehkä hänelle olisi valtavan lohdullista, jos joku toinen ottaisi sen kannettavakseen. Et tietenkään voi parantua hänen puolestaan, mutta ehkä voisit puhua hänet hoitoon. Lääkärissä syömishäiriöpotilaille tehdään somaattiset testit, joista selviää heidän tilansa: "lääketieteellinen varmuus" voi vedota niin paljon, että henkilö on helppoa puhua ainakin testeihin.
Syömishäiriöpotilaat ovat tavallisesti lukeneet valtavasti ravitsemuksesta ja tietävät terveellisen ruokailun periaatteet äärimmäisellä huolellisuudella - sellaista sinun ei tarvitse tietää, väittely terveellisyydestä ja sopivista annoksista on typerä, upottava suo, siitä ei ole kenellekään mitään iloa.
Itse luin teoksen Syömishäiriöiden ravitsemushoito (Riikka Viljanen - Merja Larjosto - Marjatta Palva-Ahola), siinä on huomattavasti tietoa, ehkä siinä olisi jotakin, mistä olisi apua sinulle ja puolisollesi.
Vastasin pidemmin kuin aioin. Toivottavasti vastauksessani oli joitakin hyödyllisiä kohtia.
pai pai