Onko muita, jotka "joutuvat" kulkemaan pitkää työmatkaa esim. Helsinkiin pienellä palkalla (selvästi alle 2000 euroa). Pitkällä työmatkalla tarkoitan yli 60 km suuntaansa ja ruuhkissa istumista päivässä yli 2-3 tuntia. Kun sitä ajattelee tuntuu se järjettömältä, etenkin kun palkasta ei matkakulujen jälkeen jää montaa satkua enemmän, kun mitä esim. ansiosidonnainen päiväraha on, jos nyt vaikka siihen verrataan. Otankin sen nyt kokemuksen kertymisen kannalta, koska duuni on kuitenkin suht. haastavaa.
Itsestään sitä saa antaa kaiken, myös vapaa-ajan, jota ei siis arkisin oikeastaan ole : (
Kuinka te jaksatte? Onko kova työnhaku kotiseuduille? Sitä ei voi kun harmitella, että palkat on niin pienet. Joitakin toki onnistaa ja ponnistuksista jää jotain käteenkin. Eikä toki yksin se palkka, vaan kun todella arkisin ei juuri muuta elämää ole, kun työ ja nukkuminen...
Toki ihmiset on niin erilaisia, toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa ja toisia ei tunnu hetkauttavan se että käy kotona vain nukkumassa (vai huijaako ne itseään...)
Olisi kiva minkälaisia fiiliksiä muilla pitkän työmatkan omaavilla on?
Itsestään sitä saa antaa kaiken, myös vapaa-ajan, jota ei siis arkisin oikeastaan ole : (
Kuinka te jaksatte? Onko kova työnhaku kotiseuduille? Sitä ei voi kun harmitella, että palkat on niin pienet. Joitakin toki onnistaa ja ponnistuksista jää jotain käteenkin. Eikä toki yksin se palkka, vaan kun todella arkisin ei juuri muuta elämää ole, kun työ ja nukkuminen...
Toki ihmiset on niin erilaisia, toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa ja toisia ei tunnu hetkauttavan se että käy kotona vain nukkumassa (vai huijaako ne itseään...)
Olisi kiva minkälaisia fiiliksiä muilla pitkän työmatkan omaavilla on?
Vastaukset 19
Vanhimmat
vaihtelevia määriä. Pisin on ollut 60km/sivu, "maaseudulla" jossa sai siis yksin ajaa. Kolme varttia siihen meni kun rajoitusten mukaan ajeli. Enää en lähtisi niin pitkään matkaan ennenkuin on pakko. Tällä hetkellä on matkaa n.20km/suunta ja todennäköisesti vaihtunee piakkoin alle 4km:iin. Eli omaa autoa ei töiden vuoksi kannata sitten käynnistää. Eikä juuri kiinnostakaan, töissä saa suhata aivan tarpeeksi.
kun sairastuin enpä ole töihin kaivannut,
Saahan noista matkakuluista osan verovähennyksiin. Omavastuu matkakuluista on 500 euron luokkaa. Itellä 100 km per suunta. Palkka noin 2.5 k/kk
Joo saa, mutta eipä se päätä huimaa, kun kokonaisuutta ajattelee!! Mun palkka on useita satkuja alle 2000 euroa/kk. Aikaisemmin sama palkka ja duuni vieressä, käteen jäi satku enemmän, kun mitä nyt matkakulujen jälkeen, vaikka veroprossa oli hieman isompi!! Eli ei se verovähennys paljon auta! Pitäisi olla selkeesti isompi palkka, että taloudellisesti saisi vastinetta sille mitä nyt itsestään antaa.
Mutta pointti olikin miten porukka jakselee tyyliin pieni palkka/pitkä matka?
En jaksanut mitenkään.
Tai pari kuukautta siinä meni ja sitten riitti.
Matkaa oli vähän yli 60km/suunta ja aikaa kului reipas tunti aamusta ja illasta.
Lisäksi vähäisten työtuntien takia palkka jäi alle 1000€/netto josta pois bensakulut niin eipä jaksanut kauempaa innostaa. Eli reippaana tyttönä ilmoitin yks maanantaiaamu että tämä oli nyt tässä.
Tilanne olisi ehkä ollut toinen ja matkatkin olisivat olleet kestettävissä jos kyseessä olisi ollut joku unelmaduuni mutta tässä tapauksessa oltiin kaukana siitä. Itse työstäkään en löytänyt mitään positiivista.
Live is too short to do something that you don't wanna do!
Tolla palkalla alkaa mennä jo miinuksen puolelle niin että kolisee! Vaatihan se autokin huoltoa, kun pitkää matkaa ajelee, ei yksin bensa ym. kulut. Tolla "palkalla" alkaa homma olla jo järjetöntä. Pääasia on kuitenkin, että yrittää, mutta joku kohtuus toki siinäkin! Mutta aika aikaansa kutakin.
Juuri puhuttiin täällä perukoilla, kuinka siellä "etelässä" on 50 km jo pitkä matka. Täällä on ihan tavallista kulkea yli satakin kilometriä yhteen suuntaan päivittäin niin kouluihin kuin töihin. Itselläni on ollut pisin aikoinaan 55 km ja kahdella linja-autolla piti mennä, ensin kaupungin keskustaan ja sitten keskustasta teollisuusalueella paikallisella. Hyvin jaksoin, mutta olin silloin nuorempi ja perheetön. Perheellisenä kävisi voimille. Matkoineen työpäivän pituudeksi tuli 6.30-18.00, omaa autoa en omistanut.
Yhtään harvinaista ei ole, että olen himassa klo 19-19.30 maissa. Päällimäisenä ei ole se matka, vaan se oman ajan puute jota pitkä työmatka ja työ syövät. Minä tosiaan olen hyvin harvoin JO klo 18.00 kotona!
Himassa kun syö iltapalan, niin sitten pitääkin jo melkein mennä nukkumaan, koska viiden maissa on herätys. Ja tosiaan, palkka on turkasen pieni, eli vastinetta sille mitä itsestään antaa ei ainakaan taloudellisesti saa.
Elämässä täytyy olla omaakin aikaa, aikaa hoitaa esim. kuntoaan ja muutakin sellaista iloista tekemistä, kun jokaisella on kuitenkin vain tämä yksi lyhyt elämä. Mutta kuten aiemmin mainitsin, jotkut eivät kaiketi kaipaa työn ulkopuolista elämää, vaikkakin epäilen, etteikö se joskus kostaudu tavalla tai toisella. Ihminenhän on myös aika taitava huijaamaan itseään pitkäänkin.
Joka tapauksessa itse kärsin siitä, että minulle ei jää omaa aikaa, edes posteja ei aina illalla kerkeä lukemaan. Noh, eipä tätä eläkeikään tehdäkään, ja haku on päällä lähemmäs, mutta valikoidusti. Ennen olin himassa klo 16 tai vähän yli, oli aikaa lenkkeillä ja tehdä omia juttuja, siihen täytyy taas pyrkiä. Kotikonnuilla "ruoho on vihreämpää" : )
Sama juttu täällä! Ajelen omalla autollani 60 kilometrin työmatkaa ja palkka on 1840 eur/kk. Olen tehnyt tätä jo kuusi vuotta. Ei ole järkeä tässä touhussa, mutta lähempänäkään ei ole ollut kiinnostavia töitä tarjolla.
Pitkään työmatkaa viitsii tehdä jonkin aikaa. Mutta ei todellakaan pitkään. Minulla stoppi tosin tuli vasta seitseman vuoden jälkeen, jolloin takana oli ensin viisi vuotta 60 kilometrin työmatkaa, ja sitten 100 kilometrin.
Kyse ei todellakaan ole palkasta - välillä se mitä pitkän matkan päästä saa on työnä niin palkitsevaa, että se kannattaa. Siis jos lähempänä ei ole joko mitään mistä valita tai se mitä tekee siellä kauempana on joko ammatillisesti tai muuten kiinnostavaa.
Mutta tosiasiassa pitkää matkaa ei jaksa tehdä, koska sen jälkeen ei jää enää vapaata aikaa. Ja kun ei ole vapaata aikaa, sosiaalisten suhteiden hoitamisen kanssa on vähän niin ja näin - ja maailama kaventuu. Omat asiat jäävät hoitamatta, kun on aina omien asioiden hoitamiseksi pidettävä lomapäivä. Ja sitten sitä väsyy - siis väsyy aivan konkreettisesti.
Se mikä auttaa on mikäli työnantajan kanssa voi sopia esim. yhdestä etätyöpäivästä / viikko - ja myös se että työmatkoja voi osittain hyväksyttää työaikaa. Molempia malleja on käytössä. Edellinen edellyttää työpaikkakohtaista sopimista - ja toki sellaisia töitä, että niitä voi siirtää kotiin tehtäväksi. Ja jälkimmäinen tietysti sitä, että voi matkalla tehdä jotain töihin liittyvää, esim. naputtaa tietokonettaan junassa.
Mutta töistä ei kannata luopua ja jäädä työttömäksi. Se nimittäin on aina aika toivotonta.
kaur-nef
mulla on jo valmiit suunnitelmat jos joskus jäisin jostain syystä työttömäksi. Aamulla ylös,lenkille,aamupala,lehdet,kuntosalille,kauppaan,lounas,kirjastoon.tekemään netissä jotain...opiskelua, valokuvausta...palkka kun on mitä on,työttömyyskorvaus on melkein sama.
Eikä tartteis lähtee!
Joskus neljäkin kilometriä on toooosi pitkä matka jos työ ei anna mitään eikä kiinnosta!
Kyllähän tuolla rutiinilla voisi viikon jaksaa mutta sen jälkeen luultavasti alkaisi hajoamaan pää. Työttömyyskorvauksella selviäisi noin 1,5 viikon menoista. Samaa kitkuttamista viikosta toiseen.....karmaisee koko ajatuskin.
Minulla on kotoa työpaikalle n. 100 km ja matkaan menee aikaa sellaiset 1,2 h aamulla ja illalla 1,4 h. Tosin koska matka vie noin paljon aikaa,en jaksa mennä kotiin joka ilta, vaan olen hankkinut työpaikan lähistöltä toisen asunnon. Matkaan kotiin vain viikonlopuiksi. Mutta on tämäkin henkisesti rankkaa, olla perheestä viikot erossa. Se on vain niin, että tuolta läheltä kotia ei löydy töitä varsinkaan tällaiselle joka on ollut työelämässä vasta muutaman vuoden.
Olen harkinnut, että rupeaisin ajamaan matkaa päivittäin, mutta en tiedä jaksaisinko. Iltapäivällä on niin kovat ruuhkat, että voisi mennä myöhään ennenkuin pääsisin kotiin. Lisäksi olen usein ylitöissä, mikä vain rasittaa enemmän.
Palkkaa saan vähän vajaa kolme tuhatta kuukaudessa, mutta enemmän arvosta työstäni saamaa hyötyä, jonka toivon auttavan urakehitystäni ja palkan mahdollista nousua tulevaisuudessa. Tosin tietysti myös raha merkitsee, mutta kun sitä ansaitsee sen verran, että voi elää normaalisti eikä sitä tarvitse ajatella niin olo on ihan ok. Tosin koskaan ei varmaankaan kukaan tienaa tarpeeksi, himo kasvaa syödessä...
Oletko laskenut, onko kannattavampaa ajella päivittäin vai vuokrata kämppä ja ajella kuitenkin kaksi kertaa viikossa kotiin?
Meillä oli sama järjestely että kaksi asuntoa (välimatka 95 km) ja tulimme siihen tulokseen, että kahden kämpän ylläpito ei kannata. me kyllä halusimme molemmat netin, mutta on niitä muitakin kiinteitä kuluja, kuten sähkö, vesi plus meillä oli tapana käydä aina silloin tällöin viikollakin toisen luona eli kalliiksi tuli.
Kompromissina muutimme puoleen väliin, jolloin työmatka minulla kasvoi 62 km/suunta ja toinen käy 35 km/suunta... mutta saapahan olla yhdessä.
Mulla alkaa nyt pitkä työmatka eli 62 km/suunta... olen kokeillut ajaa omalla autolla ja siihen kuluu se 45 min. Omalla autolla ajelu tulee vaan aika kalliiksi... oma palkkani 2850€/kk, joten kannattaa kuitenkin ajella tuo. Vrt. asuinpaikkakunnalla saisin duunin ehkä 2200 palkalla. Nyt olen harkinnut bussilippua, se maksaa 121 ekii kuussa ja lähtee 200 metrin päästä kotoani ja vie aivan työpaikan viereen (50m), siinä huonona puolena vain että bussimatka kestää reilun tunnin (1 h 3 min) ja busseja menee tunnin välein (kaikki ei vie edes kotiovelle)
Uskoisin kuitenkin että jaksaminen on asenteesta kiinni. Itse lähden aamulla 6.30 ja olen takaisin 17.15 eli kyllä siinä nyt jotain ehtii tehdä muutakin kuin nukkua.
Sä oletkin "onnellisen" aikaisin himassa ja palkkakin on vähintään hyvä, eli varmaan jaksamista löytyy noilla eväillä, eikä aikaakaan kulkemiseen mene kohtuuttomasti! Kuulostaa aika asialliselta paketilta! Eiköhän se mullakin vielä paremmat ajat koita, kunhan vaan on kuulolla koko ajan uusien kuvioiden / paremmin palkatun duunin suhteen.
Olen kotoisin syrjäseuduilta ja jouduin jo lapsena (80luvulla ja 90 alussa) matkustamaan yli tunnin matkan aamuin illoin kouluun ja lukioon.
Nykyään työskentelen kaupungissa, jossa alle tunnin työmatka on luksusta ja monille lähes saavuttamatonta. Myös työpäiväni loppuvat aikaisintaa kuudelta illalla ja alkavat myöhäisimmillään yhdeksältä.
Pitkät työmatkat ovat tietenkin työviihtyvyyteen vaikuttava syy, mutta tuskimpa pitkät työmatkat voivat olla kunnon syy jättäytyä yhteiskunnan elätiksi työttömyyskorvauksellekaan!
mitä jää käteen, jos höyläät päivittäin esim. 75 km/suunta ja sinulla ei ole mahdollisuutta kulkea julkisilla.
Esimerkkinä voinen kertoa, että
7l/100km kuluttavalla autolla ja 1,25 bensan hinnalla pelkät bensat maksavat kuussa 275 euro, joten bruttopalkasta lähtee 400 euroa pelkkään bensaan (käytin vähennyskertoimena 0,7 eli 25 ennakonpidätys muut vähennykset)
Eli jos käteen jään kuussa 1300 niin voi hyvin laskea että 300 menee suoraan autoon ja sitten asunto n. 500 eli käteen jää se sama 500 mitä työtönkin saa... revi siitä
Toisin sanoen siis työttömien vyötä pitäisi voida kiristää. Se olisi ratkaisi tähän ongelmaa.