Minä olen koulussa ollut lähes aina koulukiusattu jostain aiheesta,muummuassa olen hyvin ujo en uskaltaisi puhua mitään,pelkään nolaavani itseni...Ja sen kautta on lähteny juorut liikkeelle jotka EI oo totta...Yläasteen alussa mä tutustuin sen verran terkkariin että sen kanssa juttelen kiusaamisesta ja muusta...Nyt siitä on tullu tavallaan elämän tapa että se kysyy että miten menee kavereiden kans ja mä että eipä oo kehumista ja se on ainut jolle voi puhua niistä asioista,onko kavereita vai ei ku kukaan ei ymmärrä ja sitten sanotaan että älä välitä...Ei kiusaamisesta voi olla välittämättä,vaikka mua ei kiusata fyysisesti,aina välillä nälvitään ja syrjitään...Mitä mieltä olette asiasta??? Mitä minun pitäisi tehdä???
^^Kiusattu^^
humina
121101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mnä olen kanssa ollut niin pitkään kiusattu kuin muistan. Etenkin nyt ylä-aste aikana. Tuntuu että ei osaa olla mitenkään kenellekkään mieliksi. Kiusaaminen ei ole ollut fyysistä (yleensä). Minäkään en oikein ymmärrä sitä kun sanotaan että jotkut jutut pitäisi laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On kiusaamiseen onneksi puututtu mutta se vain jatkuu ja kiusaajat vaihtuu. Minä en ainakaan hyväksy kiusaamista. Mitä niille kiusaajille oikein pitäisi tehdä että osaisivat käyttäytyä. Olen melko ujo kanssa.
Tiedätkö mitä? Ei sinun tarvitsekaan olla. Jokainen saa olla juuri sellainen kuin oikeasti on, pitäisivätpä muut siitä tai eivät. Kunhan on normaali-ystävällinen ja korrekti, se riittää. Muuten saa olla millainen tahansa. Uskon, että oletkin ollut asiallinen käytökseltäsi. Mainitsin tuon normaali-ystävällisyyden ihan vain yleisesti ottaen.
Kiusaajat purkavat pahaa oloansa. Se on ainoa syy kiusaamiseen. Eivät he oikeasti ole sitä mieltä, että kiusattavassa olisi mitään puutteita, vaan he vain keksimällä keksivät niitä. Juuri siksi jotta saisivat puhuttua paskaa, laskettua toisen ihmisen itsetuntoa. Älä usko mitään, mitä he sanovat sinulle. Kaikki on keksittyä ja hatusta vedettyä. Jos olosi tuntuu joskus surkealta, voit verrata itseäsi heihin: heitä huonompia tyyppejä ei ole. Et millään voi olla heidän alapuolellaan tai edes samalla tasolla, vaan he tulevat aina olemaan sinun alapuolellasi. Tiedä tämä.
Ja kuten sanoin, jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Oma itsensä siis. Osaa ihmisistä sinä miellytät ja osaa et. Niin se on joka ihmisen kohdalla. Ei ole ihmistä, josta kaikki pitäisivät. Siksi täytyy olla tyytyväinen omaan itseensä siitä huolimatta, vaikka joku ei pitäisikään. Sillä ei ole mitään väliä, vaikkei joku pitäisi. Sinä olet sinä ja sillä selvä.
Ihan tuli kyyneleet silmiin kun luin miten kaunis puolustuskommentti tuli. Ei minulla ole mitään lisättävää todellakaan...
Minuakin on kiusattu, koska olen ylipainoinen. Ala-asteella tämä oli melkein jokapäiväistä, mutta loppui, kiitos tulisen luonteeni ja ystävieni tuen. Kiusaaja oli aina se sama tyyppi, joka nälvi kotimatkalla, välkillä, tunnilla kun opettaja ei huomannut.. Yhtenä välkkänä vain sain tarpeekseni ja annoin kaiken tulla. Huusi päin naamaa kaiken minkä olin kerännyt sisälleni ja kiusaaja vain näytti kutistuvan kasaan pihalla kaikkien edessä. Hetken hiljaisuudenh jälkeen kiusaajan kaverit alkoivat nauraa kiusaajalle ja heti tuli itselleni parempi olo. Saipahan tuntea miltä ainainen nauraminen tuntui.
Kiusaaminen loppui siihen.
"Tiedätkö mitä? Ei sinun tarvitsekaan olla. Jokainen saa olla juuri sellainen kuin oikeasti on, pitäisivätpä muut siitä tai eivät."
*nauraa*
voikun elämä olisikin näin helppoa....
totuus on kuitenkin ihan toinen...
vaikka ehkä näin vaalien alla muuta väitetään...
totuus on kuitenkin se....
JOS HALUAT KOSTAA...
OPISKELE...
TAI OLE LAHJAKAS...
näin se menee... ja näin se on aina mennyt...
( lähihistoriassa suomessa...)
tule siis rikkaaksi...
otat vähän jotain kallista vegaanista punaviinia...
ja naurat näille KOVILLE jätkille...
jos tulosi on 8000 e kk olet menestynyt....
ja ne kiusaajasi....
ne tienaa about: 1200e kk
kumpi kiusaa kumpaa...
ja kauemmin...
kaikille "kiusatuille" peukkuja...
minä olen vaan tyhmä...
En hyväksy myöskään kiusaamista, olen nähnyt sitä ihan tarpeeksi. Mutta ei se lopu yleensä itsestään, koska ne ketkä nauttivat siitä, ei sitä lopeta. Onhan se heille ainoita iloja elämässään. Tai sitten juuri sen oman huonommuuden peittoamista. Tuntuu, että mitä "parempi" olet, sen helpommin joudut silmätikuksi. Sellaista täällä nyky-Suomessa :). Toivottavasti asiat paranisivat vielä..
Itsekin olen ihan hyväkäytöksinen ja korrekti ihminen, vaikka se tuntuukin usein ihan tyhmältä olla täällä "elukoiden" (anteeksi eläimet, ette tekään niin julmia ole mitä ihmiset osaa olla toisilleen) keskellä. Kun toisilla ei ole mitään käytöstapoja saati lähimmäisenrakkautta tai empatiakykyä.. jotenkin on vaan selvittävä.
Ollaan me kiusatut muuten aika vahvoja sisäisesti, oletteko tulleet ajatelleeksi? Kestetään kyllä pitkään ja paljon p....aa.
Mietin, onko näillä kiusaajilla kuitenkaan koskaan itsellään hyvä mieli tai elämässään tasapaino. Ei varmaankaan, tai sitten joku psykopaatti tosiaan nauttii vain aiheuttaessaan toisille harmia. Jollain tavalla ne kuitenkin on vielä surkeammassa jamassa mitä me kiusatut, siltä tuntuu. Ei käy kateeksi kylläkään..
Kyllä se oikeus toteutuu ennemmin tai myöhemmin ja jokainen saa ansionsa mukaan. Kaikista kiusatuista ei välttämättä tule vahvoja menestyjiä eikä kaikista kiusaajista syrjäytyneitä luusereita. Jokaiselle on kuitenkin oma polkunsa kuljettavanaan eikä omaa karmaansa ja tekojaan pääse kukaan pakoon.
Omalla kohdallani olin lastentarhasta lukioon kiusattu. Syytä miksi näin kävi ei muista kukaan, mutta se vain muuttui "luonnonlaiksi" vuosien mittaan, että minun kanssani ei olla ja mielellään ohimennessä vähän tuupataan ja keljuillaan. Loppuvaiheessa aloin jo itsekin uskoa minusta levitettyjä juoruja ja sitä, että olen kertakaikkiaan niin paska, etten mitään muuta ole ansainnut tai koskaan voisi saavuttaa. Olen kotoisin sellaisesta pikkukaupungista, jossa koko nuoriso tuntee toisensa ja naamat harrastuksissa ovat samat kuin koululla, joten vapaa-ajallakaan ei ollut mahdollista luoda inhimillisempää seuraelämää.
Koulun loppuminen ja yliopistoon lähtö toiselle paikkakunnalle helpotti hieman pahinta tuskaa ja nyt iän ja elämänkokemuksen karttuessa olen saanut kehitettyä edes heikon itsetunnon aiemman olemattoman tilalle ja muutenkin vaikuttaa jo valoisammalta, vaikka en edelleenkään tiedä, miten kestin ne todella pitkät yläaste- ja lukiovuodet yksinäisessä yhden hengen painajaisessani.
Sen voin lohdutukseksi sanoa, ettei mikään ole onneksi ikuista, edes koulu. Kaikkensa menettäneen suurin vapaus on mahdollisuus aloittaa kaikki alusta.
kannata mitään kommentoida. Aina sama tyyppi kommentoimassa takaisin. Tylsistyttää jo ihan tällainen.
Minun kaveriani on kiusattu myös samasta aiheesta mutta hän on niin ujo ettei uskalla kertoa siitä kellekkään/halua koska ne vaan jatkaa ja jatkaa sitten
Joku sentään osaa olla kivakin,kaikki lähes paasaa kiusaamisesta ja siitä vastauksia ja jotku kuten sinä uskallat kirjottaa tänne kiltisti että tunteesi nousi pintaan lukiessa
Missä sä NYT sitten opiskelet, kun katsoin että olit laittanut iäksesi 24 profiiliin.
Laitoin eri iän ihan tahallaan ettei kukaan vaikka ala täällä mitään,ku pelkään sen verran:D