Masennuksessa rypeminen on tosi rankkaa. Onko mitään vastaavaa toista, kuin masennus ja syöpä, joka imee voimat totaallisesti pois. Imee ja puuduttaa tyhjäksi jokaisesta lihaksesta voimat. Pää on raskas kannatella, kuin se olisi liian suuri taakka pitää sitä ylhäällä. Fyysinen olemus tosi kurja. Askel on lyhyt ja painava. Matka pitkä taivallettavaksi.
Henkinen minä on kaukana minusta. En ole entisellään, jokin tietokonevirus on iskenyt pöpöpäähän. Ei auta palomuuri eikä virustorjuntakaan. Kaikki ohjelmat sekaisin. Vaikka kuinka yritän päivittää päätäni. Aamun koitos tuo samat aallot kuin edellisenä päivänä. Joskus aikaisemmin, ehkä vielläkin annetaan sähköiskuja, jos on syvästi masentunut. Ennen lääkäri leikkasi aivoista sen osan pois joka piti sairautta yllä. Porasivat kalloon reiän ja sitä kautta operoivat........... Onneksi nyt on tuokin asia päivitetty tämän päivän tietokantaan.
Vaan eipä auta vaikka kuinka emolevyä puhdistaisi, formatoisi. Niin sinne ne höyrypään tiedot jäävät. Vaikka koittaa eri asemia, niin sielläkin on se sama minä, pöpöpää..........
Masennus on voinut seurata vuosia. Se on laittanut elämän toisenlaiseen valoon. Päre- ja öljylyhtyvalosta nyt neonvaloon. Ajanjuoksut on juostu.
Se tuttu turvallinen syli lapsuudessa on puuttunut. Rakkautta, huolenpitoa, läheisyyttä, välittämistä jne. jne.. mitä olisin tuolloin aikoinaan tarvinnut. Turvallista hellivää syliä ja joka rakastaa läsnäolollaan. Kaikki tuo on sitten meillä aikuisilla pois, joka mörkönä elämässä nyt vipeltää. Vapaa kasvatus, mitä se on tuonut tullessaan lapsuudessa. On puuttunut perus turva lapselta. Rahaa on annettu että pärjäät omillaan, käyt kioskista ruokaa ja koita saada aika kulumaan.
Samaa rataa elämää nyt jatkuu. On niin pirun hektistä, ettei kotona ehdi käymään kuin aamuyöllä. Ei vanhempia nää kuin sunnuntai-iltana. Ja silloinkin riidellään tai ollaan kaljan höyryssä. Nämä kasvavatt nuoret, jotka kokee turvattomuutta. Ovat vuosien päässä samassa jamassa kuin nyt minä viisikymppisenä. Yhä nuorempana niinkuin nyt jo on masennus kanssamme yhä nuorempana. Sopii vaan kysyä että MIKSI. Kyllähän perin syy löytyy kotoa, vanhemmista. Millaiset eväät on osannut antaa lapselleen.
Itse olen päässyt elämässä eteenpäin. Päässyt masennuksesta irti. Pitää jaksaa tehdä elämälle sisältöä, ettei tylsisty. Tehdä jotain, askarrella, lukea, liikkua ja reissata vaikka.
Pääsin masennuksesta lukemalla kirjoja, jotka käsittelivät masennusta. Sieltä opin tuntemaan itseni, sieltä löysin ne asiat mitkä minua painoi ja raasti. Mitkä minun masennusta piti yllä. Näiden tietojen sisäistäminen ja käsittely psykologin kanssa auttoivat minut elämään.
Jaksakaa uskoa parempaan huomiseen. Sillä paraneminen ottaa aikaa, pitkän ajan. Askel kerralla päivästä toiseen. Jakamista........
Henkinen minä on kaukana minusta. En ole entisellään, jokin tietokonevirus on iskenyt pöpöpäähän. Ei auta palomuuri eikä virustorjuntakaan. Kaikki ohjelmat sekaisin. Vaikka kuinka yritän päivittää päätäni. Aamun koitos tuo samat aallot kuin edellisenä päivänä. Joskus aikaisemmin, ehkä vielläkin annetaan sähköiskuja, jos on syvästi masentunut. Ennen lääkäri leikkasi aivoista sen osan pois joka piti sairautta yllä. Porasivat kalloon reiän ja sitä kautta operoivat........... Onneksi nyt on tuokin asia päivitetty tämän päivän tietokantaan.
Vaan eipä auta vaikka kuinka emolevyä puhdistaisi, formatoisi. Niin sinne ne höyrypään tiedot jäävät. Vaikka koittaa eri asemia, niin sielläkin on se sama minä, pöpöpää..........
Masennus on voinut seurata vuosia. Se on laittanut elämän toisenlaiseen valoon. Päre- ja öljylyhtyvalosta nyt neonvaloon. Ajanjuoksut on juostu.
Se tuttu turvallinen syli lapsuudessa on puuttunut. Rakkautta, huolenpitoa, läheisyyttä, välittämistä jne. jne.. mitä olisin tuolloin aikoinaan tarvinnut. Turvallista hellivää syliä ja joka rakastaa läsnäolollaan. Kaikki tuo on sitten meillä aikuisilla pois, joka mörkönä elämässä nyt vipeltää. Vapaa kasvatus, mitä se on tuonut tullessaan lapsuudessa. On puuttunut perus turva lapselta. Rahaa on annettu että pärjäät omillaan, käyt kioskista ruokaa ja koita saada aika kulumaan.
Samaa rataa elämää nyt jatkuu. On niin pirun hektistä, ettei kotona ehdi käymään kuin aamuyöllä. Ei vanhempia nää kuin sunnuntai-iltana. Ja silloinkin riidellään tai ollaan kaljan höyryssä. Nämä kasvavatt nuoret, jotka kokee turvattomuutta. Ovat vuosien päässä samassa jamassa kuin nyt minä viisikymppisenä. Yhä nuorempana niinkuin nyt jo on masennus kanssamme yhä nuorempana. Sopii vaan kysyä että MIKSI. Kyllähän perin syy löytyy kotoa, vanhemmista. Millaiset eväät on osannut antaa lapselleen.
Itse olen päässyt elämässä eteenpäin. Päässyt masennuksesta irti. Pitää jaksaa tehdä elämälle sisältöä, ettei tylsisty. Tehdä jotain, askarrella, lukea, liikkua ja reissata vaikka.
Pääsin masennuksesta lukemalla kirjoja, jotka käsittelivät masennusta. Sieltä opin tuntemaan itseni, sieltä löysin ne asiat mitkä minua painoi ja raasti. Mitkä minun masennusta piti yllä. Näiden tietojen sisäistäminen ja käsittely psykologin kanssa auttoivat minut elämään.
Jaksakaa uskoa parempaan huomiseen. Sillä paraneminen ottaa aikaa, pitkän ajan. Askel kerralla päivästä toiseen. Jakamista........
Vastaukset 1
Vanhimmat
hengellesiä tarpeitasi?