Miten suhtaudutte siihen, että bipoja pidetään huonoina ihmisinä (emme saa perustaa perhettä, sillä lääkitys ns. esteenä, olemme huonoja vanhempia sillä olemme hulluja,emme osaa välittää kestään, meillä ei ole oikeutta tehdä lapsia sillä heistäkin voisi tulla hulluja, kukaan terve ihminen ei saisi olla tukena taikka saatikaan kumppanina, kuka nyt hullun kanssa voisi elää..) näitä kuulen ja se sattuu!! Kaikki nämä kylmät ihmiset, jotka ovat valmiita arvostelemaan, mutteivat viitsi ottaa asioista selvää.. Kuinka sellaseen pitäisi suhtautua? Reilu vuosi sitten sain diagnoosin. En koe olevani huonompi kuin "terveet", minulla on kuitenkin lievänä tämän 2-suuntainen..
Apua, vinkkejä, kokemuksia..
Apua, vinkkejä, kokemuksia..
Vastaukset 5
Vanhimmat
On minullakin 3 lasta,ja terveitä ovat,2 jo aikuista,Tässä on vain otettava lääkkeensä,muuten voi viettää normaalia elämää,
Minulla on kyllä lahisukulainen, jolla kaksi täysi-ikäistä lasta ja hän on vakituisessa tösuhteessa.
juuri näinhän se menee jos on mennäkseen...bipous nyt sattuu olemaan meidän osamme ja itse en ainakaan anna kenenkään kategorisoida itseäni minkään muun mukaan kuin sen miten toimin eli kaveria ei kiusata ja lyötyä ei lyödä.
Kuvailemasi suhtautuminen on pääosin kyllä totta ja siten monelle bipolle jokapäiväistä elämää, mutta mitä muutakaan ihmisiltä voi odottaa, varsinkin kun suurimman osan älykkyysosamäärä on puhtaasti pakkasen puolella ja kokemus elämästä rajoittuu siihen omaan napaan, josta kuin poterosta viskotaan paskaa toisten niskaan siksi ettei vaan kukaan uskaltautuisi katsomaan kuinka asiat itsellä ovat:D
Sitä paitsi, kaikkihan sen tietää, että hulluuskin on suhteellista. Kun tsekkailee listaa sairastuneista "julkuista", voi olla vissi siitä, että lienee kuuluvan sangen älykkääseen ja luovaan poppooseen.(kuinka sitä nyt muuten voisi keksiäkään kaikkia maniavaiheen touhotuksia, eh he he)
Itse olen sairastanut tätä tautia jo kauan,nuoresta aikuisuudesta,mutta tämän sairauden koen olevan niin kiinteästi osan omaa persoonaani, että tokkopa ilman osaisi enää elää.
En minäkään koe olevani MILLÄÄN tavoin huonompi kuin muut,hypossa lähentelen jo puolijumalaa, jos ironiaa sallitaan. Mutta summa summarum: suhtaudu asioihin niin että sinä tiedät,mikä on itsellesi parhainta ja anteeksi pyytelemättä tee se heille selväksi.Niin ne tekevät muutkin ja kun oikein vituttaa niin kerro heille heidän tyhmyydestään suoraan sillä loputtomiin ei tyhmyyttäkään tarvitse sietää.Muun ajan voikin käyttää siihen normielämiseen, syömiseen,juomiseen ja verojen maksuun:) sikäli mikäli bipoilla sellaista on...
Äiti aina opetti näin; Kyllä hullu saa olla, muttei tyhmä.. Pätee siis tähänkin! :D
Ei me sen huonompia olla kuin muutkaan. Päin vastoin, mehän tehdään helvetisti töitä, kunhan vaan hypojaksot ovat riittävän pitkiä ja mielellään vielä diagnosoimattomia. Niin mulle on käynyt eli työnantaja on saanut minusta irti luovan ihmisen huipputehot lähes 30-vuotta.
No, kaikki loppuu aikanaan, niinkuin mullakin. Seinä tuli vastaan, että tömähti. Nyt en sitten pysty tekemään mitään. Pääsin onneksi eläkkeelle ja jos kunto paranee, niin voin harrastaa työntekoa, jos nyt sattuu enää kiinnostamaan.