Oon nyt lukiossa ja mulla ei oo kavereita joten oon tosi hiljanen enkä puhu kenenkään kanssa ikinä. Kaikki kaverit vaa kaikonnu yhtäkkii taivaan tuulii =/ Tytöt ei liioimmin niihin kato jotka ovat yksin hiljaa jossain. Ulkonäköä nyt on kehuttu, mutta se että olen niin hiljainen tekee minusta hyvin "olemattoman" koko koulussa. Jotkut jopa halveksii selän takana aivan selkeästi jostain syystä. Mun on tosi vaikea löytää kavereitakaan. Pystyn kyllä olemaan puhelias jos vaan puheenaiheesta ymmärrän jotain. Tunnen itseni säälittäväksi angstaajaksi joka vain jää yksin. Kaikilla muillakin tuntuu olevan seuraa. Nyt kun alkaa kesä, voin vain kuvitella miten porukka voi nautia toistensa seurasta tuolla aurinkoisessa säässä, sillävälin kun minä yritän keksiä kotona katkerana jotain tylsää tekemistä. Tässä hajoaa pää ja itsetunto vähitellen jolloin musta tulee vain pahempi angstaaja :P Kaiken lisäksi olen ujo puhumaan tytöille, joka syö miestä. Tuntuu ihan käsittämättömältä ajatella, että milloin musta tuli tällanen saatanan paska nyhverö o_o
mitäs sitä tekis oikeen?
Jätkävaaaaaa
4632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedätkös mulla oli vähän samantapanen tilanne vähän aikaa sitten..Ehkä osaksi myös omaa syytäni,mullakaan ei enää ollut oikein kavereita.Koulussa varsinkin oli ahdistavaa kun kaikkialla piti nyhvätä yksin,ei enää ollu kavereita joitten kans viettää välkät jne.
Erosin samoihin aikoihin myös poikaystävästäni joten tuohon aikaan oli todella yksinäistä.
No onneks tuo on jo taakse jäänyttä elämää.
Oli pakko vastata tähän,koska voin ymmärtää miltä susta tuntuu.Ja kesä on aivan ihanaa aikaa, muttei todellakaan jos yksin joutuu sen viettään.
Siispä onko mitenkään mahdollista,että ottaisit kamuihisi yhteyttä ja yrittäisit elvyttää vanhat suhteet?
Ja onko sulla koulussa tuttuja joiden kans moikkailet ja vaihdat ehkä kuulumiset muttet paljon muuta.Mitä jos alkaisit jutella heidän kanssaan vähän enemmän jne? Kellään tuskin on liikaa kavereita.
Ja yks hyvä keino on tutustua uusiin ihmisiin netin kautta.Kesällähän voisi sitten vaikka tavata livenä.En tarkoita,että nyt pitäis laittaa joku ilmotus,että kesäks etitään kaveria tms,mutta jos tutustuu johonkin mukavaan ihmiseen, niin kuka tietää mitä siitä seuraa.
Ja kesällä tutustuu helposti uusiin ihmisiin jos vaan pistää nokkansa ulos.Juu talvellakin,mutta kesä nyt vaan on kesä, kaikki ajattelee silloin toisin.;)
Joten pää pystyyn ja eikun menoks.:)
Minulla oli syksyllä tollanen samanlainen tilanne. Olin aina yksin, tytöillä oli jotain minua vastaan en ymmärrä vieläkään että mistä se johtui. Yritin pysyä porukoissa mukana mutta eipähän siitä tullu yhtään mitään. Mutta sitten muutin toiseen kaupunkiin (Kouvolasta->Korialle) joten koulun vaihto ei ollut pakollinen. Sitte aloin miettiä että miten koulun vaihto sitten vaikuttais mun päivittäiseen tylsään elämään. No minä sitten vaihoin koulua, no alkuhan oli nyt mitä oli, tutustumista. Mutta Elimäen koulussa ihmiset oli suvaitsevampia ja ja piti muita ihmisiä tasa-arvoisina. No mulla on nytten enemmän kavereita kuin olisin koskaan osanu unelmoida. Ja Koulustahan mie löysin nykyisen tyttöystäväni. En tiedä miten liittyy tohon sun juttuu mut tää oli mun kokemus. Mutta jos on pienikin mahollisuus vaihtaa koulua, niin kannattaa kokeilla.
No en oikee pidä hirveen järkevänä ajatuksena vaihtaa koulua tämmöse ongelman takia :D Koska sitten jos se uusi koulu on tyyliin samaa paskaa täynnä tai vielä kärttysempiä ihmisiä täynnä. Sillonha koko homma vasta vituilleen menisi, tai voikohan enää mennä enempää :S
Soon sillee et kadulla moni mukavan näkönenki tyttö kattoo mua silmii ku vastan kävelee ja kaupungilla usein katotaan eikä pelkästään vilkasemalla. Mulla on vaa tämmöne ongelma et oon just helkkarin ujo, etten uskalla mennä kenellekkää puhuu, tuntuu jopa koomiselta ajatella, että ryntäät jumaliste puhumaan ku huomaat yhenki kiinnostuneen. Vaikka huomaisin koulussa kiinnostuneita, en uskalla mennä puhumaan. Syö miestä kyllä aikalailla :S
Ihan kuin suoraan omasta elämästäni!