en kohta enään jaksa...voisiko joku neuvoa?

energiset palveluskoirarodut ja vaativat eli sanoisin ettei auta mennä kuin jotain harrastamaan jotta koirasi saa purettua energiaansa hallitummin. Mitä olet aikonut harrastaa koirasi kanssa, sillä sohvachampiooniksi ei koirastasi varmasti ole ? Pelastuskoiratoiminta voisi esim. olla hyvä..kö?

yhteyttä koirakouluttajiin,sillä lapsen näykkimisen on ehdottomasti loputtava.
Oletko miettinyt miten koira mahtaa suhtauta tulevaisuudessa lapseenne,jos jo nyt saa olla ylempänä arvojärjestyksessä kuin lapsi.
Toiseksi kun olet saanut asiantunteeva ammattiapua koiran hallinnassa alkaisin sinuna todellakin harrastamaan sen kanssa,jotai missä se saa purkaa energiaansa.
Kolmanneksi tuon kokoinen koira tarvitsee paljon liikuntaa ja pitkiä lenkkejä vaikkapa metsässä missä voisi kenteis pitää koiraa vapaana ja koira saisi näin ollen purkaa energiansa siellä.
Mielestäni tuollainen käytös johtuu yksinkertaisesti siitä,että koira on todella turhautunut ja nyt kannattaa toimia kun pentu on vielä nuori.
Toivottavasti ongelmanne selviää!

aiheesta, mm. vetämättä paras, en muista tekijän nimeä ja tuija kaimiolla on myös hyvä kirja, kirjan nimeä en muista. sinulla on nyt kodissasi kohta murkku-ikäinen koira, tee asialle nyt jotain, ei auta olla väsynyt. soita myös koiraterapeutille. pienempi rotu olisi ollut teille passeli, esim.kääpiö villakoira tai chihu.

Kun pentu puree otat sitä leuasta kiinni ja pidät kunnes irrottaa. Toinen vaihtoehto on se, että nappaat niskasta ja samalla ärähdät EI.
Paljon leluja saatavilla, jolloin ohjaat sen puremisen niihin.
Kotona harjoittelet koiran kanssa kontaktia ja pieniä tottisliikkeitä makupaloilla. Ruokailussa koira ei saa syödä ennenkuin saa luvan.
Pienillä askelilla eteenpäin.

Pennun ollessa päivät yksin, on sen tila hyvä rajata yhteen huoneeseen tai ostaa sille iso
ja tilava häkki. Myös sisäsiistiksi opettaminen nopeutuu häkin myötä.

Uskon että saatte koirasta kivan kaverin myös tytöllenne.

Ulkoilua varten ostat koirallesi vedonestovaljaat.

Pennulle on toki normaalia pureskella, mutta jos se ei näyki ketään muuta kuin lasta, asiaan on puututtava. Koira selkeästi kuvittelee olevansa lapsesi yläpuolella arvojärjestyksessä ja se pitäisi muuttaa. Mitä tyttäresi tekee koiran kanssa? Suosittelisin että ei mitään. Lapsesi ei yksinkertaisesti ole koiran kanssa missään tekemisessä. Asuvat samassa asunnossa, mutta koiran pitäisi olla lapselle kuin tyhjää. Jos koira ei saa lapselta huomiota, se itsessään jo antaa sille miettimisen aihetta että kumpi onkaan tässä ylempänä. 6-vuotiasta voi olla vaikea tajuamaan asiaa, mutta usein lapsiperheissä lapsille annetaan liikaa aikaa koiran kanssa. Lapset eivät yksinkertaisesti käyttäydy niin että koira pitäisi niitä ylempinään vaain kyllä siinä sitten aina käy niin että lapsi on auttamatta alempana.

Se linkkivinkki: http://www.koiraneuvola.fi

Tuhoamisongelma saattaa olla myös peruja johtajuusongelmasta, joka saattaa ratketa kun kaikki ovat koiran yläpuolella. Todennäköisesti kyse on kuitenkin ihan normaalista pentuajan riehumisesta, eroahdistuksesta tai ylimääräisestä energiasta.

Heips! Sinullpaa on kunnon hulivilipentu. :) Varmasti pursuaa energiaa :)Oletko kokeillut koirasi kanssa aktivointileikkejä? Esimerkiksi ostat aktivointipallon näin ens hätään, mihin laitetaan anmipaloja sisään ja kairan pitää keksiä, miten saa palat ulos. Lisäksi voisit opettaa koirallesi kotona ollessa piilosleikin. Käsket koiran eka paikalleen johonkin ja piilotat ensin ihan helppoihin paikkoihin anmuja ja käsket etsiä. Koko ajan vaikeutat etsimistehtävää. Namupaloja kannattaa piilottaa myös, kun koirasi jää yksin kotia. Piilosleikkiä koirasi voisi leikkiä myös lastesi kanssa!

Kiellä lapsesi kanssa koirasi leikkimästä vetoleikkejä. Koirasi saattaa kuvitella, että se on "laumassa" ylempänä kuin lapsesi. Johtajuusharjjoituksia kannattaa tehdä runsasati eikä anneta mitään periksi koiralle. Kaikki muut menee ensin ulko-ovesta ulos ja sitten koira. KAikk imuut tulevat ensin sisälle sitten vasta koira. Lisäksi voit pomottaa koiraasi vielä liäsää lempeästi, että pakotetaan tassujenpyyhkimenen ennen kuin saa mennä muihin huoneisiin kuin eteiseen, kun tullaan ulkoa.

Lisäksi kannattaisin , että ruokaaa antaessa annostelet ihan normaalisti ruua, kun koira on lähellä. Annat koiran ruokakipon lapsellesi niin, että koira näkee, että se käy lapsen akutta. Lapsesi antaa koirallesi ruuan ja käskyn, että saa syödä. Koirasi oppii pikku hiljaa, että se lapsi menee laumassa sen edelle.

Tuohon vetojuttuun voisi olla hyvä, että hankit vedonestovaljaat. En itse suosittele mitään puolikuristavia enkä koko kuristavia pantoja...Niillä lähtee koiralta henki kyllä. Valjaat ovat paremmat. Aina, kun koira vetää niin pitäisi pysähtyä ja sanoe ei! Tämä on se yksi tapa. Vedonestovaljaiden kanssa tämä helpottuu, mutta koko ajan pitää muistaa että valjaat ei ole sitten pysyvä ratkaisu.

Hyvä idea olisi, jos voisit mennä koirasi kanssa toko-kursillee jonnekin... Ja kun pentu kasvaa niin myöhemmin alkaa harrastaa sen kanssa jotain! Vaikka aagilityä!

Liäsklsi vielä tuohon koiran puremisvimmaan listoihin... Oletko ostanut koirallesi koskaan kunnon lehmänjalkaa tms...uskoisin, että se estäisi jonkin verran paikkojen puremista, kun jää yksikseen. Voi mennä kyllä mahasekaisin, jos ei ole tottunut syömään raakoja luita!

Tässä olisi nyt jotian...Toivottovasti auttaa...

Ymmärrän hyvin, että sinulla on kahdessa pienessä lapsessa kestämistä.

Suosittelisin ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan, tällaisilta foorumeilta tulee tuhat ja yksi mielipidettä ja ohjetta.
Joten annan minäkin omani:)
Hommaa koirallesi häkki ja totuta se siihen. Yksin ollessa pistä se sinne. Uskon, että koira sopeutuu siihen hyvin: Omani menee vapaaehtoisesti häkkiinsä nukkumaan ihan omaa-aloitetteisestikin. Koira on ottanut häkistään oman paikkansa.
Jos vain aikasi ja hermosi riittävät, niin paneudu nyt koirasi koulutukseen. Vaikka tuntuisi kuinka raskaalta, niin lupaan, että jos nyt vain jaksat keskittyä, kannattaa se pidemmän päälle!
Johdonmukaisuus on kaiken a ja o.

Oman koirani (nyt 8 kk) kanssa oli vastaavanlaisia ongelmia. Välillä teki mieli luovuttaa ja suorastaan paiskata koira päin seinää....
Ulkoilu oli aivan hirveää. Koira veti viimeistä päivää ja siihen päälle vielä remmiriekkumiset...

Mutta sen enemmittä puheita, en luovuttanut ja nykyään koira toimii lähes aina toivotulla tavalla. Oppi käyttäytymään suht nopeasti, kun minä opin käsittelemään ja lukemaan sitä oikein.

Jaksamisia!