Mie muistan kun menin Pelsolle vuonna 1962 ensimmäistä kertaa. Oli se vain meno toisenlaista silloin. Asennossa seistiin vartijan edesä ja puhuteltiin vartijaa herraksi. Vain olihan tuo herra siihen aikaan.
Olin ajanu kännisä meijän kylän papin Pobedan lyttyyn. Miut siitä konstaapeli vei käräjille ja nimismies luki luvut että kuritushuonetta pitää laittaa. Tuomari anto sitte 2 vuotta, mutta ei kuritushuonetta eikä mitään kovennuksia.
Pelsolla mie sitte olin puolitoista vuotta. Lapin lehmiä siellä oli jo sillo. Olo tuntu kotosalta. Vaan sitten kävi niin, että miulle tuli sellikaveriksi helsingin konna. Nimi oli Kosti Kustaa. Se vain meinas piian tehä miusta itelleen. Nuori pojankläppi kun olin. Vasta kakskymmentä vuotta.
Mie ko vankilan pajalla viilan terotin ja sen piilotin paijan sissään ja sellissä kysyin Kosti Kustaalta että "Vieläkö oot sitä mieltä, että miut piiakses panet?" Kosti Kustaa ei mittään sanonut kahto vaan pahasti ja statin murteella käski kenkäsä lankkaamaan. Niin otin viilan ja painoin sen Kosti Kustaan rintaan. Eipä tuo pitkään sätkinä.
Van sitä mie jouvuin karhunkoppiin. Työ ette tiijä, mikä karhunkoppi on. Se on semmonen pien koppi, jossa mies ei mahu ympäri kääntymään. Valoja ei oo. Neljä päivää olin karhunkopissa. Sitte laskivat pois. Hiukohan tuo vähän. Vettä oli vartija antanut välillä. Notta ei ihan kuivamaan päässy.
Siitä Kosti Kustaasta mie sain 6 vuotta kuritushuonetta. Vaan ei antaneet enää miun olla Pelsolla. Kakolaan veivät. Siellä oli ilikeitä mustalaisia siihen aikaan. Vaan se on eri tarina.
Olin ajanu kännisä meijän kylän papin Pobedan lyttyyn. Miut siitä konstaapeli vei käräjille ja nimismies luki luvut että kuritushuonetta pitää laittaa. Tuomari anto sitte 2 vuotta, mutta ei kuritushuonetta eikä mitään kovennuksia.
Pelsolla mie sitte olin puolitoista vuotta. Lapin lehmiä siellä oli jo sillo. Olo tuntu kotosalta. Vaan sitten kävi niin, että miulle tuli sellikaveriksi helsingin konna. Nimi oli Kosti Kustaa. Se vain meinas piian tehä miusta itelleen. Nuori pojankläppi kun olin. Vasta kakskymmentä vuotta.
Mie ko vankilan pajalla viilan terotin ja sen piilotin paijan sissään ja sellissä kysyin Kosti Kustaalta että "Vieläkö oot sitä mieltä, että miut piiakses panet?" Kosti Kustaa ei mittään sanonut kahto vaan pahasti ja statin murteella käski kenkäsä lankkaamaan. Niin otin viilan ja painoin sen Kosti Kustaan rintaan. Eipä tuo pitkään sätkinä.
Van sitä mie jouvuin karhunkoppiin. Työ ette tiijä, mikä karhunkoppi on. Se on semmonen pien koppi, jossa mies ei mahu ympäri kääntymään. Valoja ei oo. Neljä päivää olin karhunkopissa. Sitte laskivat pois. Hiukohan tuo vähän. Vettä oli vartija antanut välillä. Notta ei ihan kuivamaan päässy.
Siitä Kosti Kustaasta mie sain 6 vuotta kuritushuonetta. Vaan ei antaneet enää miun olla Pelsolla. Kakolaan veivät. Siellä oli ilikeitä mustalaisia siihen aikaan. Vaan se on eri tarina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hauska tarina, lisää näitä!
...
minun kommentti ja tarina ihan oikeasti hyvin kirjoitettu. Oikeastaan sitä ei ulkopuolinen ei ymmärrä, mutta vanhan venkulan sydäntä lämmitti.