Hei pistin tämän odottajien puolelle, mutten saanut juuri vastauksia.
Olen loppusuoralla ja nyt on alkanu väsyttää tosi paljon eikä oikein mitenkään jaksaisi mitään. Pakko on kuitenkin jaksaa alle kaksivuotiaan esikoisen kanssa ja kyllähän se menee, mutta kun yöt ovat helposti katkonaisia eikä päivällä saa kunnolla levättyä/nukutua, niin hieman pelottaa, miten jaksaa synnytyksen. Onko joku teistä ollut väsynyt synnyttäjä tai onko joku muu vähän samanlaisessa tilanteessa? Herääkö viimeistään ponnistusvaiheessa? Nyt viikkoja 37. Mulla ei ole edes mikään kiire eroon masusta, mutta hirvittää tää nuutuneisuus...
Olen loppusuoralla ja nyt on alkanu väsyttää tosi paljon eikä oikein mitenkään jaksaisi mitään. Pakko on kuitenkin jaksaa alle kaksivuotiaan esikoisen kanssa ja kyllähän se menee, mutta kun yöt ovat helposti katkonaisia eikä päivällä saa kunnolla levättyä/nukutua, niin hieman pelottaa, miten jaksaa synnytyksen. Onko joku teistä ollut väsynyt synnyttäjä tai onko joku muu vähän samanlaisessa tilanteessa? Herääkö viimeistään ponnistusvaiheessa? Nyt viikkoja 37. Mulla ei ole edes mikään kiire eroon masusta, mutta hirvittää tää nuutuneisuus...
Vastaukset 6
Vanhimmat
olin todella väsynyyyyt kun synnytyssaliin päästiin ja ponnistusvaiheeseen asti(minulla piti käynnistää ja pari pvää meni osastolla hirveiiden suppareiden kanssa), en ollu kolmeen yöhön nukkunut yhtää nuo pari pvää hirveitä suppareita ja järetön väsy!! mutta kun alkoi kunnolla tapahtua(3cm:stä 10cm:iin aukeaminen tapahtui tunnissa! ja sellaset oli tuskatkin epiduraalista huolimatta) niin kyllä jaksoin todella hyvin ponnistellakki(tämä ponnistusvaihe kesti 2tuntia!!!)
kyllä siinä jaksaa kun tulee kunnon adrenaliinit kehoon! :) hyvin se menee ja varmasti jaksat :) onnea!
Ihan kun minun synnytys, paitsi ponnistusvaihe oli jotain alle 20min. Mutta monta päivää kärvistelyä ilman unta, ja osastolla syöttivät unilääkkeitäkin, mutta ei apua, kun herää 6 min välein suppariin niin aijai.. 3-4cm -----> 10cm tunnissa ja epiduraalit ihan turhaan, ei apua. Miun väsymys ja tuskat hävis kun tuli lupa ponnistaa.
synnyttäjät ole väsyneitä.
Kyllä sitä sitten kummasti jaksaa vaan! :)
valvonut aamu 4 asti supistusten takia kun lähdimme synnyttämään kello 17...ja epiduraalia en saanut kun ei ehtinyt lääkäri paikalle, niinolin kyllä aika poikki...en tiedä johtuiko väsymyksestä vai mistä,enkö jaksanut ponnistaa tarpeeksi lujaa vai mitä mutta ponnistusvaihe kesti 40min(joka kyllä on pieni verrattuna ed kirjoittajan 2h) ja lopulta poika syntyi imukupilla...mutta kyllähän sitä äiti adrenaliinipaukun saa, joten etköhän sä jaksa...Jospa miehesi(?) valvoisi viikonloput(tai en tiedä miten hän on töissä mutta esim) mahdollisten katkonaisten öitten kanssa ja antaisi sinun vielä levätä päivällä ja kerätä voimia..tai jos olet yksin, niin pyydä jotain tuttua muutamaksi yöski sinulle tai muutamaksi päiväksi..Tsemppiä synnytykseen:)
raudan puutetta...? Loppu raskadesta hemoglobiini laskee aika huimasti kun vauva vie omastasi niin paljon ja oireena on juuri tuo väsymys...
Olet oikeassa, hemoglobiini on laskenut ja vähän huimailee (hb 121). Mutta eikö kukaan muu kaipaa päiväunia viimeisillään? Hienoa, jos kaikki jaksavat olla niin pirteitä. Mulle ei kahdeksan tuntia vuorokaudessa näy riittävän eikä riittänyt esikoisenkaan kohdalla, mutta silloin tietenkin sai äitiyslomalla levätä omaan tahtiin.