Hei vaan kaikille.
Olen alle kolmekymppinen nainen, ja valkolainen. Olen kuitenkin käynyt jo pidemmän aikaa lueskelemassa tätä foorumia puhtaasti mielenkiinnosta, tarkoituksena ehkä saada lisää tietoa romanikulttuurista ja ennen kaikkea nähdä romanit tavallisina ihmisinä. Se on helpompaa internetissä kasvottomana, kuin elävässä elämässä, sillä kasvotusten kohdatessa käy helposti niin että toisen vaatetus ja ulkonäkö estävät hänen näkemisensä ensisijaisesti ihmisenä ja vasta toissijaisesti eri etnisen ryhmän edustajana.
Vähän taustaa: kun olin peruskoulussa, olin koulukiusattu. Suurin osa kiusaajista oli valkolaisia mutta se "primus motor", se kiusaajien "kunkku" jota toiset mielistelivät sattui olemaan romanityttö. Hän esim. vei henkilökohtaisen päiväkirjani pulpetista ja luki koko luokalle, ja kerran sain häneltä turpiini koska olin muka haukkunut hänen pikkusiskoaan (mikä ei ollut totta, vaan yksi toinen kiusaaja oli levitellyt valheita minusta). Kuitenkin juuri tämän pahimman kiusaajan kasvonpiirteet syöpyivät syvälle alitajuntaan siten, että kaikki häntä muistuttavat tuovat mieleen ne kauhun hetket kun istuin kirkkaan punaisena pulpetissani koko luokan tyttöjen nauraessa kovaan ääneen "hyvälle juorulle" jonka tuo kiusaaja oli keksinyt päästään.
En ole koskaan suostunut tunnustautumaan rasistiksi, sillä järjen tasolla olen aina tiedostanut ihmisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia rodusta, kulttuurista, uskonnosta tai poliittisesta näkemyksestä riippumatta. Minkään muun ryhmän suhteen en olekaan koskaan tuntenut pelkoa tai inhoa, enkä sillä tietoisen järjen tasolla pelkää tai inhoa myöskään romaneita. Silti jokainen joka kasvonpiirteiltään muistuttaa tuota kiusaajatyttöä herättää automaattisesti ja alitajuisesti järjettömän pelon, kun muistot nousevat mieleen.
Tämän palstan lukeminen on ollut minulle TODELLA terapeuttista. Aivan samoin kuin valkolaisten kansoittamilla palstoilla, täälläkin on ikuisuuskysymyksiä joista väännetään kättä, aivan samalla tavalla toiset osaavat nähdä asioita laajemmin kuin toiset, yleensäkin täällä kirjoittavat romanit ovat pohjimmiltaan täsmälleen samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin ihmiset. Olen tajunnut, että ennakkoluulot puolin ja toisin ovat aivan turhia ja perusteettomia. Samoin kun valkolaisista osa ajattelee romanien olevan varkaita ja puukon kanssa riehuvia tappelijoita, romaneista osa näkee valkolaiset moraalittomina, epäkohteliaina idiootteina.
Tietysti kulttuuri on erilainen, mutta myös ns. valkolaiskulttuuri on jakaantunut lukuisiin alakulttuureihin, jotka kyräilevät toisiaan ihan samalla tavalla kuin romanit ja valkolaiset toisiaan. Uskon vakaasti, että ainoa tapa saada tilanne muuttumaan on avoin vuoropuhelu. Romani ei mene rikki siitä kun valkolainen huomaa hänen olevan romani, samoin kuin tummaihoista ei loukkaa se että hänen huomataan olevan tummaihoinen. Paitsi ulkoisista ominaisuuksista (ulkonäkö ja vaatteet) myös kulttuurien eroista pitää pystyä puhumaan ilman että toisen ryhmän kulttuuri tuomitaan huonommaksi. Ihannetilanteessa keskustelu voisi mennä tyyliin "ai teilläpäin tehdään tämä asia näin, no meillä tehdään näin" ja kumpikin osapuoli hyväksyisi toisen erilaiset tavat ilman että niitä tarvitsee pitää typerinä tai kummallisina.
Mikä sitten olisi keino siihen, että molempien ryhmien "suojakilpeen" saadaan puhkaistua avoimen keskustelun läpipäästävä reikä? Olen ajatellut, että erojen korostamisen sijaan pitäisi ennemmin etsiä asioita, jotka kiinnostavat molempien ryhmien edustajia. Tällainen asia voisi olla esimerkiksi koulunkäyntivaikeudet. Jos sekä romani- että valkolaisvanhemmat joiden lapsilla on vaikeaa pärjätä koulussa (vaikka kiusaamisen takia) järjestäisivät vaikka kerran viikossa kokoontumisen, jossa vanhemmat itse antaisivat tukiopetusta lapsille. Silloin yhteisten tapaamisten pääpaino ei olisi kulttuurien kohtaamisessa, vaan tehtäisiin yhdessä työtä yhteisen asian eteen. Esimerkkejä voisi keksiä muitakin.
Löytyisikö ajatukselle kannatusta? Hyvät ideat ovat tervetulleita, ja niitä kannattaisi varmaan kehittää eteenpäin.
Vastailkaa jotain!
t: eräs valkolainen joka kirjoittaa epämääräisellä nimimerkillä, koska pelkää että se kiusaajatyttö saattaa myös lukea tätä palstaa...
Olen alle kolmekymppinen nainen, ja valkolainen. Olen kuitenkin käynyt jo pidemmän aikaa lueskelemassa tätä foorumia puhtaasti mielenkiinnosta, tarkoituksena ehkä saada lisää tietoa romanikulttuurista ja ennen kaikkea nähdä romanit tavallisina ihmisinä. Se on helpompaa internetissä kasvottomana, kuin elävässä elämässä, sillä kasvotusten kohdatessa käy helposti niin että toisen vaatetus ja ulkonäkö estävät hänen näkemisensä ensisijaisesti ihmisenä ja vasta toissijaisesti eri etnisen ryhmän edustajana.
Vähän taustaa: kun olin peruskoulussa, olin koulukiusattu. Suurin osa kiusaajista oli valkolaisia mutta se "primus motor", se kiusaajien "kunkku" jota toiset mielistelivät sattui olemaan romanityttö. Hän esim. vei henkilökohtaisen päiväkirjani pulpetista ja luki koko luokalle, ja kerran sain häneltä turpiini koska olin muka haukkunut hänen pikkusiskoaan (mikä ei ollut totta, vaan yksi toinen kiusaaja oli levitellyt valheita minusta). Kuitenkin juuri tämän pahimman kiusaajan kasvonpiirteet syöpyivät syvälle alitajuntaan siten, että kaikki häntä muistuttavat tuovat mieleen ne kauhun hetket kun istuin kirkkaan punaisena pulpetissani koko luokan tyttöjen nauraessa kovaan ääneen "hyvälle juorulle" jonka tuo kiusaaja oli keksinyt päästään.
En ole koskaan suostunut tunnustautumaan rasistiksi, sillä järjen tasolla olen aina tiedostanut ihmisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia rodusta, kulttuurista, uskonnosta tai poliittisesta näkemyksestä riippumatta. Minkään muun ryhmän suhteen en olekaan koskaan tuntenut pelkoa tai inhoa, enkä sillä tietoisen järjen tasolla pelkää tai inhoa myöskään romaneita. Silti jokainen joka kasvonpiirteiltään muistuttaa tuota kiusaajatyttöä herättää automaattisesti ja alitajuisesti järjettömän pelon, kun muistot nousevat mieleen.
Tämän palstan lukeminen on ollut minulle TODELLA terapeuttista. Aivan samoin kuin valkolaisten kansoittamilla palstoilla, täälläkin on ikuisuuskysymyksiä joista väännetään kättä, aivan samalla tavalla toiset osaavat nähdä asioita laajemmin kuin toiset, yleensäkin täällä kirjoittavat romanit ovat pohjimmiltaan täsmälleen samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin ihmiset. Olen tajunnut, että ennakkoluulot puolin ja toisin ovat aivan turhia ja perusteettomia. Samoin kun valkolaisista osa ajattelee romanien olevan varkaita ja puukon kanssa riehuvia tappelijoita, romaneista osa näkee valkolaiset moraalittomina, epäkohteliaina idiootteina.
Tietysti kulttuuri on erilainen, mutta myös ns. valkolaiskulttuuri on jakaantunut lukuisiin alakulttuureihin, jotka kyräilevät toisiaan ihan samalla tavalla kuin romanit ja valkolaiset toisiaan. Uskon vakaasti, että ainoa tapa saada tilanne muuttumaan on avoin vuoropuhelu. Romani ei mene rikki siitä kun valkolainen huomaa hänen olevan romani, samoin kuin tummaihoista ei loukkaa se että hänen huomataan olevan tummaihoinen. Paitsi ulkoisista ominaisuuksista (ulkonäkö ja vaatteet) myös kulttuurien eroista pitää pystyä puhumaan ilman että toisen ryhmän kulttuuri tuomitaan huonommaksi. Ihannetilanteessa keskustelu voisi mennä tyyliin "ai teilläpäin tehdään tämä asia näin, no meillä tehdään näin" ja kumpikin osapuoli hyväksyisi toisen erilaiset tavat ilman että niitä tarvitsee pitää typerinä tai kummallisina.
Mikä sitten olisi keino siihen, että molempien ryhmien "suojakilpeen" saadaan puhkaistua avoimen keskustelun läpipäästävä reikä? Olen ajatellut, että erojen korostamisen sijaan pitäisi ennemmin etsiä asioita, jotka kiinnostavat molempien ryhmien edustajia. Tällainen asia voisi olla esimerkiksi koulunkäyntivaikeudet. Jos sekä romani- että valkolaisvanhemmat joiden lapsilla on vaikeaa pärjätä koulussa (vaikka kiusaamisen takia) järjestäisivät vaikka kerran viikossa kokoontumisen, jossa vanhemmat itse antaisivat tukiopetusta lapsille. Silloin yhteisten tapaamisten pääpaino ei olisi kulttuurien kohtaamisessa, vaan tehtäisiin yhdessä työtä yhteisen asian eteen. Esimerkkejä voisi keksiä muitakin.
Löytyisikö ajatukselle kannatusta? Hyvät ideat ovat tervetulleita, ja niitä kannattaisi varmaan kehittää eteenpäin.
Vastailkaa jotain!
t: eräs valkolainen joka kirjoittaa epämääräisellä nimimerkillä, koska pelkää että se kiusaajatyttö saattaa myös lukea tätä palstaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oli todella hyvin kirjoitettu tuo sun juttusi ja sinä oli paljon asiaa. Toivottavasti saat vastauksia itse kaaleilta tuohon. Toivon sulle iloista kevättä ja mukavaa että huonoista kokemuksistasi huolimatta voit olla noin avarakatseinen. Kumpa me kaiki pystyisimme siihen ja ymmärtäisimme että kaikki olemme yksilöotä, meitä on moneen lähtöön joka rodussa. Ihmisiä kuitenkin ollaan kaikki ja pohimmiltaan samanlaisia iloinemme ja suruinemme.
Siunausta elämääsi.
ovesta ulos ja tutustu kaaleisiin paremmin niin kohtaat todellisuuden. Nyt olet aivan metsässä.
Täällä ei ihmisten oikeat karvat paljastu vaan jutut ovat hyvinkin pinnallisella tasolla, mutta miksipä minua uskoisit, kuten sanoin mene tutustumaan ulkomaailmaan ja tule sitten tänne kertomaan mielipiteitäsi.
sait siellä koulussa sitten maistaa omaa lääkettä.
kiusaajasakis,nii muut on hiljaa,(käärmeeltä pää pois)
Kyllä ihan oikeaa asiaa puhuit alusta loppuun, kunpa sinunlaisia olisi enemmän tai siis jotka ajattelisivat samalla lailla :) Jumalan siunausta sulle jatka samaa rataa
Huomenta,
kyllä oli hyvin kirjoitettu. Mielestäni on hienoa, että kiusaamisesta huolimatta jaksat kuitenkin etsiä romaneistakin niitä hyviä asioita ja aivan, yrittää nähdä ihmiset samalla viivalla. Joku voisi pitää tätä tyhjänä sanahelinänä, mutta se on oikeasti kunnioitettavaa. Moni samassa tilanteessa ollut olisi saattanut alkaa vihata romaneita ja alkaa suorastaan rasistiseksi. Vaikutat kuitenkin avarakatseiselta ihmiseltä, hyvä. Pidä siitä kiinni. :)
Tosiaan, samanlaisten ongelmien kanssa me melkein kaikki arkemme elämme. Ihmisillä on samanlaiset paineet ja niin kuin sanoit, niin eivät keskusteluaiheet täälläkään paljoa poikkea siitä mitä noilla muilla forumeilla näkee "valtaväestön" kirjoittamina. On myös totta, että kasvotusten ei usein näe naamion taakse... Ja varsinkin jos tietynlaisista ihmisistä on ikäviä kokemuksia, on se varsin ymmärrettävää. Kertomasi voimme kaikki laittaa omalle kohdallemme, ja ajatella siitä sitten.
Toit myös viestissäsi esille tärkeän asian. On totta, että erojen korostamisella ei saada hyötyä aikaan. Pikemminkin tulee sellainen kuva, että kun romanit ja valtaväestö ovat kaksi "niin" toisistaan eroavia ryhmiä, niin miten minkäänlainen kunnollinen yhteistyö olisikaan mahdollista. On tietysti tärkeää, että molemmat osapuolet ymmärtävät että eroavaisuuksia löytyy niin ihmisestä itsestään kuin tavoista miten tämä toimii, mutta niinhän se on meidän jokaisen kohdalla. Eivät kaikki romanit ole samasta muotista valettu, eivätkä myöskään valkolaiset. Olisi hienoa, että voitaisiin avata keskusteluyhteys, kasvokkain. Juuri tällaiset arkipäiväiset asiat olisivat omiaan siihen. Tällaisten asioiden tiimoilta olisi hyvä lähteä tutustumaan ihmiseen itseensä. Lisäksi mainitsemasi esimerkki oli varsin hyvä; molempien lapsien vanhempia yhdistää juuri se, että heidän lapsensa tarvitsee tukiopetusta. Nimenomaan nämä yhdistävät tekijät ovat se avainsana. Niitä pitäisi löytää enemmän, eikä keskittyä erojen korostamiseen. Jos tarpeeksi paljon korostetaan eroja, johtaa se siihenkin ettei ole enää ns. rohkeutta lähestyä toista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Terveisin
Eräs Nainen
meidän kylä' koulussa oli kans mustalaisia.Kun tenava tuli kouluun vanhemmat haki pois ja kuulemma ei koulu kuullut heille.Sit jäi poika joka tappeli kaikkien kanssa olipa iso tai pienempi.Ei siihen aikaan lapsena tiennyt mistä oikein oli kyse.Minä asun nyt suuren koulun vieressä enkä näe noita koulussa vaikka liikkuvat kaupungissa.