Päivittäin pakotan itseni
katsomaan totuutta silmiin
Päivittäin estän itseäni
vaipumasta muistoihin
Mietin, mikä minuun on mennyt
ennen niin järkevään
Mitä kaikkea olenkaan tehnyt
Vaikka kaiken silti ymmärrän
Olen kiitollinen paljosta
vaikka ehkä väärin toimin
Teot, suurin merkityksin
nyt kirkastavat taivasta
niin monen meidän, kulkijan
Ei koskaan saanut tietää hän
kuinka paljon arvostan
niitä harvoja sanojaan
Kuinka oli tarkoitettu tapahtumaan
se kaikki ja vielä enemmän
Kuinka toivoisin,
että kertoa sen kaiken voisin
Joskus hiljaa, sanoin suurin kiittää saisin!
Hänet joskus unohtaisin?
Tuskin koskaan!
Arvoon arvaamattomaan
hän mielessäni noussut on
Niin monen huonon kohtalon
hän tietämättään toiseks sai
Oli vaikutustaan, tottakai
sillä kaikki liittyy kaikkeen.
Joskus kertoisinko kaiken sen?
Tuskin sentään.
Suuret kiitokseni vain,
että tietäis, miks vaivattiin
melkein raivon partaisiin.
Siks tämän runon kyhäsin
että joskus kiittää muistaisin.
Sen vielä julki toin,
etten liian varmasti arkistoi
ja sinne ajan saatossa
vielä vaikka unohda!
katsomaan totuutta silmiin
Päivittäin estän itseäni
vaipumasta muistoihin
Mietin, mikä minuun on mennyt
ennen niin järkevään
Mitä kaikkea olenkaan tehnyt
Vaikka kaiken silti ymmärrän
Olen kiitollinen paljosta
vaikka ehkä väärin toimin
Teot, suurin merkityksin
nyt kirkastavat taivasta
niin monen meidän, kulkijan
Ei koskaan saanut tietää hän
kuinka paljon arvostan
niitä harvoja sanojaan
Kuinka oli tarkoitettu tapahtumaan
se kaikki ja vielä enemmän
Kuinka toivoisin,
että kertoa sen kaiken voisin
Joskus hiljaa, sanoin suurin kiittää saisin!
Hänet joskus unohtaisin?
Tuskin koskaan!
Arvoon arvaamattomaan
hän mielessäni noussut on
Niin monen huonon kohtalon
hän tietämättään toiseks sai
Oli vaikutustaan, tottakai
sillä kaikki liittyy kaikkeen.
Joskus kertoisinko kaiken sen?
Tuskin sentään.
Suuret kiitokseni vain,
että tietäis, miks vaivattiin
melkein raivon partaisiin.
Siks tämän runon kyhäsin
että joskus kiittää muistaisin.
Sen vielä julki toin,
etten liian varmasti arkistoi
ja sinne ajan saatossa
vielä vaikka unohda!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Arvoon arvaamattomaan on hän
mielessäs noussut,,mikä kiitosruno *wow*
*huokaus* miten kauniisti kirjoitit
ja sydämestä sanat pulputen,
onnea sulle
Hienoa, jos runostani ilmeni
suuret, kunnioittavat, tunteeni.
Omin sanoin jatkaen; kiitän suurin sanoin, koska olen saanut neuvoa minun sydäntäni lähellä olevaan asiaan. Toisille toivomani onni on hänen ansiostaan osunut kohdalleen. Nähdessäni (lähes päivittäin) heidän onnelliset kasvonsa muistan hänet ja olen vilpittömästi kiitollinen kaikesta. Ilman häntä tätä ei olisi tapahtunut! (Kaikki liittyy kaikkeen)
Iloa ja valoa tarvitsen
tähän ikuiseen masennukseen,
vaivaani lopulta fyysiseen.
Siksi sinua kiitän, halaan,
hymyillen perääs vilkutan...