Pelkään lopettaa tupakanpolton. Nii-in. Pelkään, että mitä sitten tapahtuu. Sekoanko, meneekö hermot totaalisesti, masennunko? Tiiän, ett on tyhmää, kun järki sanoo, että asiat paranisi vaan, mutta sit kun on muutamankin tunnin päiväsaikaan polttamatta, iskee levottomuus ja pelkoajatukset pyörii tahtomatta päässä. Yhyy. Poltan vaikka en oikeasti haluaisi. Olen lykännyt tämän pelon kohtaamista aina polttamalla. Sillä olen selvinnyt siitä, mutta eihän se mihinkään ole sieltä hävinnyt. Joko olen tupakasta (MYRKYSTÄ) riippuvainen lopun elämääni ja lykkään päätöstä aina vaan, pilaan niin fyysisen kuin henkisen terveyteni vähitellen tai sitten kohtaan tän mun kauhean peikkoni silmästä silmään. Kävi kuinka kävi.
Luulin aiemmin joskus, että minä en mitään pelkäisi, mutta olenhan minä pelännyt vaikka mitä, mutta en vaan oo tunnustanu sitä ees itselleni. En tunnustanut enkä tunnistanut vaan ummistanut silmäni ja pakoillut tietämättänikin.
Kai se niinkin voi olla, että kun on tarpeeksi vahva kohtaamaan niitä pelkoja, ne tulevat ilmi, jotta ne vois kohdata ja oikeesti jatkaa elämää vähän vahvempana.
Joku on joskus sanonut että ei rohkea ole se, joka ei pelkää vaan se joka pelkää ja silti uskaltaa. En ymmärtänyt tätä juttua, ennenkuin vasta hiljattain.
Nostan hattua kaikille teille rohkeille! Ei kai se pelko tapa, jos sen vaan rohkeesti ottaa vastaan. Ja jos vaikka sekoaiskin, niin mitä sitten, ei kai sekään niin paha ois ku se, että pelkää sitä ja siks lakkaa elämästä elämäänsä.
Ans kattoo kui tän muijan käy.
Luulin aiemmin joskus, että minä en mitään pelkäisi, mutta olenhan minä pelännyt vaikka mitä, mutta en vaan oo tunnustanu sitä ees itselleni. En tunnustanut enkä tunnistanut vaan ummistanut silmäni ja pakoillut tietämättänikin.
Kai se niinkin voi olla, että kun on tarpeeksi vahva kohtaamaan niitä pelkoja, ne tulevat ilmi, jotta ne vois kohdata ja oikeesti jatkaa elämää vähän vahvempana.
Joku on joskus sanonut että ei rohkea ole se, joka ei pelkää vaan se joka pelkää ja silti uskaltaa. En ymmärtänyt tätä juttua, ennenkuin vasta hiljattain.
Nostan hattua kaikille teille rohkeille! Ei kai se pelko tapa, jos sen vaan rohkeesti ottaa vastaan. Ja jos vaikka sekoaiskin, niin mitä sitten, ei kai sekään niin paha ois ku se, että pelkää sitä ja siks lakkaa elämästä elämäänsä.
Ans kattoo kui tän muijan käy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
polttamatta se onnistuu,Aina kun tulee seuraava päivä polttamatta olet jo tyytyväinen,ettet ole tupakan orja,Tsemppiä
Mä koetin lopettaa tupakanpolton miljoona kertaa varmaan siinä onnistumatta, mutta sitten kuulin inhalaattorista korviketupakkana.. sitä saa apteekista ilman reseptiä muuten, se on vähän tupakan muotoinen ja nikotiinia sisältävä tuote.. sitä sitten olen "poltellut" nää pari kuukautta ja nyt voin jo sanoa, että olen tainnut päästä tupakasta eroon :). Motivaatio siinä ja yleensäkin lopettamisessa pitää kyllä olla kova ensin.. ja miettiä esim. millä tavalla yleensä on tupakassa kiinni, onko se tapa- vai aineriippuvuutta lähinnä? Minä olin sekä että. Joten mulle ei sopineet purkat eikä pastillit, inhalaattori korvasi hyvin kummankin vajeen. Tsemppiä sulle, kyllä röökitön elämä kannattaa!! :)
heipähei!
Mä lopetin tupakoinnin viime kesäkuussa ja olen polttanut sen jälkeen yhden tupakan kuukausia sitten (läheinen joutu sairaalaan ja hermot oli koetuksella).
Itse onnistuin siten että;
1. Mietin sopivan rauhallisen ajanjakson elämässäni, jolloin päätin yrittäväni tupakoinnin lopettamista.
2. Sopivan rauhallisen ajanjakson tultua valitsin ajankohdan jolloin lopetan , se valitaan enintään neljän viikon päähän tulevaisuuteen. Paria viikkoa aikaisemmin aloin lukea kaikenlaisia lopettamiseen liittyviä ohjeita. Se innosti ja auttoi! valmistaudu siis huolellisesti.
3. Sitten lopetin. Varasin kotiin porkkanoita ja vihanneksia, kaikenlaista terveellistä naposteltavaa ja järsin niitä aina kun teki mieli tupakkaa. Söin sitten aika hiton paljon niitä porkkanoita...
Kokemani perusteella ajattelen, että sinun olisi hyvä tietää seuraavat asiat lopettamisesta:
1. Olo voi jopa rauhoittua kun tupakoinnin lopettaa. Itselläni kävi niin jo ensimmäisenä päivänä. Huomasin, että itseasiassa tupakointi oli stressannut mua eniten.
2. Erityisen helppoa tupakoinnin lopettaminen on esim muuton yhteydessä. Sanoisin jopa,että jos mahdollista, muuta tupakoinnin lopettamista helpottaaksesi! Itse poltin kahdeksan vuotta ja olin asunut samassa talossa 2 vuotta. Tupakointi muistui aina mieleen tietyissä tilanteissa, kotiovelle tultua, aamukahvin keitettyä. Tietyt tutut esineet aiheuttivat tupakoinnin muistamisen ja se taas aiheutti nikkiksen.
Lopetuksen ajoittaminen jonkun muutoksen esim muuton, työpaikan tai koulun (tai poikaystävän;)) vaihdon yhteyteen, saattaa siis auttaa.
Huom! käytin lopetuksen apuvälineenä purkkaa ja joskus laastareita. Se todella auttoi, mutta muista noudattaa ohjeita ja älä yritä olla ilman purkkaa jos olet sille tielle lähtenyt.
Vaikutat fiksulta ja kaikesta huolimatta vahvalta naiselta=)
Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ennen luulin itseäni heikoksi, mutta enpä luule enää. Onnea yritykselle=)
Kyllähän tupakoinnin lopettaminen kiristää vähäksi aikaa hermoja, siitä ei päästä mihinkään. Minä hoin aina itselleni: tää on sitä nikotiinin himoa, ja sen myrkyn poistumista ruumiistani, kyllä mä tämän kestän. Käytin ensin jonkin aikaa nikotiini purkkaa, mutta sitten tuli raja etten halunnut pitää nikotiini riippuvuutta yllä. Sitten ostin luontaistuote kaupasta Kudzu Strongia ja se auttoi lopettamisessa. Hajuaisti palasi kahden päivän päästä ja kunto alkoi kokentua yllättävän nopeasti.Rohkeutta! Olet tehnyt hyvän päätöksen ja voitat vielä!
käy ostaas:
Allen Carr - Vihdoinkin vapaa
...toimii.. :)
lopettamisesta, ja kuuri tuosta pelosta!
Se on se tupakka mikä sen pelon aiheuttaa!!