Mun vanhemmat on mulle kaikki kaikessa, ilman heitä en voisi elää. Vaikka olen aikuinen ja onnellisesti naimisissa niin vanhemmat on aina mun vanhempiani, en kestäisi jos menettäisin heidät.
On ollut aikoja jolloin olen kapinoinut vanhempiani vastaan, on ollut suhde reilusti vanhemman miehen kanssa, ja muutin vain hänen luokseen siksi koska en kestänyt vanhempieni määräilyä.
Mä olin pienenä sellainen isin tyttö ja tunnen olevani vieläkin isälle tärkee niinkuin isä mullekin. Nyt vasta vanhempana ja viisaampana tajuan kuinka typerästi olen toiminut omia vanhempiani vastaan. Juonitellut ja salaillut asioita. Haukkunu pystyyn ne siitä hyvästä, että he välittävät minusta. Myönnän sen, että sain paljon asioita periksi vain, että rupesin itkemään asioita ja kiristin monta kertaa äitiäni.
Muistan yhden tilanteen, olisinko ollut kahdeksannella luokalla. Asuttiin 26km koulusta. Minulla oli aamuisin vaikeuksia herätä kouluun. Ja kiukuttelin äidille, saatoin jopa kiukuspäissäni potkia ja lyödä häntä. Meillä oli kouluun taksi- linja-auto kuletus ja sinne taksin pysähdysmatkalle oli meiltä sellaiset vähän yli kilometrin matkaan. Äiti saattoi minut melkein joka aamu sinne taksille, että menisin kouluun, kun olisin muuten saattanut hortoilla koko matkan jossain metsikössä. Sinä aamuna käveltiin sinne odottamaan taksia ja kiukuttelin koko kävelymatkan, lopulta kiristin äitiäni sillä, että jos hän ei nosta saldorajaani puhelimeeni että saisin puheaikaa en menisi kouluunkaa. Äiti pelkäsi minua niinpä hän nosti saldorajaani. Lopulta puhelinlaskuni oli hirveät ja äidille tuli rahallisia ongelmia minun takiani.Olin kova vierailemaan puhelimellani kaikilla keskustelu chateissa, koska kavereita minulla ei ollut. Nykyisin olen kiitollinen siitä, että minulla on dna prepaid liittymä.
Meidän perheessä on aina ollut niin, että isällä on ollut kovempi ja vahvempi kasvatus kuin äidilläni, johtuen siitä, että isä on ottanut mallia omista vanhemmistaan kasvattaen minua. Isä on neljäs lapsi seitsemästä lapsesta ja he asuivat maalla ja isä varmasti joutui osallistumaan myös pikkusisarustensa kasvatukseen. Olen onnellinen siitä että olen saanut kovan kurin ja kasvatuksen. Isä ei koskaan vähätellyt asioita vaan sanoi niinkuin asiat on, saatto aamuisin suuttua jos kiukuttelin ja käski oikein kovalla ja lujalla äänellä, että kouluun on mentävä. Ja hento ku ujo tyttönen olin niin saatoin pelästyä isäni karjuuntaa, mutta isän sana oli aina se mitä tein.
Kiitos isä hyvästä kasvatuksesta, kukaan muu ei olisi voinut kasvattaa minua yhtään paremmin kuin sinä.
Äiti on kaupunkilaisperheen esikoinen ja hänellä on 10vuotta nuorempi veli. Ja saattohan äidinkin kasvatus olla lujaa, mutta hentoisempaa se varmasti oli kuin isän. Äidin vanhemmat olivat molemmat töissä ja äiti joutui hoitamaan useasti veljeään. Ja katselemaan hänen kapinointiaan,jos sellaista oli. En muista tarkkaan, mutta luulen muistavani että äiti on kertonut, että kun äiti oli muuttanut pois kotoa, että hänen veljensä asui hänen luonaan. Äiti oli kasvatuksessa hento ja raukka, en halua häntä loukata enkä haukkua. Hän on maailman paras äiti, minä ehkä saatoin/saatan olla huono tytär. Ymmärsin jossain vaiheessa että äiti pelkäsi minun aggressivuuttani joka kohdistui häneen. Pyydän äiti anteeksi sinulta tekojani, en koskaan ole halunnut sinua tarkoituksella loukata. En olisi voinut saada parempaa äitiä. Ja jokaisellahan on oma tapansa kasvattaa. Mutta äidin menneissyyttä on osattava arvostaa ja ymmärtää. Äidillä on entisestä avioliitostaan kaksi tytärtä. Ja hänen miehensä ei osallistunut oikein tyttöjen kasvatukseen ja hän oli ns. anoppinsa vankina. Koska hänen sen hetkinen asuinpaikkansa oli appivanhempiensa luona. Joka minusta on ollut väärin. Jos voisin muuttaa menneisyyttä nii olisin halunnut olla äidille parempi tytär.
Muistakaa kaikki, että vaikka teidän vanhempanne asettavat teille rajoja. Niin rakkautta se vaan on. Jokaisella vanhemmalla on oma kasvatustapansa. Mutta semmoisella lapsella jolla ei ole rajoja ja kuria niin siitä ei voi kasvaa tervettä ja onnellista lasta.
Toivon saavani elää vielä monta onnellista vuotta vanhempieni läsnäollessa.
Haluan vieläkin olla äidin ja isän pieni prinsessa vaikka olenkin naimisissa.
TE OOTTE MULLE TÄRKEITÄ
On ollut aikoja jolloin olen kapinoinut vanhempiani vastaan, on ollut suhde reilusti vanhemman miehen kanssa, ja muutin vain hänen luokseen siksi koska en kestänyt vanhempieni määräilyä.
Mä olin pienenä sellainen isin tyttö ja tunnen olevani vieläkin isälle tärkee niinkuin isä mullekin. Nyt vasta vanhempana ja viisaampana tajuan kuinka typerästi olen toiminut omia vanhempiani vastaan. Juonitellut ja salaillut asioita. Haukkunu pystyyn ne siitä hyvästä, että he välittävät minusta. Myönnän sen, että sain paljon asioita periksi vain, että rupesin itkemään asioita ja kiristin monta kertaa äitiäni.
Muistan yhden tilanteen, olisinko ollut kahdeksannella luokalla. Asuttiin 26km koulusta. Minulla oli aamuisin vaikeuksia herätä kouluun. Ja kiukuttelin äidille, saatoin jopa kiukuspäissäni potkia ja lyödä häntä. Meillä oli kouluun taksi- linja-auto kuletus ja sinne taksin pysähdysmatkalle oli meiltä sellaiset vähän yli kilometrin matkaan. Äiti saattoi minut melkein joka aamu sinne taksille, että menisin kouluun, kun olisin muuten saattanut hortoilla koko matkan jossain metsikössä. Sinä aamuna käveltiin sinne odottamaan taksia ja kiukuttelin koko kävelymatkan, lopulta kiristin äitiäni sillä, että jos hän ei nosta saldorajaani puhelimeeni että saisin puheaikaa en menisi kouluunkaa. Äiti pelkäsi minua niinpä hän nosti saldorajaani. Lopulta puhelinlaskuni oli hirveät ja äidille tuli rahallisia ongelmia minun takiani.Olin kova vierailemaan puhelimellani kaikilla keskustelu chateissa, koska kavereita minulla ei ollut. Nykyisin olen kiitollinen siitä, että minulla on dna prepaid liittymä.
Meidän perheessä on aina ollut niin, että isällä on ollut kovempi ja vahvempi kasvatus kuin äidilläni, johtuen siitä, että isä on ottanut mallia omista vanhemmistaan kasvattaen minua. Isä on neljäs lapsi seitsemästä lapsesta ja he asuivat maalla ja isä varmasti joutui osallistumaan myös pikkusisarustensa kasvatukseen. Olen onnellinen siitä että olen saanut kovan kurin ja kasvatuksen. Isä ei koskaan vähätellyt asioita vaan sanoi niinkuin asiat on, saatto aamuisin suuttua jos kiukuttelin ja käski oikein kovalla ja lujalla äänellä, että kouluun on mentävä. Ja hento ku ujo tyttönen olin niin saatoin pelästyä isäni karjuuntaa, mutta isän sana oli aina se mitä tein.
Kiitos isä hyvästä kasvatuksesta, kukaan muu ei olisi voinut kasvattaa minua yhtään paremmin kuin sinä.
Äiti on kaupunkilaisperheen esikoinen ja hänellä on 10vuotta nuorempi veli. Ja saattohan äidinkin kasvatus olla lujaa, mutta hentoisempaa se varmasti oli kuin isän. Äidin vanhemmat olivat molemmat töissä ja äiti joutui hoitamaan useasti veljeään. Ja katselemaan hänen kapinointiaan,jos sellaista oli. En muista tarkkaan, mutta luulen muistavani että äiti on kertonut, että kun äiti oli muuttanut pois kotoa, että hänen veljensä asui hänen luonaan. Äiti oli kasvatuksessa hento ja raukka, en halua häntä loukata enkä haukkua. Hän on maailman paras äiti, minä ehkä saatoin/saatan olla huono tytär. Ymmärsin jossain vaiheessa että äiti pelkäsi minun aggressivuuttani joka kohdistui häneen. Pyydän äiti anteeksi sinulta tekojani, en koskaan ole halunnut sinua tarkoituksella loukata. En olisi voinut saada parempaa äitiä. Ja jokaisellahan on oma tapansa kasvattaa. Mutta äidin menneissyyttä on osattava arvostaa ja ymmärtää. Äidillä on entisestä avioliitostaan kaksi tytärtä. Ja hänen miehensä ei osallistunut oikein tyttöjen kasvatukseen ja hän oli ns. anoppinsa vankina. Koska hänen sen hetkinen asuinpaikkansa oli appivanhempiensa luona. Joka minusta on ollut väärin. Jos voisin muuttaa menneisyyttä nii olisin halunnut olla äidille parempi tytär.
Muistakaa kaikki, että vaikka teidän vanhempanne asettavat teille rajoja. Niin rakkautta se vaan on. Jokaisella vanhemmalla on oma kasvatustapansa. Mutta semmoisella lapsella jolla ei ole rajoja ja kuria niin siitä ei voi kasvaa tervettä ja onnellista lasta.
Toivon saavani elää vielä monta onnellista vuotta vanhempieni läsnäollessa.
Haluan vieläkin olla äidin ja isän pieni prinsessa vaikka olenkin naimisissa.
TE OOTTE MULLE TÄRKEITÄ
Vastaukset 4
Vanhimmat
äitini luki tarinani ja kertoi että kyllä hänen veljensä asui hänen luonaan vähän aikaa opiskeluaikana. Ja siitä kun hän asui appivanhempiensa luona niin isoin siskoistani oli pieni ja tyttö valvotti yöt niin äiti ei saanut edes päivällä huilata ja nukkua.
Minkä ikäinen olet?
Olen 18kesäinen, kesäkuussa täyttelen 19v
On se ihana juttu kun jollain on hyvät välit vanhempiinsa :) isän kanssa tullaan hyvin toimeen mutta äiti sitten onkin eri asia.