hei! Tämä ei ole provoviesti, vaan epätoivoinen avunhuuto äidiltä, joka ei tiedä enää mitä tehdä. Minulla on äiti joka oli vastaan lasta kun tulin raskaaksi, kun lapseni syntyi, hän tottui ajatukseen ja sanoi että voi hoitaa lasta koska vaan,etten vaan väsy. Meillä oli aivan erityinen suhde vauvani kanssa heti pienestä pitäen. Olin yh alusta asti. Ainakun lähdin pois vauvani luota minut valtasi kamala kaipuu. En siis juurikaan viettänyt aikaa ilman häntä. Nyt hän on jo leikki-ikäinen. Äitini ei ole vauva-ajan jälkeen ottanut häntä kertaakaan vapaaehtoisesti hoitoon, vain minun pyynnöstäni, ja silloinkin valituksen kanssa.
Nyt sattui jotain mitä en voi enää äitinä ymmärtää. Pyysin häntä hakemaan lapsen tarhasta,koska olin itse myöhään illalla töissä,enkä ollut varma koska pääsen. Hän pääsee normaalisti siinä viimeistään 16.00 töistä. Hän haki lapsen hoidosta 20.00 Kotona lapseni on jo tuohon aikaan nukkumassa, mutta äitini valvotti tätä 22.00 asti, jolloin hän pakkasi isäni ja lapseni autoon ja käski ajaa työpaikkani viereen odottamaan. Hän meni itse nukkumaan. Sattui että pääsin vasta 23.00 Olimme kotona 23.30 ja kun viimein nostin tyttöni autosta sänkyyn, haalari oli märkä. Lapsi oli pissannut housuun.
No eipä meillä ole varahaalaria, kaivoin varastosta rikkinäisen ja uudelleen kasaan parsitun varavara haalarin ja laitoin sen aamulla päälle, kun herätin hänet 6.00 tarhaan lähdön vuoksi.
Olin antanut äidilleni avaimet ja selittänyt, että hänet voi tuoda kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan, tai nukuttaa sinne heille, ja viedä aamulla tarhaan, tai tuoda tänne kotiin.
Itse nukuin 5h sinä yönä.
Sitten uskalsin pyytää päästä erään ystäväni luokse iltaa viettämään, mutta hän sanoi kylmästi, että tilaa mannerheimin lastensuojeluliitosta hoitaja. Tarkistin hinnat, 70e/vrk.
Minä olen opiskelija. Ja miehen vanhempiin ei ole mitään yhteyksiä.
Tänään päätin, etten anna lastani enää äidilleni hoitoon, en kertakaikkiaan enää uskalla!!
Kertokaa te mielipiteitänne, mitä teen?välit kokonaan poikki?
Hänellä ei ole muita lapsenlapsia.
Olen kiitollinen asiallisista vastauksista.
Nyt sattui jotain mitä en voi enää äitinä ymmärtää. Pyysin häntä hakemaan lapsen tarhasta,koska olin itse myöhään illalla töissä,enkä ollut varma koska pääsen. Hän pääsee normaalisti siinä viimeistään 16.00 töistä. Hän haki lapsen hoidosta 20.00 Kotona lapseni on jo tuohon aikaan nukkumassa, mutta äitini valvotti tätä 22.00 asti, jolloin hän pakkasi isäni ja lapseni autoon ja käski ajaa työpaikkani viereen odottamaan. Hän meni itse nukkumaan. Sattui että pääsin vasta 23.00 Olimme kotona 23.30 ja kun viimein nostin tyttöni autosta sänkyyn, haalari oli märkä. Lapsi oli pissannut housuun.
No eipä meillä ole varahaalaria, kaivoin varastosta rikkinäisen ja uudelleen kasaan parsitun varavara haalarin ja laitoin sen aamulla päälle, kun herätin hänet 6.00 tarhaan lähdön vuoksi.
Olin antanut äidilleni avaimet ja selittänyt, että hänet voi tuoda kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan, tai nukuttaa sinne heille, ja viedä aamulla tarhaan, tai tuoda tänne kotiin.
Itse nukuin 5h sinä yönä.
Sitten uskalsin pyytää päästä erään ystäväni luokse iltaa viettämään, mutta hän sanoi kylmästi, että tilaa mannerheimin lastensuojeluliitosta hoitaja. Tarkistin hinnat, 70e/vrk.
Minä olen opiskelija. Ja miehen vanhempiin ei ole mitään yhteyksiä.
Tänään päätin, etten anna lastani enää äidilleni hoitoon, en kertakaikkiaan enää uskalla!!
Kertokaa te mielipiteitänne, mitä teen?välit kokonaan poikki?
Hänellä ei ole muita lapsenlapsia.
Olen kiitollinen asiallisista vastauksista.
Vastaukset 33
Vanhimmat
aika hirviö. Miten voi tuolla tavalla tehdä.
Ymmärrän, jos hän ei jaksa, tai muuten tuntee, ettei ole hänen velvollisuutensa, mutta jos hän kuitenkin lupasi hakea lapsen ja hoitaa, niin miksi teki noin?
Onkohan äidilläsi kaikki ihan kunnossa psyyken puolella?
Tulee vaan mieleen, et aika oudosti käyttäytyy. Jutteles isäsi kanssa, hän varmaan tietää enemmän missä mennään. Äitisi on varmaan ainakin hänelle marmattanut.
Kysy onko äitisi käytös muutoin ollut mitenkään poikkeuksellista.
eikä isäsi osaa hoitaa lastasi. Jospa pyytäisit häntä teille lapsenlikaksi. Laitat lapsen nukkumaan aikasin, niin hänelle jää vain paikalla olo ja telkkarin katselu, ei luulisi olevan ylivoimaista.
paistaa tietynlainen holtittomuus lapsesta huolehtimisen suhteen.
Tuollainen ei ole mahdollista jos äiti huolehtii asioista. Tänäpäivänä kaikilla on olemassa kännykät jolla soitellaan vähemmänkin syyn takia kuulumisia mutta äiti ei ilmeisesti ole ollut tietoinen lapsensa hoidon puutteesta vaan viipynyt töissä puolelle öin!! Ja kertoo olevansa opiskelija!? Jotain vähän outoa kalskahtaa tuon äidin tarinassa.
että lapsen hoitaminen tapahtuu tietyllä tavalla,mitä siinä enään erään pitää soitella. Kai sitä nyt omaan äitiinsä sen verran luottaa,että ei tarvitse puhelimella asioita kontrolloida.
Opiskelija voi käydä opintojen ohella töissä,hyvänen aika!
No jopas oli juttu. Käyt siis ilmeisesti opiskelujen jälkeen vielä työssä??? Missä vaiheessa sinulla yleensä on aikaa lapsellesi jos päivisin opiskelet ja illat olet töissä? No, asiahan ei minulle kuulu. En kyllä jättäisi omaa lastani tuollaisen mummin hoitoon missään tapauksessa.Tosin omat lapseni on jo aikuisia ja minulla on jo 3 lastenlasta 7kk, 1.7v ja 3v. Rakastan heitä jokaista ja hoidan mielelläni jos on tarvis. vanhin lapsista 3v on usein luonani yökylässä muuten vain omaksi ja mummin iloksi...tykkää kovasti olla mummilla. Koskaan en voisi jättää pikkuisia tuolleen heitteille.
niin, siis opiskelen ja olen työharjoittelussa. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa en siis koulussa. Työharjoittelupaikkani on liikkuva yksikkö, ja vaikka vuoro päättyy kello 22.00 emme ole usein silloin paikalla, ja olen sen ilmoittanut vanhemmilleni. Hyvin usein menee ylitöiksi. Minua se ei haittaa sillä vähennän tunnit kokonaismäärästä ja pidän vapaat jossain muussa kohtaa.Jos olisin tajunnut tilanteen ajoissa, olisin toki laittanut lapseni tarhaan yöksi.
Ja tästä lähtien laitankin!
Vielä pitää lisätä mikä unohtui, että äitini kuitenkin joka paikassa kehuu että on mummi, ja hänellä on niiiin....iki-ihana lapsen lapsi....
tässä yksi näkemys toiselta mummulta. Pienten lasten hoitaminen voi olla niin uuvuttavaa mummuiässä. Ja jos mummu vaikka ei edes itse ymmärrä, että hän on uupunut ja kuitenkin ehkä hän tuntee velvollisuutta auttaa.
Itse olen yli 50v. mumu ja minulle on joskus todella raskasta, kun myös oman työni lisäksi hoidan laspsenlapsia illalla ja viikonloppuna. Yritän kovin ja toivon että jaksan, vaikka ei enää tässä iässä pitäisi olla mikään velvollsuus, mutta tuntuu välillä että painostetaan hoitamaan. ja se työelämä on niin vaativaa nykyisin ja yritän kyllä auttaa.
Kun itselläni oli kaksi lasta kolmen vuoden välein, en koskaan päässyt mihinkään.
Minulla ei ollut kertaakaan lapsenlikkaa, eikä isvanhemmat kertaakaan tulleet päästämään minua mihinkään.
Jos minun oli johonkin välttämättä päästävä, oli ainakin toinen lapsista mukana, sillä siihen aikaan oli maksullisia puistotätejä, joiden hoiviin vein toisen lapsista. Rahat eivät riittäneet molempien maksuun.
Siihen aikaan eivät työnantajat olleet kuulleetkaan mahdollisuudesta, että isä olisi vapaalla niin pöljän syyn kuin lapsenhoidon takia.
Muistan senkin kerran, kun olin niin sairas, että putosin lattiaan sängyn ja keittiön välillä, mutta oli pakko päästä keittiöön asti ruokaa laittamaan huutavalle vauvalle.
Luen aina silloin tällöin tätä palstaa ja ajattelen, kuinka erilaisia ihmisten elämät ovat. Jotkut eivät pääse huolehtivaisista isovanhemmista eroon, toiset tas kokevat, että isovanhemmat pilaavat heidän lapsensa ja hoitavat niitä huonosti.
Minulle olisi joskus riittänyt aikuinen ihminen, joka olisi ollut samassa huushollissa lapseni kanssa, vaikka ei olisi osannut tehdä yhtään mitään lapsen eteen. Kunhan olisin vain voinut lähteä toimittamaan asiaani yksin.
En kuitenkaan koskaan edes ajatellut, että minun pitää katkaista välini isovanhempiin. He nyt eivät vaan olleet lapsenhoitotaitoisia ihmisiä. Olisi ollut liikaa vaadittu, että he olisivat opetelleet minun lapsillani.
Näistä kirjoituksista huomaa kuinka erilaisia me ihmiset olemme.
Se on valitettavaa, ettei kaikki sitten vaan sovi isovanhemmiksi.
Tuntuu niin ihmeelliseltä, sillä ovathan ne pienet niin suloisia.
Eihän se ihmisestä hirviötä tee, jos jaksamisen rajat tulevat vastaan?
Me olemme kaikki erilaisia ja parempi olisi miettiä ratkaisunsa sen mukaan. Jos äitisi ei ole huolehtijamummu, älä odota sitä häneltä vaan sopeudu vallitseviin oloihin. Lapsellasi on oikeus mummuun, joka voi olla hyvä ja rakastava omilla ehdoillaan eikä pakon edessä hoitovastuuseen työnnettynä.
Joo, kylläpäs on erikoinen ihme tapahtunut jos normaali ihminen ei OSAA hoitaa sinun lapsiasi, vaikka on joskus OSANNUT.
Kylläpäs sinun lapsesi olikin monimutkainen, jos et edes itse osannut perehdyttää isovanhempia niin moniputkaisen ja ihmeellisen olion hoitamiseen.
lapsen monimutkainen. Minun äidilläni oli neljä lasta, joista minä vanhin. Minun äitini ei myöskään ollut mikään lastenhoitaja-tyyppi. Kerran oli poikani hänellä hoidossa, noin kolme vuotiaana, kun olimme joululahjaostoksilla muutaman tunnin. Kun tulimme lasta hakemaan, niin oli jo kiidätetty sairaalaan, kun oli luultavasti syönyt mummoni, joka asui vanhempieni kanssa, Nitroja. Äidilläni ei ollut mitään tajua mitä lapset lyhyessäkin ajassa saattaa tehdä.
Ei viitsinyt vahtia. Me omat selvisimme, kuin ihmeen kaupalla ja opimme hyvin varhain omatoimiseksi ja meillä oli kuitenkin mummo aina kotona. Mielummin jätin poikani hoitoon mieheni vanhemmille, heihin voin luottaa.
30-40-luvulla, jolloin itse ja sisarukseni olivat lapsia, oli paitsi sota-aika, myös se tilanne, että vanhempani olivat virkamiehiä, työlleen omistautuneita arvostettuja henkilöitä, joiden ei sopinut taloustöihin puuttua. Kotona lapsia hoiti joskus kaksikin lastenhoitajaa.
Äitini ei ollut ikinä vaihtanut kapaloita, tai kylvettänyt vauvaa, omiaan siis.
Itse en muista koskaan istuneeni äitini sylissä.
Luuletko, että olisin pannut hänet opettelemaan eläkeikäisenä näitä asioita, varsinkin, kun hän ei osoittanut edes vähäisintäkään kiinnostusta.
Ei se tarkoita, etteikö hän olisi lapsenlapsista pitänyt! Siististi käyttäytyvät, hyvin puetut ja kohteliaat lapsenlapset olivat tervetulleet lyhyeksi aikaa mummulaan. Tapaukset olivatkin heille hyvin jännittäviä ja mieluisia.
Oma isovanhemmuuteni on ollut ihan erilainen. Mutta minun tapaukseni ei edelleenkään liity tähän
"Kun tulimme lasta hakemaan, niin oli luultavasti syönyt mummoni, joka asui vanhempieni kanssa"
Pikkasen meinas alkaa naurattamaan....
aika paha, kun luin sen uudestaan. Pikkusen tulee väärä käsitys, mut kai ymmärsit kuitenkin jatkosta, et siis mummoni Nitroja ja siis mummoni asui vanhempieni kanssa.
toi nyt alko naurattamaan mua jotenkin ihan älyttömästi!:) Oli luultavasti syönyt mummoni... hahhah.. viikon parhaat naurut tuli:) Yksikseni täällä hirnun...
että voin hauskuuttaa ihmisiä, vaikkapa sitten mokillani.
Parhaat naurut yleensä saakin juuri omista ja toisten mokista sekä tilannekomiikasta.
Mulle saa nauraa kyllä jatkossakin ihan vapaasti.
Itse nauroin monta päivää sitä tällä palstalla käytyä homogeeni keskustelua. Yksi mummo kun väitti, ettei pienten lasten äideillä ole mitään tekemistä homo-geenin kanssa.
joo, kiitos kun olit huomannut. Se oli minun kommenti satu40.lle ja olin tarkoittanut sen hänelle ironiaksi.
Olipa hauskasti sanottu :) Ymmärsin kyllä heti tarkotuksen, mutta kun luin sen uudestaan niin sain hyvät naurut.Minäkin täällä yksikseni yritän hillitä nauruani :)) Ihania tuolaset kömmähdykset, saa hyvälle tuulelle :)) Kiitos sinulle mumi tuosta pienestä (mutta niin hauskasta) virheestäsi :))
Nykyään voi useissa paikoissa saada lapsen ympärivuorokautiseen tarhaan.
On sinulle itselle helpompaa, jos tiedät, että lapsi on asianmukaisesti ruokittu, pissatettu, vaatetettu ja nukutettu.
Mun mies kuoli onnettomuudessa lapsen ollessa pieni. Opiskelin ja olin töissä ja lapsi oli vuoropäiväkodissa. Yksin piti pärjätä, vaikka miehen äiti asui lähellä. Oli aika rikki ainoan poikansa kuolemasta, eikä tänäpäivänäkään ole apuna, vaikka tapauksesta on jo vuosia.
Lapsi on ihan hyvin pärjänny ja itse oon tyytyväinen, kun mulla on nyt hyvä ammatti, enkä jäänny kituuttamaan paikoilleni. Rohkeesti vaan yhteys sosiaalivirastoon ja kyselemään paikkakuntasi iltahoitotilanteesta.
Hei!
Myötätunnolla ja ystävyydellä sinua kohtaan kerron, että oudollekin käytökselle on selityksensä.
Viestistäsi huomaa, että olet kiinni lapsuutesi mielikuvissa ajatellen, että sinun pitäisi olla "lapsuus-äitisi" maailman keskiössä.
Äitisi on riippumaton henkilö, aivan oma persoonansa. Se mitä sinä toivot/vaadit hänen olevan, on VAIN sinun toivomuksiasi, ei mitään yleistotuuksia.
Et voi vetää häntä oikeuteen hänen puutteellisuuksistaan mummonrooliinsa vedoten.
Toiset onnistuvat mummoina, toiset eivät.
Äitisi on viestinyt, ettei ota enää lastasi hoitoon muuten kuin erityisestä pyynnöstä.
Hän on siis hoitanut aikaisemmin ilman eri pyytämistä?
Hoitoon ottaminen herättää hänessä negatiivisia tunteita jostain syystä.
Väsyikö mummo hoitamiseen vauva-aikana?
Tapahtuiko tuolloin jotain, joka on saanut hänet vastahankaan?
Äitisi käy töissä. Hän on työpäivänsä jälkeen ollut velvoitettu vastaamaan leikki-ikäisestä lapsesta. Lapsen hän haki vasta kello 20.00, joka kuvaa hänen toimiaan hölmöilyksi.
HÖLMÖILYYN on täytynyt olla syy. Väsymys? Sairaus? Jotain muuta työtä, asioita, toimitettavaa?
Mummo on mennyt nukkumaan kello 22.00, ehkä jaksaakseen seuraavana päivänä työpaikassaan.
Vaari ja lapsi ovat odottaneet sinua tunnin verran autossa. Minuutit ovat pitkiä talvisaikaan autossa. Eikö heillä ollut avainta asuntoosi? Halusiko vaari tarjota sinulle kyydin kotiin?
Kysyitkö, MIKSI mummo ei vienyt lasta nukkumaan omaan sänkyynsä? Jos kysyit, mitä sait vastaukseksi?
Sinuna jättäisin vanhempasi joksikin aikaa rauhaan elämään omaa elämäänsä. Kaikessa heidän käytöksessään, hölmöilyssään, kuultaa tarve lepoon.
Et voi odottaa heiltä sellaista jaksamista, että iäkkäinä työssä käyvinä pyörittäisivät tarharumbaa.
Sinulla nyt vaan on tällainen elämänvaihe! Tarvitaan sietokykyä ja norsun voimia. Sinä olet yhdistänyt opiskelun työharjoitteluineen ja siihen lisukkeeksi yksinhuoltajuuden.
Sitä on paha mennä vaatimaan maailmalle, että omaistesi kuuluisi kantaa SINUN ratkaisuistasi moraalista vastuuta.
Jos he auttavat, niin sinun aikuisen ihmisen etiikkaan kuuluisi hyväksyä se, että auttaminen on vapaaehtoista.
Et voi tuomita, jos auttajat eivät aina halua olla käytettävissä.
Äitisi ei ehkä ole hirviö, vaan tuiki tavallinen keski-ikää ylittämässä, vanhenemiskriisejään elävä nainen. Vaihdevuosien hormoonimuutokset vaikuttavat mielentilaan ja fysiikkaan.
Hänellä on omat kamppailunsa, sinulla omasi.
Sinuna ottaisin selkeän järjen käyttöön ja yrittäisin ratkoa lapsenhoito-ongelmat ilman, että vanhempasi joutuvat niistä "tilille."
On lapsellista suuttua ja katkaista suhteet kuin murrosikäinen, joka karkaa kotoa kuin kostaakseen.
Tämä on sinun elämänkouluasi. Raskasta olosuhteista johtuen. Jaksamista toivon sinulle, kekseliäisyyttä, kasvamista lapsen kanssa.
Sinuna tilaisin sen Mannerheimin Lastensuojeluliiton hoitajan... kallista, mutta suu säkkiä myöten, ei kai niitä virkistymisiltoja niin usein tule?
Baby-sitter kotiin illaksi: tuttu ystävä tai opiskelukaveri pientä maksua vastaan?
Lapsen kummeistakin voi olla apua.
Oman äitisi vapauttaisin pakollisista vastuunkannoista.
Jos noin todella teki niin en antaisi hoidettavaksi ihan heti. Kunnon keskustelua ja selitystä kyllä vaatisin..lähinnä kaipaisin ymmärrystä miksi näin ikävään ratkaisuun lapsen kannalta päätyi. Onko äidilläsi ihan kaikki asiat kunnossa? Jotenkin tuntui niin omituiselta etten ihan sulata. Olen muuten kuullut että MLLllä on lastenhoitajia, halpoja. En ole itse käyttänyt mutta kannattaisi varmaankin kysäistä.
"Jos noin todella teki niin en antaisi hoidettavaksi ihan heti. Kunnon keskustelua ja selitystä kyllä vaatisin.." Jaha, mietis vähän...
Nuorilla vanhemmilla on se käsitys, että isovanhemmat 100 % odottavat ja toivovat joka hetki, että saisivat lapsenlapsen luokseen.
Ei se niin ole.
Monet ovat ihan pihalla, kun lapsi isketään syliin ja sanotaan: "Varavaatteet ja pullo ovat kassissa. MOI. Tulen kun ehdin"
Ne ovat pitkiä tunteja. Lapsi ehkä nukkuu, luojankiitos, mutta voihan hänellä olla ihan mikä ongelma tahansa, jonka äiti huomaisi, mutta isovanhempi ei ymmärrä.
Oma lapseni oli pantu nukkumaan väärään asentoon. Siis vauvan mielestä väärään. Hän halusi käden tyynyn alle. Hän huusi 3 tuntia putkeen, kunnes tulin ja asetin käden ok. Nukahti heti.
Miten tällaisia pikkuasioita edes osaa ja ymmärtää kysyä tai neuvoa?!
Eivät isovanhemmat ole vaivanhoitoikäisiä, ja varsinkaan kylmiltään silloin tällöin. Lapsikin ehtii kasvaa ja oppii vierastamaan. Tai hän innostuu niin uudeta paikasta, että mummu on helisemässä.
Väärin aina haukkua isovanhempia ilkeiksi tai itsekkäiksi. Heillä on omat kremppansa, jotka voivat estää vauvan hoidon. Pitäisikö nuorille äideille antaa kirjallinen selostus siitä, mitä mummu EI voi tehdä. Usein nim. vauvan mukana tulee kirjalliset ohjeet siitä, mitä vauvalle kuuluu tehdä ja millä kellon lyömällä.
Vähän ajattelemisen aihetta. Katsotaanpa peiliin.
Tämä oli hyvä kirjoitus.
Mummuillakin on oma elämänsä ja omat vaivansa. Jos lapsenhoidossa tapahtuu virhe mummon tekemänä, tuntuu kuin se olisi elämää suurempi munaus.
Lapsenhoitotavat muuttuvat, eikä mummo jaksa, osaa pysyä kelkassa mukana.
Siis kunnon kirjalliset ohjeet lapsen mukana mummolaan.
Sekä roima annos anteeksiantoa töppäilevää vanhusta kohtaan.
Mummo saattaa monasti itsekin jo olla hoidon tarpeessa oleva ihminen.
Ymmärrä kerrasta, että äitisi ei halua hoitaa sinun lastasi.
Hän on sen varmaankin ilmaissut aikaisemminkin, mutta et uskonut.
Äitisi ei ole hirviö, vaikka ei haluakaan sinun jälkeläisätäsi vastuulleen.
Sinä ole velvollinen huolehtimaan, että lapsella on kaikki hyvin. Jos joku muu hoitopaikka ei haluaisi lasta luokseen, et veisi häntä sinne väkisin, mutta äidillesi kyllä. Ei kenestäkään tule hirviötä, vaikka ei jaksaisikaan leikki-ikäisen kanssa.
He voivat olla todella rasittavia.
Äitisi hoiti asian ihan OK. Haki lapsen, vaikka myöhään, pakkasi lämpimään taksiin, eikä perässä kiskottavaan pulkkaan esimerkiksi.
Lapsella ei ilmeisesti ollut vaippaa. Sekö teki mummista hirviön?
Miksi isoisä ei hoitanut pissatusta, kun oli lapsen kanssa kuitenkin koko ajan. Miksei isoisä ole hirviö?
Mummin olo ei varmasti ollut paras mahdollinen sinä iltana. Mutta ehkä hän halusi kerralla lopultakin tehdä selväksi, että ei ole hoitovastuussa.
Niin, ei varmaan hirviö mummi vaan TUNNEVAMMAINEN!!!!
Lues kuule alkuperäinen teksti hitaasti niin hoksaat että vanha muori on hoitanut pikkukersaa vauvana niin paljon, että enää muori ei hoida kuin eri pyynnöstä. Siinä on varmaan ollut riitoja muorin ja kersan äidin eli neidin kanssa ennenkin.
Tunnevammainen on äiti, joka ekaksi on sen lapsen tehnyt ja tokaksi syyttää omia vanhempiaan kun ne ei jaksa hoitaa hänen tekosiaan.
Se pappara on illalla myöhään ootellut lapsen kanssa yli tunnin autossa, että neiti saapuu töistänsä. Kai noit pissavahinkoja käy äitienkin hoidossa saati papparaisen ja muorin joka on saattanut olla vaikka kipee ja jäänyt kotiin potemaan.
Kai noit vanhuksii on helppo syyttää varsinkin kun ton neidin piti päästä bilettään kavereiden kanssa, ja vanha muori sanoi, ett hän ei hoida muksua, hoitakoon joku toinen.
Se kai alunperin tätä neitiä ottikin pannuun, kun sille pantiin kerrankin hanttiin. Se oli koko tän jutun juju.
että nyt sitten muori onkin hirviö kun ei hänen pillin mukaan tanssinut.
Ihmisen pitäisi siis hoitaa jälkeläistensä lapsia hamaan hautaan saakka, muuten on hirviö tai ainakin tunnevammainen. Nuoret isovanhemmat saattavat joutua hoivaamaan vielä seuraavaakin sukupolvea. Palstoilla on parikin 60-luvulla syntynyttä mummua. Heillä on edessään vielä 40 v. aktiiviaikaa.
Mutta apua pitää suoda, kun sitä vaaditaan. Omat hommat keskeytetään, sillä lapsen perhe kaipaa apua!
Laajennetaanpa se nyt sitten koskemaan kissoja, kaneja ja papukaijoja saman tien.
Ruusupensaita, pionintaimia, akvaariota.
Koko lapsen elämä pitää olla hallinnassa, ja joka hetki pitää olla valmis apuun, ja usein vielä "rikkaat" eläkeläisvanhemmat joutuvat maksumiehiksi. Näillä eläkkeillä!!
Luekekaa muita mielipiteitä. Niissä kehoitetaan isovanhempia hankkimaan oma elämä.
Minkälaisia fakiireja te oikein luulette isovanhemmista muotoutuvan, kysyn vaan!?
Luin jostain tutkimuksesta, että pitkäikäisten isoäitien tyttäret saavat enemmän jälkeläisiä. Ai että miksikö? Ilmeisesti koska heillä on tukenaan aktiivinen mummi, joka auttaa lastenhoidossa!
tyypillisen tietämättömän MOUKAN tyypillinen kirjoitus.
Meitä mummoja on niin monenlaisia,-ikäisiä ja -kuntoisia.On vireämpiä ja jo huonokuntoisia ja muuten väsyneitä.Älä suotta katkaise välejä,mutta anna äitisi päättää siitä mummouspuolesta.Olkoon mummona sen verran kuin kiinnostaa.Omat vanhempani ovat olleet todella paljon läsnä lasteni elämässä,miehen äiti ilmoitti heti alkuun,että ei halua lapsiamme hoidella,ei olla apuna sillä saralla.Minun vanhempani ovat lapsilleni nyt aikuisenakin paljon läheisemmät,tietenkin.Mutta jokainen hoitelee oman isovanhemmuutensa omalla tavallaan,ei siihen voi ketään vaatia,mutta ei voi sitten myöskään myöhemmin valitella,jos lapsenlapset ei tunnu läheisiltä.
Mummu luuli, että valehtelet menosi ja käytät häntä hyväksesi. Tökeröä on, että antoi lapsesi kärsiä asiasta. Näköjään parempi etsiä toinen hoitaja avuksi kun ei tuo suju. Eiköhän työttömiä tai osa-aikatyöläisiä hyvinkin lapsirakkaita ihmisiä jostain löydy. Varamummoksi rupeaa moni mielellään, vuokraisätoimintaa löytyy, riippuen siitä missä päin asutte.. koita etsiä!
onpa todella tullut mielenkiintoisia vastauksia....asiani on selvästi ymmäretty väärin tai sitten olette vain halunneet purkaa pahaa oloanne minuun?
minä voin kertoa teille,että olen hoitanut 4v lastani, ilman ainuttakaan vapaapäivää. Vapaaöitä tietenkin, koska kenellä on nukkuvaa lasta vastaan?
Olemme olleet alusta asti kahden, ja pärjänneet. jatkuvasti otetaan lapsia huostaan äidin ja isän ongelmien takia, toiset ravistelevat vauvojaan ja pahoinpitelevät lapsiaan,kun eivät jaksa. Jotkut tuntemani yh äidit roikkuvat tukien varassa ollen kotona,lapsi tarhassa.
Minä olen kouluttanut itselleni ammatin, ja pian olen töissä, harva pystyy samaan, ja ilman minkäänlaista tukea omilta vanhemmilta.
ette voi tosissanne väittää,etten osaa kantaa vastuuta, minä en ole valmis uhraamaan omaa elämääni vain kotona olemiseen.
minulle ei riitä se että juon kaljaa ja haen sen jälkeen lapsen tarhasta, ja yöksi baariin-lapsi omaan sänkyyn nukkumaan. Pyysin omalta äidiltäni apua,kun yhtälö kävi mahdottomaksi. toki hän voi sanoa jos ei halua hoitaa. Sitten lapseni olisi tarhassa melkein ympäri vuorokauden,kun olen työharjoittelussa yömyöhään. Ala jota opiskelen, on minulle mieluisa ja jonka eteen olen valmis uhraamaan. Ehkä äitini on vaan hiljaa katkera,kun on oman elämänsä uhrannut kotona lapsia hoitaen,-läsnä mutta silti aina poissa.
Minä olen päättänyt yhdistää yksinhuoltajuuden vastuun, koulunkäynnin,no muuta ei siihen yhtälöön mahdukaan. Mutta vaikka aikaa ei ole paljon lapseni kanssa vietettäväksi,ainakin minä yritän olla paras mahdollinen äiti hänelle, en anna hänen kokea samaa tyhjyyttä mitä minä koin omassa lapsuudessani.
Ja vielä teille yksi asia, please, muistakaa,että jos ette ole kokeneet yksinhuoltaja-opiskelija-äidin elämää,10h päiviä,kaikkea vastuuta yksin, älkää lähettäkö tuollaisia vietejä,koska ette tästä mitään tiedä. Jos olette kaikki samassa tilanteessa,niin kritisoikaa ihmeessä, ja kertokaa miten itse selviätte ;)
Jos asut turun seudulla tulen auttamaan mielelläni lapsenhoidossa.