Tuntuu, että ei se elämä tästä miksikään muutu. Vuosikaudet samaa paskaa. Luulin että opiskelupaikka yliopistossa muuttaisi elämäni, mutta pahemmaksi meni. En jaksa tehdä kaikkia pakollisia hommia jotta saisin ne tarvittavat opintopisteet kasaan, ja töissäkin on jaksettava käydä, jotta laskut saisi maksettua. Plus kaikki muut koulun ulkopuoliset velvoitteet ja asioiden hoitamiset. Ei vaan jaksa, ei. Kaikki tekemättömät hommat kasaantuvat, nytkin vino pino pakollisia kirjoitustöitä rästissä. Paljon helpompaa olisi, jos joka kurssista järjestettäisiin tentti, niin voisi rimaa hipoen päästä sitten niistä läpi ja ei tarvitsisi opintotukia palautella. Sinne menevät ne vähätkin työn hedelmät, vaikka tietokonekin pitäisi pystyä maksamaan. Kohta varmaan sulkevat puhelimenkin, kun en edes muista kaikkia laskuja maksaa.
Mistä sitä apua saa? Onko pakko mennä lääkärille, jotta saisi lääkityksen? Auttaako lääkitys nousemaan aamuisin, vai onko se ihan yhtä helvetillistä kaikki loppuelämäni aamutkin? Miksi tämä yhteiskunta ei yhtään jousta, jotta saisin suorittaa opintoni edes vähän hitaammin, edes siksi aikaa että saan mieleni kuntoon? Auttaako sosiaalitoimisto haalimaan kasaan rahat, jotka joudun yhteiskunnalle palauttamaan vai pitääkö nostaa opintovelkaa sitä varten? Töitä minun ei ole mahdollsita tehdä enää enempää, en jaksa. Vituttaa elää köyhyysrajan alapuolella, ja silti KELA lähettää perimiskirjeen syksyllä.
Toimisi tämä pää edes vähän, nyt kaikki on tervassa juoksemissa. Ei läheskään päivittäin jaksa edes ulkonäöstään huolta pitää.
Harrastuksia en lopeta, ne pitävät minut kasassa ja toisaalta liittyvät täysin opiskelemaani alaan.
Ja keneltäkään ympärillä olevalta ihmiseltä en voi apua pyytää, poikaystävä on jo ylikuormitettu.
Mistä sitä apua saa? Onko pakko mennä lääkärille, jotta saisi lääkityksen? Auttaako lääkitys nousemaan aamuisin, vai onko se ihan yhtä helvetillistä kaikki loppuelämäni aamutkin? Miksi tämä yhteiskunta ei yhtään jousta, jotta saisin suorittaa opintoni edes vähän hitaammin, edes siksi aikaa että saan mieleni kuntoon? Auttaako sosiaalitoimisto haalimaan kasaan rahat, jotka joudun yhteiskunnalle palauttamaan vai pitääkö nostaa opintovelkaa sitä varten? Töitä minun ei ole mahdollsita tehdä enää enempää, en jaksa. Vituttaa elää köyhyysrajan alapuolella, ja silti KELA lähettää perimiskirjeen syksyllä.
Toimisi tämä pää edes vähän, nyt kaikki on tervassa juoksemissa. Ei läheskään päivittäin jaksa edes ulkonäöstään huolta pitää.
Harrastuksia en lopeta, ne pitävät minut kasassa ja toisaalta liittyvät täysin opiskelemaani alaan.
Ja keneltäkään ympärillä olevalta ihmiseltä en voi apua pyytää, poikaystävä on jo ylikuormitettu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisi sanoa näiden olevan taas niitä asioita, joilla yhteiskunta on tiukentanut vähävaraisten elämää. En ihmettele tuntemuksiasi, paineet ovat kovat.
Sosiaalitoimisto ei auta, vaan sanoo, että ensin on nostettava opintolaina.
En tiedä onko lääkitys ehdoton ykkönen, vaan miettisit voitko mahdollisesti esim. pitää välivuoden opiskelussa ja lepuuttaa mieltäsi. Hyvä kuitenkin kun tietää rajansa ja jaksamisena, me ihmiset ei olla aivan niin terästä kuin meidän odotetaan olevan.
Hyvä vaihtoehto olisi käydä lääkärillä vaikka opiskelijaterveydenhuollossa, kertoa tilanne, pyytää sairaslomaa. Tarttisit kyllä mielestäni breikkiä opiskelusta! Uusin voimin on sitten hyvä aloittaa uudestaan. Jos näin teet, niin peruuta opintotuki, ja kiikuta sairaslomatodistus KELAAN, niin saat sairaspäivärahaa sairaslomaajalta, jonka pitäisi olla noin saman suuruinen kuin opintotuki.
Itsekin olin samanlaisessa tilanteeessa, menin lääkärille, diagnoosina masennus ja 2kk:n sairasloma lääkitys.. lääkkeen tehoa tässä odotellaan vielä ja katson jos tänä keväänä vielä jotain saisi suoritettua..
Kiitos teille vastanneet sympatioistanne.
Vaan eipä tämä opiskelijan asema taida tästä ikänä parantua, kun vaalitulokset porvarihallitusta näyttävät...
tää on niin pirun vaikeeta mä vaan itken enkä saa sitä loppumaan,nukkumisesta ei tuu mitään olen saanu karkotettua jo kaikki ystävätkin,ei ole enää ketään eikä kukaan kai jaksaiskaan mua. olen ruumillisestikkin vajaakuntoinen kärsin kaikkien nivelten kulumista ja kivut on toisinaan kovat,se myös rajottaa liikkumista,olen kyllä leikkaus jonossa ,mutta kun on myös paha ahmimis häiriö niin on sit kans ylipainoaja lääkäri ei leikkaa ennenkuin on paino laskenu ,elikkä kierre on valmis ja masennus vaan pahenee olen vankina asunnossani en pysty enää menemään ulos ennenkuin on ihan viimeinen pakko. nyt on sellanen olo että en jaksa enää. on aivan pakko tapahtua jotain ja pian.
olikohan tämä viesti alkuperäisen kirjoittama?