On niin kauhee olo, että nyt on pakko päästää ulos. Antakaa neuvoja, sillä nyt niitä tarvitsen etten joudu itsetuhoisiin ajatuksiin.
Kerron teille ongelmani, joka koskee minun ja kaverini suhdetta. Hän haluaa aina, että olen hänen kanssaan "pakollisissa" paikoissa, jossa hänellä ei ole kavereita, kuten koulussa ja harkoissa. Olen urheilulukiossa ja kaverit muodostuvat käytännössä lajien mukaan. Tämä kaveri jopa suuttui kun en istunut hänen vieressään fysiikan tunnilla. Harjoituksissa meillä ei ole käytännössä mahdollisuutta saada muita kavereita, niin aina alkaa valittaman jos en pääse tulemaan. Eli aina hakeutuu luokseni jossa on yksin ja lähes pakottaa minun olla vain hänen kanssaan.
Niin ja sitten kun tarvitsisin ystävää lomilla ja kevyinä jaksoina, jolloin aikaa ja joskus viikonloppuna niin kappas vaan hän ei ikinä halua lähteä kanssani mihinkään. Jos sovitaan, että pelataan illalla netissä jotain peliä vaikka, niin illalla sanookin, että menee kavereidensa kanssa ulos--->jään yksin. Aina kaikki hänen vieressä asuvat kaverinsa voittaa aina minut. Aloin miettimään, että onkohan hän oikeesti minun ystäväni, niin päädyin tulokseen, että ei. Jos on paljon porukkaa, jotka tunnemme, niin saattaa jossain määrin jopa hylkiä minua, eikä enää ole sama tyyppi kuin koulussa vaan hakeutuu muiden seuraan. Elän kuitenkin toivossa, että saan kavereita. Ajattelin, että tapaan ensi kesänä oikeen urakalla vanhoja kavereita (ala-,ja ylä-aste, vaikka ei ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä muuta kuin mesen välityksellä, niin aijon tavata, koska heistäkin olisi mukava tavata ja viettää aikaa). Lukiotakin saatan ehkä vaihtaa ja pelastaa elämäni.
Kiitän ja kumarran, jotka jaksoivat lukea tämän. Toivon kokosydämmestäni, että antaisit neuvon. Voit auttaa minua enemmän kuin arvaatkaan!
Kerron teille ongelmani, joka koskee minun ja kaverini suhdetta. Hän haluaa aina, että olen hänen kanssaan "pakollisissa" paikoissa, jossa hänellä ei ole kavereita, kuten koulussa ja harkoissa. Olen urheilulukiossa ja kaverit muodostuvat käytännössä lajien mukaan. Tämä kaveri jopa suuttui kun en istunut hänen vieressään fysiikan tunnilla. Harjoituksissa meillä ei ole käytännössä mahdollisuutta saada muita kavereita, niin aina alkaa valittaman jos en pääse tulemaan. Eli aina hakeutuu luokseni jossa on yksin ja lähes pakottaa minun olla vain hänen kanssaan.
Niin ja sitten kun tarvitsisin ystävää lomilla ja kevyinä jaksoina, jolloin aikaa ja joskus viikonloppuna niin kappas vaan hän ei ikinä halua lähteä kanssani mihinkään. Jos sovitaan, että pelataan illalla netissä jotain peliä vaikka, niin illalla sanookin, että menee kavereidensa kanssa ulos--->jään yksin. Aina kaikki hänen vieressä asuvat kaverinsa voittaa aina minut. Aloin miettimään, että onkohan hän oikeesti minun ystäväni, niin päädyin tulokseen, että ei. Jos on paljon porukkaa, jotka tunnemme, niin saattaa jossain määrin jopa hylkiä minua, eikä enää ole sama tyyppi kuin koulussa vaan hakeutuu muiden seuraan. Elän kuitenkin toivossa, että saan kavereita. Ajattelin, että tapaan ensi kesänä oikeen urakalla vanhoja kavereita (ala-,ja ylä-aste, vaikka ei ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä muuta kuin mesen välityksellä, niin aijon tavata, koska heistäkin olisi mukava tavata ja viettää aikaa). Lukiotakin saatan ehkä vaihtaa ja pelastaa elämäni.
Kiitän ja kumarran, jotka jaksoivat lukea tämän. Toivon kokosydämmestäni, että antaisit neuvon. Voit auttaa minua enemmän kuin arvaatkaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun teit itsekin: ehkä olisi aika etsiä elämää ja kavereita muualta. Pahasti vaikuttaa, että olet tuon "kaverisi" hätävara, et todellinen ystävä. Aivan varmasti löydät uusia ystäviä. Zemiä matkaan! =)
Kylläpä olet huonon kaverin sattunut saamaan. Hanki ihmeessä uusia kavereita, tulevaisuudessa kiität itseäsi vielä siitä, vaikkei aluksi helppoa olisikaan.
Tsemppiä!
Mietippä. Jos sanot suoraan mitä ajattelet, kaunistelematta, mutta liioittelemattakaan. Mitä häviät siinä? Jos hän ei kestä kuullä totuutta omasta käytöksestään, niin tadaa, ongelma ratkaistu: Hän ei ollut mikään pitämisen arvoinen ystävä. Ei sellaisia takiaisia tarvitse sietää, jotka vain hyväksikäyttävät.
Minä en ainakaan oikein usko siihen, että lukion vaihtaminen on se paras ratkaisu. Hän jää henkisesti silti roikkumaan sinuun. Voisit kokeilla pikkuhiljaa vieroittamista. Jos vain voisit joskus sanoa hänelle, että en voi nyt istua sinun kanssa tai että haluan nyt olla yksin/jonkun muun kanssa, niin se olisi kerta kerran jälkeen helpompaa. Eikä ystäväsikään jäisi yhtäkkiä yksin. Tai jos sinussa oikein on munaa, sano suoraan (ihan kiltisti), että ei jaksais aina olla sinun kans. TAI kolmas vaihtoehto, kysy pitäisikö hänen mielestään teidän molempien hommata vähän uusia kavereita. Näin et jätä ainakaan häntä kuin nallia kalliolle vaan annat hänelle itselleenkin pientä pelivaraa. Ja ne ikävät tunteet, mitä sinulle (ja myös ystävällesi) siitä mahdollisesti seuraa, niin ne on kestettävissä olevia; kukaan ei ole ainakaan tietääkseni vielä kuollut tai muutenkaan romahtanut suoraan sanomisen jälkimainikeihin.
Jos taas haluat olla kiltti etkä loukata ystäväsi tunteita, niin se on sitten sinun valintasi; pidät mahdollisesti turhan kaverin, koska haluat hänen kuitenkin pitävän sinusta. Ei siinä mitään. Sitten vain joudut elämään päätöksesi kanssa.
Tässä on nyt sinulle oma henkilökohtainen Mount Everest. Voi viedä jonkun aikaa, että uskallat sanoa hänelle mitä ajattelet, mutta jos päivittäin pidät sen mahdollisuuden auki, että tänään voisin sanoa hänelle, se tulee pikkuhuljaa helpomman ja helpomman oloiseksi. Aseta tavoite: Tänään/huomenna/ tällä viikolla/tämän kevään aikana sanon hänelle suoraan. Ja päätä pitää se päätös, niinkuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta!
Ja kerro sitten miten meni.
osata olla yksin. Yksin ollessa voi tehdä kaikenlaisia kiinnostavia harrastuksia. Monet ihmiset elävät vuosikausia yksin, eikä siinä ole mitään vaikeuksia. Tekemistä aina riittää.
Ihmisiin ei pidä takertua kiinni. Se pilaa suhteet.
Olet vaan vielä niin lapsi, mutta kasvat kyllä aikuiseksikin.
Itsellä samanlainen olo eräästä ystävästäni. Olen vain hätävara hänelle. Ei sinänsä haittaa enää, sillä olen oppinut suhtautumaan häneen niin että minua ei enää haittaa hänen törkeä käytöksensä. Toivottavasti sinäkin pystyisit. Hänkin suuttuu aina minulle, kun en tee mitä hän haluaa, mutta kyllä hän aina on myöhemmin sitten soitellut ja käyttäytynyt kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.Myöhemmin pyrkinyt kohtelemaan minua uudestaan törkeasti kostoksi, mutta ei ole onnistunut siinä. Tällä hetkellä tuntuu kuin tilanteemme olisivat kääntyneet päinvastoin. Minä olen tässä kaveri suhteessa nykyään se, joka sanelee pelisäännöt! Ei hän. Toivottavasti saat itsekin muuettua tilannetta paremmaksi. Olet vielä niin nuori, että löydät varmasti parempia...FIKSUJA kavereita.
Sanonta "parempi yksin kuin huonossa seurassa", pitää mielestäni täysin paikkaansa...Jos tilanteesi käy sietämättömäksi, niin vaihda ihmeessä koulua, koska sieltä saattaisi löytyä montakin hyvää kaveria. Mutta kannattaa kuitenkin puhua ensin kaverillesi tuntemuksistasi.Sano sille vaikka että sinua vituttaa sen käytös, ja kysy miksi se ei halua olla sun kanssa muuten väleissä? Saisit niin vastuun kaveri suhteestanne siirtymään hänelle, ja hänen ajattelemaan sitä kuinka on kohdellut sinua, jos ei sitä ole tajunnut. Jos ei muutosta tule niin vaihda sitte sitä koulua.
Yksinäisyys on kyllä vaikea tilanne, mutta minua itseäni ainakin enemmän ahdistaa ns."kavereiden" törkeä käytös, kuin se että olen yksin.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja parempia kavereita tulevaisuudessa...