Moi!
Olen 15-v. tyttö.
Tässä pientä tarinaa tämänhetkisestä tilanteestani, toivottavasti joku osaa ottaa tästä selvää ja vastata.
En ole kovin sosiaalinen tyyppi, tai no olen, oikeassa seurassa. Kun olen vapautunut oma itseni, nauran, hulluttelen ja höpötän oikeastaan taukoamatta. Harmi vaan, ettei juttu koulussa onnistu. Koulussa olen useimmiten hiljainen, syrjäänvetäytyvä pessimisti, jota ei mikään kiinnosta ja hymy kasvoilta uupuu. Näytän erään ystäväni mielestä kuulemma usein surulliselta, siltä kuin olisin purskahtamassa itkuun kokoajan. Itse en tätä tiedosta. Noniin ja tuohan ei aiheeseen (puhumattakaan rakkaudesta) nyt sitten liittynyt ollenkaan. Joten asiaan..
Minulla on pari kaveria koulussa, ns. "vakikaveria". Molemmat ovat avoimia ja kovaäänisiä, olen itse (kuten arvata saattaa) se "hiljaisempi" heidän joukossaan, se joka helpommin jää ulkopuolelle kaikista jutuista jne. Näin, no kahdella kaverillani on kaksi kaveripoikaa, joiden kanssa he nauravat tunnilla ja ruokalassa. Roikun tietty heidän mukanaan silloinkin, nauran välillä itsekin ja joskus jopa uskaltaudun sanomaan jotain, vaikka hieman ulkopuolinen olenkin.
Minua on aina vähän niinkuin "säälitty" hiljaisuuteni ja olemukseni takia. Olen huomannut, että sillointällöin katseeni eksyy ikäänkuin itsekseen kavereideni toiseen kaveripoikaan. Poika katsoo sillointällöin takaisin. Hän on minulle useimmiten ystävällinen ja mukava, vaikka joillekin ihan täys kusipää. (Toisille pojille..). Olen ihastunut poikaan. Mutta voiko tuo, että poika on minulle ystävällinen johtua vain siitä, että hän säälisi minua tms.? Ylpeyttä minulla sen verran on, etten todellakaan halua kenenkään mukavuutta tai ystävällisyyttä pelkästä säälistä. Voisiko tuohon liittyä minkäännäköistä ihastumista? (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin..). SIIS pojat, jos olette tarkoituksella ystävällisiä tytölle, ja katselette häntä, niin mitä sillä tahdotte viestittää? Kiitos kun jaksoit lukea. (:
Olen 15-v. tyttö.
Tässä pientä tarinaa tämänhetkisestä tilanteestani, toivottavasti joku osaa ottaa tästä selvää ja vastata.
En ole kovin sosiaalinen tyyppi, tai no olen, oikeassa seurassa. Kun olen vapautunut oma itseni, nauran, hulluttelen ja höpötän oikeastaan taukoamatta. Harmi vaan, ettei juttu koulussa onnistu. Koulussa olen useimmiten hiljainen, syrjäänvetäytyvä pessimisti, jota ei mikään kiinnosta ja hymy kasvoilta uupuu. Näytän erään ystäväni mielestä kuulemma usein surulliselta, siltä kuin olisin purskahtamassa itkuun kokoajan. Itse en tätä tiedosta. Noniin ja tuohan ei aiheeseen (puhumattakaan rakkaudesta) nyt sitten liittynyt ollenkaan. Joten asiaan..
Minulla on pari kaveria koulussa, ns. "vakikaveria". Molemmat ovat avoimia ja kovaäänisiä, olen itse (kuten arvata saattaa) se "hiljaisempi" heidän joukossaan, se joka helpommin jää ulkopuolelle kaikista jutuista jne. Näin, no kahdella kaverillani on kaksi kaveripoikaa, joiden kanssa he nauravat tunnilla ja ruokalassa. Roikun tietty heidän mukanaan silloinkin, nauran välillä itsekin ja joskus jopa uskaltaudun sanomaan jotain, vaikka hieman ulkopuolinen olenkin.
Minua on aina vähän niinkuin "säälitty" hiljaisuuteni ja olemukseni takia. Olen huomannut, että sillointällöin katseeni eksyy ikäänkuin itsekseen kavereideni toiseen kaveripoikaan. Poika katsoo sillointällöin takaisin. Hän on minulle useimmiten ystävällinen ja mukava, vaikka joillekin ihan täys kusipää. (Toisille pojille..). Olen ihastunut poikaan. Mutta voiko tuo, että poika on minulle ystävällinen johtua vain siitä, että hän säälisi minua tms.? Ylpeyttä minulla sen verran on, etten todellakaan halua kenenkään mukavuutta tai ystävällisyyttä pelkästä säälistä. Voisiko tuohon liittyä minkäännäköistä ihastumista? (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin..). SIIS pojat, jos olette tarkoituksella ystävällisiä tytölle, ja katselette häntä, niin mitä sillä tahdotte viestittää? Kiitos kun jaksoit lukea. (:
Vastaukset 3
Vanhimmat
Riippuu ihan sen pojan ajatusmaailmasta että mikä sille on huomionosoittamista. Ei kannata ajatella koko säälimisjuttua, unohdat sen ja suhtaudut myös ittees kun samanveroiseen ihmiseen:)
Henkilökohtasesti jos oon ihastunu niin se on enemmän semmosta että 'rakkaudesta se hevonenkin potkii' et kokoajan oon jotain nahistelemassa:) toisaalta oon kans sit ystävällinen myöskin, mutta pakko myöntää että ei me olla ihastuneita kaikkiin joille ollaan ystävällisiä
mull on saman tapanen tunne, eli oon 14 w poika ja tuntuu, et jotkut tytöt on mun "kavereit" vaa säälist, ku en oo mikää pidetty ihminen jne.
On täysin väärin ajatella että joku säälisi korkeintaan joku hyvä ystävä voi sääliä, mutta kukaan ulkopuolinen ei kyllä rupea tuntemattomia säälimään. Itse tunnen oloni erittäin kiusaantuneeksi ja häpeän itseäni jos joku säälii minua tai minulla on edes syytä näin epäillä. Että jos joku jampa kattelee niinku ihan tosissaan jotain tyttöä niin kyllä se voi ihastumiseen viitata. Itse olen semmoinen että kattelen jumaliste kaikkia silmiin, vaikka tämä ei merkitse minulle mitään. Ei voi tietää ulkopuolinen mitä toinen ajattelee, joten voi vain mietiskellä ja arvioida.