Tämän päivän IN-juttu on kaikenlaiset liikuntasetelit, urheilupäivät, kuntosalit, naistenkympit, maratonit jne.
Kaikkien pitää liikkua! Ei saisi käyttää hissiä, vaan pitää mennä portaita.
Auta armias, jos et kuulu samaan joukkoon.
Miksi tänä päivänä ei saa olla sohvaperuna, vaan pakotetaan liikkumaan?
Lounastuntien mukavin aihe on laihis, liikunta plaa plaa plaa. Ja päälle vedetään jälkkäriä hyvällä omallatunnolla ja milloin mitäkin kakkua/pullaa. Ja taas hikoillaan illalla!
Myönnän olevani se sohvaperuna enkä EDES HALUA LÄHTEÄ LIIKKUMAAN. Poikkeuksena joskus fillarointi ja uimahallissa käynnit, kun ei tarvi rehkiä veren maku suussa.
Sain aikoinaan koulun liikuntatunneilla joskus 70-luvulla tarpeekseni jokavuotisista juoksuista, hiihdosta, suunnistuksesta jne. Silloin jo tapettiin innostus liikkumiseen ja pakko oli vaan kilpailla muiden kanssa.
Olenko kamala ihminen, kun en jaksa innostua mistään pakkoliikunnasta? Voin ihan hyvin vaikka olenkin ylipainoinen!!!
Kaikkien pitää liikkua! Ei saisi käyttää hissiä, vaan pitää mennä portaita.
Auta armias, jos et kuulu samaan joukkoon.
Miksi tänä päivänä ei saa olla sohvaperuna, vaan pakotetaan liikkumaan?
Lounastuntien mukavin aihe on laihis, liikunta plaa plaa plaa. Ja päälle vedetään jälkkäriä hyvällä omallatunnolla ja milloin mitäkin kakkua/pullaa. Ja taas hikoillaan illalla!
Myönnän olevani se sohvaperuna enkä EDES HALUA LÄHTEÄ LIIKKUMAAN. Poikkeuksena joskus fillarointi ja uimahallissa käynnit, kun ei tarvi rehkiä veren maku suussa.
Sain aikoinaan koulun liikuntatunneilla joskus 70-luvulla tarpeekseni jokavuotisista juoksuista, hiihdosta, suunnistuksesta jne. Silloin jo tapettiin innostus liikkumiseen ja pakko oli vaan kilpailla muiden kanssa.
Olenko kamala ihminen, kun en jaksa innostua mistään pakkoliikunnasta? Voin ihan hyvin vaikka olenkin ylipainoinen!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoitit kaiken, mitä ajattelin. Veit sanat suusta. Terv. 49 v. nainen
on se, mitä itse tunnet.
Mä en panis painoa painolle. :)
Se ei kuitenkaan ole mikään mitta ihmisen hyvinvoinnille.
Mä en oo mikään keijukainen ja harrastan liikuntaa säännöllisesti ja tiedän ite heti, kun on ns. plösö olo.
Mä en jaksa mitään holhousyhteiskuntaa, missä ihminen on koko ajan liian lihava, juo liikaa, syö ihan väärin, polttaa liikaa ja on tavalla ja toisella rasite yhteiskunnalle. Hoh hoijaa...jos on kaikesta tosta vapaa, niin on anorektikko tai aiheutta yhteiskunnalle kuluja mielenterveysongelmallaan.
Nauti elämästäsi juuri niin kuin itse haluat.
Maailmankaikkeus tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä ja sohvaperunakiintiö on aika suuri. :DDDD
Urheilusta en ole kiinnostunut, liikunnasta sitäkin enemmän. Liikunnan pitää olla mielekästä.
Hiihto, sauvakävely, pyöräily, hölkkä,jos paikat kestää, siinä suosikkilajini.
Liikunnan pitää perustua vapaaehtoisuuteen, se on tärkeintä.
Liikun aina yksin, siinä ajatus lepää, ja saa määrätä vauhdin itse.
Hyväkuntoisena on mukavampi olla, luulisin.
Arvostan suuresti työnantajia, jotka kannustavat liikkumaan,minulla ei sellaista ole.
Minusta on sitä paitsi hienoa että nykyiset työnantajat panostaa työntekijöiden hyvinvointiin kannustamalla liikkumaan. Ja varmaankin kaikki rahat mitkä upotetaan työntekijöiden kuntoon maksaa itsensä takaisin kun saikut vähenee.
...on tämän ajan ilmiö ja tarvitaan vahvaa luonnetta, että osaa ja uskaltaa elää elämäänsä juuri siten kuin itse haluaa. Toisaalta terveydelliset näkökohdat pitää ottaa huomioon, mutta Suomessa asetetut rajat, esim. vyötärön mitta, kolesteroli, verenpaine ynnä muut ovat aika vaarallisia. Mitä vaikuttaa se, jos ihminen koko ajan tuntee olevansa huono, kun ei mahdu annettujen rajojen sisään? Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan - niin kauan kun siihen on yhteys ja olo tuntuu hyvältä, kaikki on ok :-))
Minäkin ajattelin ennen. Mutta en enää...=))))
Kyllä minä ainakin nautin kun salin ja saunan jälkeen on todella energinen olo samoin kun lenkin heittää... on kuin uusi ihminen. Jaksaa paljon paremmin... ja nauttii olostaan sohvalla enemmän kuin ei olisi tehnyt mitään...=))))
Jotenka... siitä, pikkuhiljaa pienistä jutuista se lähtee, niin kuin mainitsit rappuset, kävelylenkit... mitä päähän juolahtaa, muu kuin sohva.
Myönnän minäkin viettäväni illlan tai kaksi soffalla ja nauttien kattoon räkimisestä ja liikkuvani silloin tällöin hissilläkin...=))))
kun hiihtokilpailussa edelläni hiihtänyt yrjöili ladun sohjoksi.
Itse sydänvikaisena en kauaa jaksanut hiihdoissa, mutta 60 metrin pikamatkalla olin luokan nopein (juoksin TU-38 4x100 m:n viestissä piirinmestaruustasolla) - silti en jaksanut juosta 200 metriä!
Synnynnäinen sydänvikani estää minua nyt edes nopeasti kävelemästä..:((