Ehdin niin tottua kahteen koiraan kun viikon verran oli vierailija kylässä. Osa-ideana oli että olisin saanut lääkettä tähän pentukuumeseen, mutta ei se tehtäväänsä tehnyt, päinvastoin.
Jo nyt on ikävä suunnaton ja tuntuu kuin jotain puuttuu. Samaa valitteli esikoinen.
Ainoa mikä tuotti alkuun vähän vaikeuksia oli yhteis lenkit. Te joilla on monta koiraa, käyttekö niiden kanssa yhtäaikaa ulkona vai lenkitättekö vuoronperään?
Jo nyt on ikävä suunnaton ja tuntuu kuin jotain puuttuu. Samaa valitteli esikoinen.
Ainoa mikä tuotti alkuun vähän vaikeuksia oli yhteis lenkit. Te joilla on monta koiraa, käyttekö niiden kanssa yhtäaikaa ulkona vai lenkitättekö vuoronperään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
vai lääkettä... Itse olen lenkittänyt enimmillään neljää koiraa samanaikaisesti. Kyseessä oli pieniä koiria, joten onnistui ihan hyvin. Nyt tämän saku-neidin kanssa en tiedä tohtisinko toista ainakaan isoa samaan kyytiin ottaa, vaikka omansa hallitsee ei koskaan tiedä mitä tulee vastaan, toisaalta täällä lenkkeilee pieni nainen kahden ison uroksen kanssa ihan hienosti että koulutustahan se vaan vaatii.
jotenkin ensin vierasti ajatusta että menisin kahden noin ison kanssa ulos, mutta kun tuli tuo miehen yllättävä työmatka tällä viikolla niin pakkohan se oli ja alkukankeuden jälkeen paremmin kuvittelin. Reitit tietty yritin katsoa varmoiksi ja ettei siihen kiireisimpään koirailuaikaan osuttu ulos.
meillä nyt mäyris ja noutaja, lenkkeilytetään koirat yhtäaikaa, ja aika usien vieläpä 5 m flexeillä! homma sujuu mielestämme hyvin, onhan ihmisellä kaksi kättä. flexi-ulkoilutuksessa täytyy vaan olla aika nopeat kädet, kun vekslaa, ettei narut mene kierteille, mutta kun tuo mäykkykin on isomman perässa oppinut menemään tarpeilleen ojan yli metsään, ei tarvitse sitten läjiä korjailla tieltä. molemmat koirat kyllä käyneet ensin läpi lyhyemmän hihnan "koulun", osaavat kulkea tienreunassa pitkässäkin narussa, eivätkä "lipeä" tielle. itseänikin kiinnostaisi tietää, että miten ulkoilutetaan yhtäaikaa esim. kolmen koiran koplaa kauounkialueella kytkettyinä, kun kaksi kättä ja kolme koiraa. flexit tietysti unohdettaisiin. vastauksia odotellen.
niin,piti vielä kertoa, että koirillamme on uskomattomasti seuraa toisistaan. tämä on eka kerta, kun meillä on kaksi koiraa huushollissa yhtäaikaa ja voin sanoa, ettei entiseen paluuta. tästä lähtien aina väh. kaksi koiraa, viihtyvät niin hyvin yhdessä, että oikein säälin entisiä koiriamme, jotka olivat "yksinäisiä". nämä nykyiset kun ovat kuin siskokset.
kolme koiraa, pientä tosin, kääpiöpinsereitä. Ulkoilutus onnistuu ihan hyvin samaan aikaan. Toi uros on vähän pidemmässä remmissä, joskus fleksissä ja nartut saman mittaisissa keskenään ja niin se vaan sujuu ihan hyvin. Kaikki on opetettu käskyllä "reunaan" menemään oikeaan reunaan pientareelle, kun tulee vastaan tulijoita ja siellä pientareen takan käyvät tarpeensakin tekemässä. Joskus kun on neljäs hoidossa, urokset on keskenään silloin pidemmissä remmeissä ja nartut keskenään lyhyemmissä ja ihan hyvin on aimakin meillä sujunut lenkkeilyt.
Onhan se joskus välillä vähän "ompelua" ja remmien selvittelyä matkan varrella, mut kait siihen on tottunut, kun en enää itse edes ihmeemmin huomaa selvitteleleväni niitä remmejä. Ja tuo uros tykkää pysyä ainakn siellä pientareen puolella kovastikin hajuja haistelemassa. Ja sit kun huomaavat, et nyt kävellään kunnolla lenkkiä, kävelevät siististi uros edellä ja nartut hieman perässä vierekkäin kävelytien oikeata reunaa mun edellä. joskus tuo uros poikkeaa hajuja haistelemaan sinne pientareelle, mutta kun on pidempi remmi, ei oma kävely rytmi edes sekaannu, kun jo tulee sieltä omalle paikalleen "keulaan" takaisin :))
itsellämme on 10 ja 20 kiloiset koirat joita ulkoilutan yleensä flexissä. Koirat ovat oppineet aika hyvin kulkemaan niin etteivät narut mene solmuun ja kumpikin kulkee yleensä eri kädessä. Toinen on enemmän nuuskija tyyppiä, niin se kulkee pientareen puolella ja toinen sitten keskemmällä tietä. Lyhyissä naruissa kuljetaan samalla tavalla. Koirien tullessa takaatani eteen, osaavat ne katsoa kummassa mistä naru minua menee ja tulevat sitten siltä puolen ohi.
Meillä on myös monesti hoidossa kolmas koira, joka on noin 25-30 kiloinen. Silloin minulla on aina lyhyet narut kaikilla koirilla. Omilla koirillani on sama järjestys kävelyssä kuin muulloinkin ja tämä kolmas koira kävelee sitten vielä keskemmällä tietä, minun vasemmalla puolellani. Pidän siten keskimmäistä koiraa milloin oikeassa ja milloin vasemmassa kädessä, riippuen kummalla puolella koira lähemmin kävelee.
Ensimmäisiä kertoja, kun tämä kolmas tuli meille hoitoon, oli ulkoilu yhtä sirkusta narujen kanssa, mutta ajan myötä ovat koirat niinkuin minäkin oppinut selviytymään koirien kanssa kunnialla. Mutta vieläkin, jos vastaan tulee sellainen koira josta yksikään ei pidä, on minulla kyllä työ ja tuska pitää koirat ojennuksessa. Kyllä varmaan jos kolmas koira olisi jatkuvasti meillä, niin hommakin sujuisi paremmin.
Helpointa on silloin, kun mies lähtee mukaan, niin ei tarvitse yksin taluttaa kaikkia...
piti tehdä niin että menin ojaan seisomaan koiran ohituksen ajaksi. Jätin vaunut tielle ja seisoin koirien kanssa, siinä olis tällaselle hyvin syöneellekin ollut vaikea pitää yhteensä seitsemänkymmenen kilon verran koiraa ojennuksessa.
Minäkin pidin nin että nuuskimisesta pitävä koira on ojan puolella ja toinen toisella, niin se alkoi sujuakin hyvin.
no bropleemo,irkku on rauhallinen,suorastaan kuninkaalinen ja saku seuraa.Mut sit jos on toi amstaffi pykälässä,niin solmu on selvä.Toi ADHD kipittää irkun jalkojen alta,jotta voi nano sekunnissa kääntää suunnan takasi,mutta selän kautta ja välissä on ehtinyt nipistellä sakua takajalasta.Kun se on mukana lenkki on grande katastrof kaikkien muiden paitsi sen omasta mielestä.Se on hymyssä suin vaikka olis aivan solmussa ite,mut sekin on kivaa kun saa tehdä jotain jonkun kanssa,kaikki käy.Rakastettavan raivostuttava pakkaus.
Heh, antaa palaa vaan, kyllä ne hihnat joku selvittää! On ne semmosia!
se teidän hoitokoira, joka päätti karata? Kyllähän ne kaikki omalla tavallaan ihania ovat.
Meillä isäntä vie molempia, ja minäkin välillä. On vaan niin isoja koiria että jos tulee tilanne että molemmat lähtee esim. jäniksen perässä, minä menen lentäen perässä...
itselläkin taas kamala "vauvakuume", siis koiravauva.
vaan kun karkasi...sama oli juu.
Onhan siinä omat huonot puolensa mutta kyllä se minun sydämen on vienyt.
Kevät on kummaa aikaa kun alkaa koirakuume kasvaa.
on elämäntapa. Parhaimmillaan meillä oli niitä täysi tusina. Silloin kun pojat olivat pieniä ihmeesti aikaa riitti kaikkeen. Työhön, lastenhoitoon, harrastamiseen koirien kanssa ja kasvattamiseen.
Kaikki riippuu siitä miten hyvin osaa aikansa jakaa. Meillä auttoi hirmuisesti äitini joka asui meillä. Olin kyllä hänen omaishoitajansa, mutta se muori oli kuin tervaskanto.
Nyt meillä on koiria kuusi ja enempää en jaksaisi. Näiden nykykoirien kanssa hössätään paljon enemmän sillä muksut ovat pesästä lentäneet ja nyt on meno kaikin puolin rauhallisempaa ja ehkäpä harmoonisempaa. Silloin kyllä ennen ehdimme paljon enemmän.