Mulla on sellainen olo että en kuulu minnekään! Jokapaikassa tunnen itseni ei toivotuksi ja ulkopuoliseksi. Olen asunut monella eripaikkakunnalla, ja yhtään uutta kaveria en ole niistä löytänyt. Olen opiskellut monessa oppilaitoksessa, mutta keneenkään en syvemmin ole tutustunut.Ahdistaa, kun tuntuu että mistään en löydä mitään hyvää mun elämään.Se vähäkin mitä on, hiipuu vaan koko ajan pois...
Viime kesänä muutin kotikaupungistani pois eräälle paikkakunnalle, missä asui pari mun vanhaa kaveria jotka olin tuntenut jo monen vuoden takaa. He käytännössä jättivät minut yksin heti saavuttuani uuteen kaupunkiin. Muutaman kuukauden jälkeen toinen heistä muutti pois,ja ei ole sen koommin pitänyt mitään yhteyttä. Ei mennyt aikaakaan kun toinen muutti myös pois. Pari kertaa olemme ohimennen jutelleet, mutta yhteyttä emme pidä. Nyt jumitan täällä yksin ja en tiedä mitä teen. En kestä tätä tunnetta kun tuntuu että kaikkialla olen ei toivottua seuraa.Itken ja voin pahoin, enkä voi edes kellekään soittaa, koska tuntuu että minua vihataan. Kukaan ei halua soittaa minulle, muuten kuin silloin kun he tarvitsevat itselleen jotain...kuuntelijaa heidän ongelmilleen! Kotikaupungissa asuu yksi kaveri, mutta hänkin seurustelee ja minulle ei liikene pahemmin aikaa. En tiedä mitä teen! Olen aivan tyhjän päällä elämäni suhteen...
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Viime kesänä muutin kotikaupungistani pois eräälle paikkakunnalle, missä asui pari mun vanhaa kaveria jotka olin tuntenut jo monen vuoden takaa. He käytännössä jättivät minut yksin heti saavuttuani uuteen kaupunkiin. Muutaman kuukauden jälkeen toinen heistä muutti pois,ja ei ole sen koommin pitänyt mitään yhteyttä. Ei mennyt aikaakaan kun toinen muutti myös pois. Pari kertaa olemme ohimennen jutelleet, mutta yhteyttä emme pidä. Nyt jumitan täällä yksin ja en tiedä mitä teen. En kestä tätä tunnetta kun tuntuu että kaikkialla olen ei toivottua seuraa.Itken ja voin pahoin, enkä voi edes kellekään soittaa, koska tuntuu että minua vihataan. Kukaan ei halua soittaa minulle, muuten kuin silloin kun he tarvitsevat itselleen jotain...kuuntelijaa heidän ongelmilleen! Kotikaupungissa asuu yksi kaveri, mutta hänkin seurustelee ja minulle ei liikene pahemmin aikaa. En tiedä mitä teen! Olen aivan tyhjän päällä elämäni suhteen...
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minkä ikäinen mahdat olla?
Olen 23 vuotias
sydäntä särkee sun puolesta.
Itsellänikin on ollut samantapaisia tunteita joskus. Kyllä mulla kuitenkin sisko oli jolle pystyin soittelemaan, mutta hänkin kyllä kyllästyi todella nopeasti siihen kun sanoin tietäväni kaikkien vihaavan minua. Se nyt ei paljon asiaa auttanut.
Onneksi en ole viime aikoina pahemmin seurankipeä ollut, mutta en tiedä miten silloin ajattelisin jos ei olisi yhtään ystäviä (ei niitä nytkään paljoa ole) joihin pitää yhteyttä.
Mitenhän voisin muuten olla avuksi kuin myötäelämällä...
Älä koskaan odota että muut soittavat sinulle muuten kuin kertoakseen omia juttujaan ja itseä koskevia asioita. Lause "mitä sulle kuuluu?" on small talkia joita jotkut eivät viitsi käyttää edes muodon vuoksi. On turha hakata päätään seinään. Huomaat tämän vuosien karttuessa.
...soittaa muuten kuin omia juttujaan kertoakseen ja itseään koskevia juttuja purkaakseen ja SAADAKSEEN ITSELLEEN JOTAIN.
No juurru jonnekin. Missä on ihmisiäkin mutta ihana asuinympäristö, pitkällä tähtäimellä. Käy jossain. Harrastakin omia juttujasi. Järjestä treffejä itsellesi lisäksi. Ole aktiivinen, kukaan ei tuo tarjottimella. Kavereita saat kun samanoloinen natsaa, mutta ota vain kunnolliset kaverit. Ole vanhempiisi tai johonkin kivaa sukulaiseen yhteydessä ja juttele? Joku jolle voi joka päivä soittaa vaikka.
Juttele aina yksinäisyydestä vaikka nimettömänä esim kriisikeskuksessa tms.
Kyllä sä onnistut, paljon on muitakin vailla tosiystävää. Ole kärsivällinen. Yksinäisyyteen tavallaan tottuu, jos ei muuta, siitä tulee ystävä. Muutakin tekemistä on. Ei ole joskus tuskaa enää ollenkaan. Ihme kyllä. -Mutta kuule sä löydät vielä ystäviä!! Saatat olla vaan ujo? Niin on moni muukin jos.
Jos joku "vihaa" niin sillä on ongelma. Sinussa ei ole vikaa. Laita hyväksikäyttäjät ulos. Älä ole liian kiltti että voi miten vaan kohdella.
Minä olen ujo osin sisältä ja kiltti vähän, sitä moni saattaisi käyttää hyväkseen, jos on siihen taipuvainen henkilö. Sellaiselle on laitettava stoppi. Otettava joku muu ja jätettävä petturit...
Tärkeintä olisi kuitenkin pystyä pitämään itsestään ja arvostamaan itseään eikä käpertyä omaan synkkyyteen, koska se näkyy päälle päinkin ja pelottaa varmasti kaikki tiehensä. Turhiin tuttaviin, joita vanhat kaverisi ilmeisesti olivat, ei kannatakaan takertua, joten hyvä, että olet jättänyt heidät taakse. Kannattaa koettaa harrastaa ja viettää mahdollisimman laadukasta aikaa myös yksin ollessa.
"--Men den som söker sig ett hem för sig får inte tro att det finns var som helst - han måste vandra hemlös någön tid.--"
Suomeksi siis: Mutta se joka etsii itselleen kotia, ei saa luulla että se on missä tahansa. Täytyy vaeltaa kodittomana jonkin aikaa."
Karin Boge
siinähä toi kysymys tuliki, eli missä asut?
Vanha sanonta " jos odotat laivasi palaavan, laheta se ensin ulos merelle". Se tarkoittaa etta sinun on ehtava aloite tavataksesi ihmisia.
Ehka helpointa jos liityt aivan mihin tahaansa sinua kiinnostavaan kerhoon: luku- urheilu- musiikki- tietokone- jne. Tai mene iltaluokkiin (jos olet koulussa viela niin sitten viikonloppujuttuihin) mutta EI viinanjuojien sekaan.
Jokainen ihminen on arvokas ja arvostettava mutta kukaan ei tieda miten hyva sina olet jos et itse sita heille kerro tai ilmoita etta olet edes olemassa!
Et sina nyt tarvitsekkaan vain yhta ihmista johon liimata itsesi vaan ryhman jonka kanssa tehda yhdessa aioita.