Siis sain esikoiseni noin kuukausi sitten ja synnytys oli mulle yhtä helvettiä. Sen verran eriokoinen oli koko raskaus kun jo viikolta 20 sai pelätä että lapsi tulee aikasemmin maailmaan mitä pitäis kun kohdunkaula lyheni ja pehmeni liian aikaisin.Kävin sen takia monta kertaa tarkkailussa sairaalassa.Synnytys käynnistyi veden menolla ja vasta seuraavana yönä alkoi sitten supistukset ja 4 tunnissa oli synnytys ohi. Sain epiduraalin joka ei auttanut sitten mitään ja puudutuksia sun muita joista ei apua todellakaan saanut.Kipu oli sietämätön kun lapsi oli tulossa jo kovalla rytinällä kun olin vasta 3 senttiä auki ja sitä jatkui ja jatkui. Tämä oli kuulemma sen ansiota kun olin jo niin varhaisessa vaiheessa raskautta menettänyt ne kohdunkaulan sentit jotka olis pitänyt lyhentyä vasta synnytyksessä joten yksi vaihe puuttui kokonaan mun synnytyshetkeltä.Sain 2. asteen repeämät sisäpuolelle ja lisäksi epparihaava repesi myös. Tikkejä tuli 15 kpl ja niiden ompelu kesti ja kesti ja huusin kun sikaa pistettäs kun puudutus ei tehonnut. Tuntu siltä kun se koko kidutus ei loppuis koskaan.. No sain tehtyä kuitenkin ihanan tyttelin tähän maailmaan ja ehkä joskus tahtoisin lisääkin mutta en halua enää koskaan synnyttää.Niin karmeat kokemukset mulle jäi tonne takaraivoon.:( Oon lukenu joitakin kirjotuksia tuolta aikasemmista ketjuista ja tod.näk. ei saa sectiota näillä perusteilla.Eli taitaa jäädä mun pienokaishaaveet tähän yhteen..
haluun vielä lapsia mutta synnytys pelottaa..
Annmari80
61317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä luulis että sektion saat jos toisen lapsen väännät :) kun miettii että sen sektion saa jos on liian pelokas synnyttämään eikä sen takia onnistu niin eiköhän ne sullekkin sillon anna sen suunnitellun sektion! itellänikin oli tuskallinen synnytys,käynnistyksellä se meni vkolla 42 2 syntyi. 1,5pvää järisyttävän tuskalliset supparit, mutta juuri mitään ei tapahtunut tuona aikana, 3cm:n aukesi ja epiduraalin sain, se auttoi joksikin aikaa ja sitten taas helvetillinen tuska! 3sta cmstä 9cmiin aukesi n.tunnissa ja siltä se tuntuikin! no ei siinä kaikki: ponnistusvaihe kestää 2tuntia jonka loppupuolella valmistellaan imukuppi avustusta(ei onneksi kuitenkaan tarvittu sitä)ja lääkäri suunnitteli sektion valmiiksi kun ei tyttö meinannut millään tulla mutta kyllä sekin sitten lopulta tuli ulos! olin tuon ponnistusvaiheen loppupuolella jo niin puolikuollut että meinasin huutaa kätilölle että repikää se nyt helvettiin sieltä!, mutta pysyin hiljaa.. :)
eppari tehtiin ja lisäksi pieni repeämä ja tikkausta siis tarvittiin, mutta onneksi puudute auttoi! :) ja letkuja oli kaikenlaista:epiduraali,suolaliuos(jossain vaiheessa vaihdettiin sokeriliuokseen),antiibioottitippa,elektrodi tytön päässä,joku systeemi kohdussa(piirtyi suppareiden vahvuudet monitorille sen kautta,en muista nimeä mikä oli)virtsakatetri,verenpainemittari,oksitosiinitippa..
siinä ne kaikki taisi olla.. kyllä riitti! sellainen oli minulla synnytys.
Kyllä kun tuota kertomustasi luin niin voin kuvitella tuskat mitkä on sulla ollu! jokaisen kipukynnys on erilainen ja itse kestän todella hyvin kipua mutta kyllä oli tuo omakin synnytys jo niin..huhhuh!
sulla oli lyhyt synnytys mutta sitäkin tuskallisempi! en yhtään ihmettele jos pelkäät alatiesynnytystä! puhut neuvolassa heti alusta asti jos raskaaksi tulet että alakautta et halua synnyttää ja vaatimalla vaadit sektiota! ei ne voi ketään alakautta pakottaa jos pelkäää niin paljon!
onnea lapsen johdosta!
Itselläni synnytys kesti 2vrk kokonaisuudessaan. Kipeitä suppareita koko ajan. Poika oli tulossa ulos, vaikkei kohdunsuu ollut kuin sen kolme senttiä auki. Jouduin puoli tuntia pitämään jalkoja ristissä , pää alaskäsin ennenkuin kohdunsuun avaava lääke alkoi vaukuttamaan ja sain luvan ponnistaa. Se oli yhtä helvettiä. Ja kyseessä oli toinen synnytykseni.
Itse olen repeytynyt molemmissa synnytyksissä, mutta se tuska ja ikävät muistot synnytyksistä haihtuivat mielestäni samantien kun sain pikku nyytit syliini. Tuskasta huolimatta ei traumoja jäänyt, olen valmis kokemaan sen helvetin uudestaan, kunhan saisin vielä yhden tai kaksi pienokaista.
Niin, toisesen lapsen loppupuolella minulla epäiltiin raskausmyrkytystä ja synnytys siis käynnistettiin rv 40
Ei se synnytys kyllä välttämättä mikään kaunis kokemus ole. Itse synnytin 4,5 kiloisen pojan ja kyllä oli vääntäminen! Synnytys kesti kaiken kaikkiaan vesien menosta 12h.tasan.Aamu kuudelta meni vedet ja parin tunnin päästä oli jo supistukset käynnissä.Ilta kuudelta oli sitten esikoinen sylkyssä :) Its eotin kanssa epiduraalin,mutta vaikutus kesti vaan tunnin jonka jälkeen alkoi jo ponnistuttamaan. Aamulla kun tulin sairaalaan niin oli kohdunsuu 3cm.auki ja sitten 12-16.40 asti se jumitti siinä pirun 4 sentissä. Kyllä oli tuskaa kun supistuksia tuli alle minuutin välein ja supistuskäyrä huusi leipää! 16.40 loppu voimat ja halusin epiduraalin ja tunnin päästä oli paikat auki 9,5cm.Todellakin luulin vähintäänkin kuolevani ja kauhulla kuuntelin kun kätilöt hääräsivät ympärillä ja kokeilivat että venyykö paikat tarpeeksi. Vannoin itselleni etten enää ikinä toista lasta saata maailmaan...niin hirveetä se oli... Itse sain tikkejä kans muutamia.... väliliha ei revennyt kun ihan niin, että parilla tikillä laitettiin kiinni, mutta sisäpuolelle sain sitten vähän enemmän.
Tulevaisuutta ajatellen halusin vaan sanoa sulle jos yhtään lohduttaa että ensimmäinen synnytys on aina vaikein ja seuraavat tulee sitten helpommin ulos... ja kaikki muutenkin varmaan näyttää valosammalta kun suurinpiirtein tietää mitä on tulossa, osaa ponnistaa ym :=) toivottavasti auttoi oloa yhtään :)
Onnea sulle kaikelle saralle :)
Esikoisen synnytys ei pelottanut alkuun yhtään, mutta nyt kerran synnyttäneenä pelkään synnytystä todella paljon. Synnytin ison pojan alakautta, synntys kesti lähes 28tuntia. Supistukset olivat yhtä helvettiä ja tuli välillä kestosupistuksia, jotka eivät meinanneet laueta ollenkaan. Pitkään sain odotella puudutteita, ja epiduraalinlaittokin ekalla epäonnistui. Nousi kuume ja ponnistusvaiheen alkaessa olin jo ihan kuollut. Lopulta huomattiin pojan olevan tulossa avotarjonnassa ja vielä kaiken lisäksi viistotarjonnassa. Imukupilla väkisin sitten jouduttiin ottamaan. Pojan hartiatkin olivat kaiken lisäksi tiukassa. Omat paikat repesi ja tikkaus tuntui aika kamalalta, kun puudute hävis.
Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että seuraavan kerran kun olen raskaana, otetaan jo heti huomioon tämä ensimmäinen rankka synnytys. Saa nähdä miten sitten käy.
Onkohan toisen lapset synnyttäville pelkopolia??
lasta synnyttävä voi käydä pelkopolilla. Ainakin terkka sanoi, kun kävin neuvolassa, että katsotaan sitten myöhemmällä vaiheella raskautta tarvitaanko pelkopolia vai saadaanko synnytyspelot puitua neuvolassa!
Itselläni on myöskin vaikea ja rankka synnytyskokemus taustalla ja toista lasta odotan tällä hetkellä. Raskaus on vasta viikolla 11, mutta synnytys pelottaa jo nyt. Aika kyllä sumentaa kivuntunteen muistot, mutta pelko jää. Kaikki vakuuttelevat, että toisella kerralla se ei ole niin hirveää, mutta siihen on vaikea uskoa.
Toivottvasti asioiden läpikäyminen ja niistä puhuminen auttavat minua!
Ensimmäinen synnytys meni tiivistetysti näin: käynnistys viikoilla 42, hirveät tuskaiset supistukset, onneksi tuottivat tulosta, sydänäänten romahdus-> imukuppiulosautto (helpotus tuossa vaiheessa), hirveä verenhukka, istukka ei irronnut -> istukan käsinkaavinta. Eppari tehtiin. Synnytyksen jälkeen minussa oli kiinni ties mitä vempeleitä. Mm. epiduraalikanyyli selkäytimessä, käsissä tippoja, virtsakatetri.
Toipumisessa meni noin kuukausi fyysisesti, mutta henkinen puoli on yhä kesken!
mukava kuulla etten ole ainut kammoinen :) tosiaan toinen lapsi siintäis jo ajatuksissa mutta kyllä halut häviää heti kun vaan synnytys tulee mielee. Mulla oli kanssa niin että istukka ei irronnut vaan annettiin supistuksia lisäävää lääkettä ja kun sekään ei auttanut niin se revittiin sitten käsikopelolla ja tuli repaleisena pois sieltä.Ja verta vuoti sit litran verran kuulemma. On se kun noin ihanan asian "luominen" on niin kovin tuskallista,kun kattelen tota tytön tylleröä niin sen kivun kyllä unohtaa,mutta vain hetkeksi.. Tsemppiä teille jotka olette uudelleen uskaltaneet raskautua.:) Mulla on vaan kauhukuvia mielessä nyt että jos itsekin uskallan uudestaan siihen hommaan lähteä niin joudunkin sitten kokemaan saman hirvityksen uudelleen,tai jopa pahempaa. Pelkään sitä että jos raskaudun uudestaaan niin mitä jos mulle ei sitten annetakaan sectiota,panikoin sen koko raskauden sitä synnytystä..:(