tekisi kuin itsemurhan. Kyllä skitsofrenikot tajuavat tilanteen eli sen, että elämä on pilalla sairauden myötä ja diagnoosi lyö leiman joka ajaa eristäytymiseen ja se taas sairaalakierteeseen. Lopulta elämän turmeltumisesta seuraa kammotava hyljeksitty yksinäisyys ja kuolema oman käden kautta.
Itselläni on skitsofrenia ja tulevaisuutta ei ole. Sitten kun tulee taas määrärahoja niin eiköhän minut kuskata autettavaksi ja samalla lääkärien ja hoitajien mielivallan alle: Syynä korkeinta jumaluutta olevien psykiatrien ja mt-hoitajien perverssit pelinappulatouhut. Potilaat ovatkin koneiston leikkikaluja.
Kun normali elämä on estynyt niin ainoa tie henkiseen rauhaan on itsemurha. Tämän lääketiede väärentää sairauden sisältöön kuuluvaksi. Mutta totuus on se, että em. epäelämät ovat syynä itsemurhiin.
Jos sitten lähtö tulee minullekkin, joka on ollut hyvin lähellä niin turhaa meteliä pitämättä vaellan syrjäiseen paikkaan ja voisi sitä osta pullon vodkaa ja pikkuhiljaa nousuhumalan myötä päättäisin päiväni täällä.
Itse olen varma kuolemanjälkeisestä elämästä joten haitaneeko tuo muita kuin lääkäreitä ja lääketeollisuutta, mutta eiköhän sitä pian löydetä uusi autettava Kultaisen Vasikan sairaalaan.
Itse en ole epätoivoinen, vaan mahdottomaksi käyneen elämän on loputtava. Normaaliin elämään ei ole paluuta...tännehän jäätte lanttumaakarit ja muut ammattiauttajat.
Tämä ei ole valitusvirsi vaan puhtasti tarpeettoman elämän päättäminen on ainoa järkevä teko.
Itselläni on skitsofrenia ja tulevaisuutta ei ole. Sitten kun tulee taas määrärahoja niin eiköhän minut kuskata autettavaksi ja samalla lääkärien ja hoitajien mielivallan alle: Syynä korkeinta jumaluutta olevien psykiatrien ja mt-hoitajien perverssit pelinappulatouhut. Potilaat ovatkin koneiston leikkikaluja.
Kun normali elämä on estynyt niin ainoa tie henkiseen rauhaan on itsemurha. Tämän lääketiede väärentää sairauden sisältöön kuuluvaksi. Mutta totuus on se, että em. epäelämät ovat syynä itsemurhiin.
Jos sitten lähtö tulee minullekkin, joka on ollut hyvin lähellä niin turhaa meteliä pitämättä vaellan syrjäiseen paikkaan ja voisi sitä osta pullon vodkaa ja pikkuhiljaa nousuhumalan myötä päättäisin päiväni täällä.
Itse olen varma kuolemanjälkeisestä elämästä joten haitaneeko tuo muita kuin lääkäreitä ja lääketeollisuutta, mutta eiköhän sitä pian löydetä uusi autettava Kultaisen Vasikan sairaalaan.
Itse en ole epätoivoinen, vaan mahdottomaksi käyneen elämän on loputtava. Normaaliin elämään ei ole paluuta...tännehän jäätte lanttumaakarit ja muut ammattiauttajat.
Tämä ei ole valitusvirsi vaan puhtasti tarpeettoman elämän päättäminen on ainoa järkevä teko.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jäisivät kaipaamaan,Ihmisillä on erilaisia sairauksia,niin minullakin,Ruumiillinen vajava sairaus,toivon silti,että saan vielä elää,Yritä etsiä itsellesi joku harrastus,tai vertaistukea,Voi hyvin
on kaunis, mutta minulla on voimat aika vähissä. Toisaalta olen nyt toistaiseksi päättänyt elää piruutani. Ja minulla on melko todennäköisesti todella yllättävä onni, joten en nyt sitten vielä anna periksi. Kirjoitinkin vain sen toteamuksen miksi skitsofreenikot tekevät itsemurhia. Kehoitit harrastuksen etsimiseen. Kyllähän mulla on niitä, mutta kun elämän perusasiat eivät ole kunnossa niin sitä päätyy esittämiini ajatuksiin,ja niissä olosuhteissa, joissa elän ei kertakaikkiaan siis harrastukset maistu.
Hienoa, että Sinulla on elinvoimaa ja iloa.
on oikein? Etkö koskaan epäile omien ajatustesi paikkaansapitävyyttä? Kai sinun on pakko myöntää, ettet aina ja kaikessa ole oikeassa. Itse asiassa nuo ajatuksesi ovat hyvin paljon aivan perättömiä.
Sellaista se sairaus on.
purkaa omaa k-päisyyttään tälläkin palstalla. Itsekkin epäilee oman työnsä järkevyyttä, mutta jotta töitä riittäisi pitäähän niitä hulluja olla. Kyse on itsepetoksesta, joka purkautuu niihin, jotka ovat joutuneet mielenterevysterorismin kohteksi.
voi vain ihmisten silmissä parantaa omaa ihmisarvoaan. Jos sitä ei itse tee, kuka sen tekee.
Ja on olemassa nykyaikaiset uudet lääkkeet, jotka antavat norm. elämän. Pystyy opiskelemaan ja käymään työssä. Kofeiinia/kahvia/Colaj. pitää välttää se pahentaa oireita ja liian pitkiä ruokailuvälejä, koska verensokerin laskukin pahentaa niitä. Stressiä ei saisi olla liikaa, ja 100 mg entero vatsaystävällinen aspiriini auttaa psykosomaattisiin oireisiin, kunhan niitä nyt ei liikaa syö. Todella mitään keskushermostoa kiihoittavaa ei kannata käyttää, ettei oireet pahene. Harrastuksena m.m. vapaaehtoistyö voisi olla ihan mukavaa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ei sitä kannata kenellekkään kuuluttaa, että on psyykk. sair. Ja voi vaikka vaihtaa asumaan johonkin kaupunkiin muualle.
Tämä auttaa pelkoja, jännitystä, ahdistusta, masennusta, stressiä, paniikkihäiriö/tä ja psykosomaattisia oireita.
Oikeastaan... harvoin hyväksyn itsemurhaa mutta joskus kyllä. Silloinkaan tosin en mukisematta.
Itse olin muutama vuosi sitten tilanteessa jossa harkitsin itsemurhaa jopa siihen asti että olin varma tekeväni sen jonain päivänä jos silloinen olo jatkuu. Se ei ollut mitään "itsevihaa" vaan kertakaikkiaan ainoa lääke jota halusin parantaakseni oloani jos mikään muu ei toimisi.
Normaalina koko elämänsä eläneen on vaikea käsittää sitä miltä aito syvä tyhjyyden/tarpeettomuudentunne tuntuu. Mielestäni heille itsemurhan tuomitseminen / siitä poispäin ohjaaminen on heidän oman kapean ja itsekkään maailmankuvansa suojelemista enemmän kuin mitään muuta. Nämä ihmiset ovat valmiita laittamaan toiset kärsimään elämästä jotta saavat itse pysyä "ideologisesti ehjinä" ja tuntea jonkinlaista kollektiivista turvallisuudentunnetta (ei riitä että he saavat itse olla valitsematta itselopetusta vaan he laittavat omista syistään toisetkin valitsemaan sen.)
Toisaalta itsemurha on myös kaiken toivon loppu. Siitä ei voi palata ja siksi itsemurha on äärimmäinen keino ja sitä tietenkään ei pidä kevyin perustein valita, päinvastoin. Itse annoin itselleni kolme vuotta aikaa päästä parempaan päin, totesin että vaikka oloni on täysin turha ja vailla tahtoa jatkaa ei silti pidä kieltää sitä että asiat ehkä voivat olla toisin. Kolme vuotta kuitenkin on suhteellisen lyhyt aika verrattuna loppuelämään, "tehtävissä" niissäkin oloissa.
Kun olin todennut itsemurhan yhdeksi realistiseksi vaihtoehdoksi helpotuin. Silloin pystyin keskittymään tähän hetkeen paljon paremmin, analysoin tilani ja tein eräitä suuria ratkaisuja samantien; asioita joita en uskaltanut tehdä ilman selkeää tulevaisuudensuunnitelmaa (riskinottamisia jotka mahdollisesti huonontaisivat tilannettani).
Alle kuukaudessa tilani alkoi parantua ja on parantunut niin paljon että itsemurha ei ole tässä tilanteessa edes ratkaisujen listalla. Eikä tule ellei tilanteeni mene huonompaan päin ja sitä ei ole näkyvissä. En koe syyllisyyttä silloisista ajatuksistani, ennemminkin ajattelen että ne olivat rationaalinen vapaan tahdon ilmaisu ja ratkaisu ongelmaan. Ennemminkin mahdollisen ratkaisun löytäminen itsemurhasta pitkällä tähtäimellä auttoi tekemään vaikeita päätöksiä välittömästi.
En suosittele itsemurhaa, en etenkään kevyin perustein. Mutta se on mahdollinen ja joissain tilanteissa varmasti edustaa armollisuutta enemmän kuin turhaa luovuttamista.
joo oon samaa mielta taalla. ma olen jo hyvin lahella paattaa paivani. kun ei kelpaa laakareille eika hoitajille mikaan, oon yrittanyt kaikkeni ja aina vaan sanotaa ettei mul oo sairaudentuntoa. ehka ma sitten olen sairas. voin oikein tehda itsestani sairaan jotta saatanan elamani pilaajat voisivat lopultakin olla oikeassa. ma en enaa nae mitaan toivoa missaan.kaikki on sirpaleina. ei enaa vaan jaksa. en enaa tieda mita vai keta varten elaa. jotenkin oon kuin kuollut tai sellainen joka kokee vain tuskaa. ainoa ilo on menna nukkumaan illalla kun tiétaa etta kohta elaa taas unissaan.