Mitä muistat menneiden vuosikymmenien suuronnettomuuksista maassamme?
Muistatko missä yhteydessä sait niistä ensi kertaa tiedon?
Äskettäinhän tuli kuluneeksi 50 vuotta Kuurilan-Iittalan junaonnettomuudesta, joka edelleenkin kai on maamme suurin rauhan ajan junaonnettomuus.
Lieneekö yleensäkin maamme suurin rauhan ajan liikenneonnettomuus, jos luetaan mukaan maantie-, vesi- ja ilmaliikenne? (Estonian uppoaminenhan ei kuulu tähän.)
Sotien päättymisvaiheessa oli ilmeisesti vieläkin enmmän uhreja vaatinut junaonnettomuus, sekin kai Tampereen ja Riihimäen välillä.
Muistatko missä yhteydessä sait niistä ensi kertaa tiedon?
Äskettäinhän tuli kuluneeksi 50 vuotta Kuurilan-Iittalan junaonnettomuudesta, joka edelleenkin kai on maamme suurin rauhan ajan junaonnettomuus.
Lieneekö yleensäkin maamme suurin rauhan ajan liikenneonnettomuus, jos luetaan mukaan maantie-, vesi- ja ilmaliikenne? (Estonian uppoaminenhan ei kuulu tähän.)
Sotien päättymisvaiheessa oli ilmeisesti vieläkin enmmän uhreja vaatinut junaonnettomuus, sekin kai Tampereen ja Riihimäen välillä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
sattui muistaakseni 1950-luvun loppupuolella jonkin näköinen junaonnettomuus. Käytiin isän kanssa katsomassa sitä junaa. Asuttiin silloin Pieksämäellä.
Tieto siitä tuli radion välityksellä ja järkytti
luonnollisesti kaikkia, vaikka itsestäni ajattelen näin jälkeen päin, että nuorena tuli oltua omaa vauhdikasta elämäänsä niin täynnä, ettei se koskettanut samalla tavoin kuin nyt, kuullessaan suuronnettomuudesta, tai onnettomuuksista yleensä.
Kuurilan junaonnettomuudesta hengissä selvinneeseen rouvaan tutustuin myöhemmin. Hänen vuoden vanha poikansa kuoli siinä onnettomuudessa,- lensi tämän rouvan sylistä ja sai niin pahoja vammoja, että menehtyi.
Itse matkustan junalla kun menen pääkaupunkiseudulla käymään, tai Kouvolaan, missä asuu setävainajani vaimo. En ole koskaan osannut pelätä junassa, mutta lentopelkoa tunnen jonkin verran, vaikka rautateillä on tapahtunut monia onnettomuuksia. Ilmassa ei muistaakseni suomalainen Finnairin matkustajakone ole koskaan pudonnut.
Tuttavani, lentoemäntä kertoi, että kone oli kerran joutunut palaamaan takaisin Vantaalle, ollessaan jo Itämeren yllä, sillä lintuparvi oli lentänyt moottoriin.
se Koivulahden onnettomuus oli?
Putosiko silloin matkustajakone vai oliko pienkone?
Se tapahtui joskus 50-luvun lopulla - ehkä.
Pitäisi muistaa, mutta silloin oli nuori ja kaikkea muuta mielessä.
Tapahtui 1978-1979 lukujen paikkeilla.
Taisi olle se onnettomuus, missä kuoli monta suomalsista huippujohtajaa ja poliitikkoa.
Muistan kuinka työpaikkani huoltomies totesi kyynisesti, että vapautui monta hyvää vakanssia.
Itse en osaa koskaan leikillänikään sanoa mitään vastaavaa. Tuleeko vanhemmiten empaattisemmaksi, kunnes taas palaa siihen nuoruuden aikaiseen piittaamattomuuden tilaan.
Olen pannut merkille, että hyvin iäkkäät ihmiset eivät juuri hätkähdä, vaikka kuulevat jonkun tuttavansa kuolemasta.
He vain toteavat: "Vai niin, joko sekin nyt kuoli."
Muistin Rissalan lento-onnettomuutta, enkä Koivulahden.
Se tapahtui 1978, ja siinä menehtyi 15 ihmistä.
samassa onnettomuudessa. Eikös tämä sinun mainitsemasi tapahtunut jossain Kuopion suunnalla.
Kyllä tämä Koivulahden tapaus oli paljon aiemmin ja jossain Pohjanmaalla.
korjata sinä aikana kun minä käytin kaksisormijärjestelmää!
Koivulahden lento-onnettomuus oli Aero-yhtiön matkustajakoneen maahansyöksy. Siinä kuoili joitakin ihmisiä.Muistaakseni koneen lentokapteenin todettiin olleen humalassa. Se onkin ainoa ihmishenkiä vaatinut onnettomuus maamme oman lentoyhtiön (nykyinen Finnair) historiassa.
Toinen paha onnettomuus sattui joskus 60 luvun puolella. Se oli Puolustusvoimien kuljetuskone joka,matkustajinaan maamme politiikkoja ym tärkeitä ihmisiä,jotka olivat matkalla jollekin puolustusvoimien kurssille. Muistaakseni kone oli Convair Metropolitan.
Kuurila Iittalan junaonnettomuudesta muistan vain että paljon siitä puhetta kylällä piisasi.
Mikäs junaonnettomuus se sattuikaan aika hiljattain, jossa menehtyi monta ihmistä.
Kulunvalvonnassa tapahtui jotain ja Jyväskylässä ratapihalla juna törmäsi toiseen junaan.
Siinäkin menehtyi monta ihmistä ja loukkaantui vielä useampia. Vuotta en muista, mutta siitä ei ole kauaa.
Lentokoneessa, aina kun kone rullaa kiitorataa, minulla on perhosia vatsassa. Silloinhan, koneen nousuvaiheessa onnettomuus olisi todella tuhoisa, sillä polttoainesäiliöt ovat täynnä.
Laskeutumisvaihe on toinen jännittävä hetki.
Ei siellä ilmassa sitten ole niinkään pelottavaa, mitä nyt joskus ilmakuopat vähän jäämöittelevät.
..."Vuotta en muista, mutta siitä ei ole kauaa...:))
Tota noin, sanotaan, että ikääntyneet ihmiset muistavat vanhoja tapahtumia, kun taas lähimuisti pätkii:=D
sijaitsee Juurusveden rannalla. Minulle tuo kenttä on ikimuistoinen. Sain sieltä Kiikalaan yksityiskyydin 1968. Tämä kyyti muutti elämäni. Niinpä eri lentokentät ja vedet saattavat merkitä ihan erilaisia asioita eri henkilöille.
Jyväskylän junaonnettomuuden aikoihin kulunvalvonta ko. rataosalla oli vielä "melko vaatimaton", lähinnä kuljettajien näöhavaintoon perustuva.
Onnetomuuden varsinainen syy oli ylinopeudella ajo ratapihan länsipään vaihteisiin, jolloin juna kirjaimellisesti kaatui ja syntyi pahaa jälkeä. Saattoi se lopuksi törmäilläkin toisiin asemalla olleisiin juniin.
Muistaakseni toinen kuljettajista menehtyi, ja toinen sairastui henkisesti tapahtuman jälkeen.
Onnettomuus tapahtui 6. 8. 1998.
Katso TV2 tänään klo 18.20: Kohtauspaikka. Satunnaiset sankarit.
Sinä Pelle olet kuin kävelevä hakuteos, muistat ja tiedät paljon.
Täytyy katsoa se TV- dokumentti.
Muutenkin tulee vietettyä iltaa telkkarin edessä
vaalien tulosta seuraten.
mutta onko päivä? Muistelen, että nuorin tytär oli tuona päivänä lähdössä ensimmäiselle junamatkalleen, kavereineen Leville. Kuulin radiossa onnettomuudesta viedessäni nuoria Helsinkiin ja olimme vähän huolestuneita. Hain nuoret myös Helsingistä, mutta uudella autolla, jonka mieheni osti. Hän halusi perheelle uuden auton, kun ei ollut varmaa selviääkö hän syöpäleikkauksestaan. Auto ostettiin helmikuussa 1998.
Anteeksi virhe. Eihän elokuussa voinut lunta olla.
Maaliskuuhan silloin oli. Siis 6. 3. 1998.
Ihan hyvä dokumentti. Traagisinta kuvamateriaalia eivät näyttäneet. Tosin aika vähän sitä onkin. Kun onnettomuus tapahtui "keskellä kaupunkia", ehtivät auttajat paikalle nopeasti. Ehkä nopeammin, kuin paparazzit.
ollut edes radiota. Sanomalehdestä luultavasti luin. Työelämäajoiltani muistan Lapuan pamauksen ja Estonian. Olen ehken poikkeava yksilö, minua ei niin hirveästi kosketa asiat, joissa minulle läheisille ihmisille ei tapahdu mitään. Omissa suruissa on ollut ihan tarpeeksi. Onnettomuus sattuu, jos on sattuakseen, on sekunnin kymmenyksistä kiinni. Tsunamionnettomuuden aikoihin mieheni menehtyi ihan tutuimmalla tiellä. Minua suorastaan ällötti Aasian onnettomuuden uutisointi. Henkilökohtainen suru on suuri riippumatta siitä kuinka monta muuta ihmistä menehtyy. Itse ajan usein tiellä, jolla mieheni kuoli. Muistan paikan ja hiljennän, mutten pelkää sen enempää kuin muutenkaan. Sekunnit ovat monta kertaa olleet edukseni, elämä on tällaista.
Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen.
se oli vuonna -76 ja television iltauutisista sain tiedon. Järkyttävä tapaus,
siinä menehtyi niin monta, yksi heistä tuttavani.
Olin hän joka aiheutti tulipalon. Muistan uneni kuin eilisen päivän ja mustan kuinka paloin siihen tulimereen. En kuitenkaan tuntenut kipua. Uni järkytti minut niin pahoin etten päässyt sängystä ylös. Vaikka tavallsiesti olin oikein reipas nuori nainen...
Vähän meillä on synkkä aihe näin viikonloppuna.
Mutta jatketaan. Raumalla ajoi nuoria Kuuskajaskariin kuljettanut vene yhteen toisen veneen kanssa ja siinä hukkui paljon nuoria tyttöjä. Joitakin tosin pelastui. Olivat menossa sotapoikien tansseihin.
Tämä oli syksyllä 1963.
tapahtui 3. tammikuuta 1961. Onnettomuudessa kuoli kaikki koneessa olleet, yhteensä 25 henkeä. Se on pahin Suomessa koskaan sattunut siviililento-onnettomuus.
Itselleni se on erittäin hyvin muistiin jäänyt, koska olin samaan aikaan lentokoneessa menossa etelään. Voitte vain kuvitella sukulaisteni hätää radion ääressä.
Muistan hyvin kun tulin koulusta kotiin niin kotona kerrottiin,että naapurin tytön isä kuoli onnettomuudessa.Hän oli toisen junan kuljettaja.
Joukko nuoria oli matkalla moottoriveneellä kesän viimeisiin tanssiaisiin Juuan (15 km)kirkonkylässä sijaitsevalle tanssilavalle.
Illan hämärtyessä ilo muuttui kauhuksi, kun veneen päälle syöksyi pikavene ja kaikki joutuivat veden varaan.
15 nuorta menehtyi syksyisen kylmään veteen. Olin viettänyt saarella koko kuluneen kesän ja näin ollen hukkuneet nuoret olivat hyviä tuttujani, osa jopa ystäviä. Suru saarella oli suunnaton, olihan viisitoista nuorta suuri osa koko saaren nuorisosta.
Joitakin vuosia onnettomuuden jälkeen, Paalasmaalle rakennettiin tie- ja lossiyhteys.
ei muistu mieleeni, vaikka lehdet varmaan kirjoittivat asiasta, olin 16-vuotias. Mieleen jäi paljon pienempi onnettomuus 1960-luvulta helluntaina. Muistan selvästi, kun kuulin uutisen radiosta ollessani helluntain vietossa vanhempieni luona. Opiskelutoverini oli mennyt naimisiin pääsiäisenä ja kaksi pariskuntaa oli Ahvenanmaalla. Miehet hukkuivat, molemmat olivat myös opiskelutovereitani. Kurssitoverini jäi leskeksi hyvin nuorena. Hän oli ollut hyvin onnellinen sulhonsa kanssa, muistan heidän tapaamisensa aina yliopiston rappusilla. Silloin ei tunteita näytetty niin avoimesti kuin nyt, nämä kaksi näyttivät.
jonka minäkin muistan. Toinen näistä nuorista miehistä oli työtoverini ainoa poika.
Surullinen juttu.
Samassa työpaikassa erään toisen työtoverini poika kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
Vielä kolmaskin tapaus. Kolmannen työtoverini poika sai sotaväessä muistaakseni aivokalvontulehduksen ja kuoli. Oli myös pariskunnan ainoa poika.
Tuli tunne, että paikkaa vainoaa joku kirous.
Oliko liian ankeaa tarinaa?
Ehken näillä tapauksilla on tarkoituksensa. Ihme on, että suurin osa ihmisistä kuitenkin selviää. Opiskelutoverini perusti muutaman vuoden kuluttua perheen. Joskus elämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Itse olen joka ilta kiitollinen, kun olen saanut elää taas yhden päivän.
mehtyi 23 nuorta oliko 2 vuotta sitten.
Olin tulossa ruotsissa kotia kun sain kuulla radiosta,liukasta oli lunta satoi.
Näin tästä onnettömuudesta enneunen.. vaikken tiennyt sitä etukäteen luulin kaiken aikaa että onnettomuus tapahtuu minulle itselleni. Uni oli niin selvä ja olin hän joka kiljui eniten. Olin hän joka sokkaantui hengiltä. En ikinä unohda sitä uneni järkytystä.