Ajattelin jatkaa tätä galluppien sarjaa, ja kysyä kuinka moni teistä palstalaisista on maalta kotoisin, ja kuka teistä on aivan pesunkestavä kaupunkilainen?
Jos olette jo syntyneet kaupungissa, niin monettako polvea jo stadilaisia olette?
Tuolla joku ainakin haaveili vielä muuttavansa maalle joskus ennen maahan joutumistaan, - onko muitakin maaseudusta eläkkeelle päästyään haaveilevia?
Ja vielä :)), kuinka pitkän kiekon olette tätä armasta synnyinmaatamme kiertäneet - asuttaneet, elämänne aikana?
Elekää nyt tukehtuko pullaan, vaikka mie tässä utelenkin ehkä hieman liikaa..:)
Jos olette jo syntyneet kaupungissa, niin monettako polvea jo stadilaisia olette?
Tuolla joku ainakin haaveili vielä muuttavansa maalle joskus ennen maahan joutumistaan, - onko muitakin maaseudusta eläkkeelle päästyään haaveilevia?
Ja vielä :)), kuinka pitkän kiekon olette tätä armasta synnyinmaatamme kiertäneet - asuttaneet, elämänne aikana?
Elekää nyt tukehtuko pullaan, vaikka mie tässä utelenkin ehkä hieman liikaa..:)
Vastaukset 48
Vanhimmat
Täs aamukahveella vasta ja katon mitä on alotuksia. Ihan pesunkestävä maalainen olen. Nelivuotiaasta lähtien olen asunut täs Tampereen kupeessa parissa kunnassa. Onhan siinä Tamperekin ollut välis nuorena ollessa. Täällä missä nyt asun niin 33v.
Alkuvuodet elämästäni olen asunut missä milloinkin :)
Kahvia on juotu, ja annettu juodakin..viimeiset tosin vasta kömpivät paraikaa aamupalalleen..
Aamu ilman kahvia olisi kai katastrofi, - ainakin näille minun töilleni, ovat varsinaisia kahvikissoja..:))
Tampereen likkoja nääs..olet, miulla oli opiskelukaverina jokunen "nääsnyssetulee",- mukava immeinen olikin.
Joskus mietin mitähän hänellekin kuulunee, menikö opiskelemaan inssiksi vai jäikö ja saiko töitä Tampereelta - siellä maanmittaustoimistossa olisi jos on saanut jäädä kotjkonnuilleen..no nyt meni jo ohi aihheen, - mutku lörppö on lörppö :))
Maalta taijetaan olla useampikin, mutta kuulostellaanpa lisää..
P.s. Tampere on muuten kaupunki, jossa en ole käynyt koskaa..
Mukava kaupunki ja omasta mielestäni viihtyisä. Käväseppä joskus ja yövy vaikka meillä :)
nuorena tyttökaverin kanssa liftattiin Jyväskylästä Tampereelle, hänellä asui siellä joku sukulainen jonka luona sitten oltiin yötä..
Kierrettiin kaikki Tampereen vaateliikkeet, vaatehullu kun olin siihen aikaan..ja niin olen vieläkin..:)
katotaan sitten vieläkö olet siellä silloin kun minä edistyn Tampereelle nääs..:)
itse vietin lapsuuteni etelä-Savossa ja vieläkin kaipaan välillä sinne.
En voi muuta todeta kuin että, ihmiset oli ja varmaan on vieläkin välittömiä ja iloisia.
Kesät oli ihania kun paljon järviä ja uida sai aina, myös heinäteko ja pellot ei unohdu koskaan.
teissä kaupunkilaiset?, asua pieni maalainen. :9
Olemme mekin savo-karjalaiset ja yleensä maalaiset varmasti jo muuttuneet; emme käy enää kylässä naapureissa kuin pyydettäessä, emme lainaa suolaa naapurista jne..nykyaika on muuttanut meille maallekin, ikävä kyllä.
Heinää ei tehä, ne sutastaa muovin sisään tai paaleihin, - ei maalaisromantiikkaakaan siis enää jälellä. :)
Tuoksut ja järvet ovat tallella, pian lantalalietteen tuoksutkin, mutta sekin on sitä jota kaipaa :)
välillä syventyä kotitöihini; pullaakin pittää tehä, joten jutellaan myöhemmin - ja voittehan näitä muiskutella keskenäänkin, - jos aihe antaa aihetta..:)
Kuulumisiin..
Terveiset täältä Etelä-Suomesta. Helsingissä olen syntynyt ja kasvanut. Äiti on Itä-Suomesta ja isä Karjalan evakko. Vaikka olenkin Helsingistä, olen asunut aina lähellä luontoa eikä minua saisi "kirveelläkään" muuttamaan Helsingin keskustaan. Asuin kaksi vuotta 20 km:n päässä Helsingistä ja nyt 200 metrin päässä. Ikkunastamme näkyy metsä ja katselemme maisemaa maantasalta.
me ollaan melkein sukulaisia, jos kerran äitisi on täältäpäin :)) ja Karjalakin on melkein meillä, tuossa ihan kivenheiton päässä, tai ainakin melekkein :)
Oletteko ortodokseja uskonnoltanne, tuntuisi kun on nuo karjalaiset suku juureksetkin? :)
Eihän tosiaan Helsingistä tarvitse kauas lähteä kun on jo maalla; muutama minuutti junassa, ja peltojen keskellä melkein ollaan..
Karjalan evakot on suomalaisia. Niin isäkin. Muuttivat kotkaan kun isä oli 14. Siellä kirjoitti yo:ksi ja tuli Helsingin yliopistoon opiskelemaan. Äiti tuli tänne sota-aikana pikkusisareksi. Molemmat karjalaisia mutta ihan luterilaisia. Minä olen viettänyt sukulaisissa niin paljon aikaa, etää joskus tarttui "miu-mau"-murre. Mukavia ihmisiä karjalaiset.
kans Karjalasta lähtösin, Sortavalasta. Muuttivat evakkoon Pohjanmaalle jossa sitten tapasi äitini. Kun olin vuoden vanha niin muuttivat Jyväskylään jossa itsekin asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Nyt ei isää ole enään eikä äitiäkään...
lähistöltä olen kotoisin vaikka en siellä tällä hetkellä asukkaan. Tunnen itseni maalaiseksi vaikka kaupungissa asunkin, toiveena olis saada joskus mökki jostakin järven rannalta kaukana muista ihmisasumuksista, erakkoluonteinen kun olen..:)
sitten, vaikka täällä lörpöttelen, silti viihdyn myös ilman liikoja ihmisiäkin, sellainen osa-aika erakko kai oisi hyvä luonnehdinta minulle :)
Jyväskyläkin on käymätä, - no voi, enhän mie ole käyny missään näköjään :/
oli syntymäkoti, sitten muutama vuosi Tampereella ja viimeiset 25 vuotta Helsingissä.
Varsinaisesti maalla en ole ikinä asunut, lapsuuden kesämökkeilyä lukuunottamatta.
Ja jälleen maalla, asunut kolme vuosikymmentä kaupungeissa, nyt raikkaassa ja puhtaassa maaseudun ilmassa, kiitos elämän kumppanin.
Pääkaupungissa jo lähes 40 v,mut ikinä ei tule kaupunkilaista.
Paluu mielessä päivittäin takaisin kotikonnuille,sinne mukavien ihmisten pariin.Täällä periaatteessa kaikki hyvin myös,asun kaukana keskustasta,metsän ja meren lähettyvillä,ei puutetta mistään,no-terveydestä ehkä....
Nytkin niin hiljaista ja rauhallista mikä tässä iässä on jo tärkeempää kuin jatkuva melu ja hulina.Sitä pakenen ja keskusta jääkin vieraaksi,kaiken tarpeellisen saa lähempääkin.
Kotkansaari - Kotkassako? Oliko, tai onko se saari Kotkan seudulla?
Kotkassa myös oisi kiva joskus käydä, haistella merta ja kai siellä on isoja pienalussatamiakin, ne on jotenkin hienoja, - tulee mieli lähteä seilaamaan niillä hienoilla purjeveneillä..:)
*uups pitääpä muistaa se Lotto*
asukaspulaa, mutta kun ei taida olla tarjota muuttohalukkaille valmiita, kunnollisia omakotitaloja joissa viettää vaikka eläkepäiviään.
Kunnatkaan tosin eivät taida olla kovin innokkaita eläkeläisten asuttajiakaan, - pelkäävät kuinka selviävät hoitovelvoitteistaan kunhan ollaan siinä kunnossa.
Joitain kesäasukkaita tekee kesämökeistään ympärivuotisesti asuttavia ja muuttaa eläkepäiviksi myötyristi maalle.
vai löytyikö kumppani maalta?
En tiedä kuinka mekään viihdyttäisiin kaupungissa enää, vaikkakin pienihän se meijjän entisen asuinpaikkamme kaupunki oli, mutta siltikin viihdymme täällä luonnon keskellä paremmin, jalat eillä kai tästä joskus vasta lähettään..:)
stadilainen, alunperin Kallion kakaroita. Juureni tulevat Kannakselta.
Kiertelin ensimmäiset 55 vuottani ympäri pääkaupunkia ja sen ympäristöä 50 kilometrin säteellä, nyt viimeisen reilun vuoden 300 kilometrin päässä Länsi-Suomessa pikkukaupungin syrjäkylillä aivan maalaismaisemassa.
En enää haaveile maalle muutosta, olen toteuttanut sen.
Nallevaariko sai tsadinfriidun pois kaupungista - sellaista se rakkaus on - siirtäis kai vuoriakin :)
kyllä kuin pressakin, vain nuorempaa ikäluokkaa, niin ettei olla leikkikavereita.
Muutin tänne tyttären perässä. Nallevaarin tapasin vasta muuton jälkeen.
kun sauna lämpes lauantaisin ja oli pullan tuoksua.
Nurmikko tuntu hyvälle jalanpohjissa ja piharatamon tuoskua,kaukaa kuulu lehmänkellon kilkatusta...
lapsuuden kesät unohu, jalkapohjamuistot, kuin lauantaipullatkaan; aina oli lauantaina pullapäivä...
olen syntynyt ja maalla on maaksi minun joskus muututtava.
Näin uskoisin siinä käyvän.
Molemmat vanhempani ovat hämäläisiä. Heidän keikka on isän puolelta 20km. ja äidillä 35km.
Minulla etäisin muuttomatka oli vajaa 40km.,jossa viihdyin peräti 4-vuotta, jonka jälkeen paluu 1km.päähän synnyikodista, jossa toinen osoite menossa.
Työtä on aina ollut tarjolla ja sehän kai eniten muuttoliikettä on aikaansanut ja saa edelleenkin.
Siinäkin suhteen olen ollut etuoikeutettu eikä ole tarvinnut keskittyä erilaiseen asumiskultturiin.
Pieni, vanha teollisuusyhteisö antoi turvatun ympäristön ja vaikka edelleenkin maalaiskunta nimenä, niin kaikki kaupunkilaiset edistykset saatiin aivan etujoujoukoissa, kuten aikanaan sähkö, vesi/viemäriverkostot, päiväkodit, urheilukentät ym,ym.
jk. Jaa'a,ettäkö; ollut hyvä paikka elää ja asua? Kyllä!!
Ainakin tuon maaksi muuttumisen..
Olen ajatellut miltähän tuntuisi jos oisi saanut asua koko ikänsä samassa kylässä, tai niinkin pienellä säteellä kuin sinäkin olet elänyt ja asunut - ja se ajatus saa joskus haikeaksikin - jotenkin surulliseksi.
Olin murrosikäinen kun muutimme syntymäkodistani perheenä pois, ja se oli aika tiukka pala; uusia ystävyyssuhteita oli vaikea solmia uudella paikkakunnalla - olin aika ujo ja en hakeutunut aktiivisesti toisten nuorten seuraan.., mutta vanhempien matkassahan se oli lähettävä siihen aikaan vielä sen ikäisenä..:/
Elin lapsuuden ja nuoruuden Helsingissä.Miehen kanssa muutettiin hiukka kauemmas.Nykyinen asuin paikka hiukka sivussa muttei kauhian kaukana Citystä.takaraivossa on kaipuu asfalttia ja paljon ihmisiä,ettei joka vastaan tulia ole tuttu.
helsinkiläiset kokee sen anonyymiyden vapaudeksi, meitä maalaisia taitaa se vain ahistaa :/
Vaikka joskus on kivaa käydä jossain vieraan paikkakunnan kaupassa, tai ravintelissa syömässä, kun kukaan ei tunne, eikä ketään tarvitse tuntea - on se joskus kieltämättä vapauttavaa :)
Kangasniemen laitamilta, parin pikkukunnan jälkeen 10 vuotta Hesassa, syksystä -86 Jyväskylässä. Haaveena muutto eläkepäivinä Lappiin.
Lapissa sukujuuret, tai mökki jo siellä jonne sitten suunnistaisitte?
Kuinkahan siellä osaisi elää, pitkien välimatkojen "maassa" - olen joskus pohtinu itekkii. :)
kotoisin,nyt suomen toiseksi väkivaltaisimmassa
kaupungissa
en ole tuntenu itseäni niin yksinäiseksi kun Helsingin keskustassa asuessa.
Asuin nuorena ja jokin aika sitten mutta en kyllä ihan keskustaan enää menis.
tapellaan, olet joskus kertonut olevasi Vaasasta, niinkö, - muistanko oikein?
Olen joskus eksyillyt siellä laivalta tullessani :)) siis suunnistusvirhe vain...
Oletko maanviljelijä taustainen, vai mittee työ teittä leivikseny? - en kysy ellääkseny, silloin aina saan vastauksen että syömme leipää :)
en ikinä lähde kaupunkiin asumaan, - ainakaan suurkaupunkiin.
Olin joskus melkein pentuna keskihelsingissä, Mannerheimintien varrella kampaamoharjoittelijana, mutta pois oli lähettävä, - tunsin ihteni h i r m u i s e n yksinäiseksi, ja lisäksi olin kuolla nälkään sillä harjoittelijan palkalla :/
olivat maanviljelijöitä,että on tuttua tuo maan
viljely,kuinka onko koodinaattit viellä muistissa
en ilkeä edes sanoa miten eksyin ja missä - mie törppö, kartoittaja muka :/
Tänne jossa asun ovat N 62 47'29,88"
E 22 48'54,6"
miepä tarkistan, hetkinen vaan - tai no mie jätän huomiseen - olen aivan poikki - paljon ollu työtä tänään, Hyvää yötä sinne N 62 47'29,88"
E 22 48'54,6" .
Hyvää yötä myös kaikille muillekin juttukavereilleni...öitämisiin.
:)
päin jossain, mulla ei ole paikanninta, eikä tuo maanmittauslaitoksen koordinaatti etsin ollut toiminnassa, katoin vaan ylimalkaiseti tiekartalta, eli "kaksipa poikaa Kurikasta jne..." :)
Oleeko lähelläkään..?
ja kävin Kurikassa matkaa kertyi 100 km ja kotona
olin yöllä kolmenmaissa
olen nuoruudessani ollut.
Syntynyt syvääkin syvempään korpeen, hiljaiseen pieneen maalaiskylään, josta lähdin Raaheen opiskelemaan ja sitten yritän kirjoittaa siinä järjestyksessä kuin olen asunut: Kouvola, Kalajoki, Pietarsaari, Laihia ja nyt Vaasassa. Eläkepäivät olen haaveillut viettäväni joko Kaskisissa tai Kristiinankaupungissa.
Kristiinankaupunki on aivan ihana pikkukaupunki. Viimekesänä kyläilin siellä sukulaisnaisen luona. Polkupyörällä ajelimme paikasta toiseen.
minäkin olen ihastunut, samoin kuin Kaskinen on myös ihana pieni kaupunki, lapset ei ole oikein ihastuneet mun ajatukseeni, mutta olen sanonut että saan sieltä halvalla asunnon ja sitten voin elää huoletonta eläkeaikaa.
melekkein mieki, vaikkakin Outokumpuun oli vain noin 14 kilometriä, silti ei kaupungin - silloisen kauppalan valot väläkkyneet ikkunoissa, - pimmeetä oli iltaisin raitilla.
Olet varmaan opiskellut paljon enemmän kuin meikäläinen, - minulle ainakin on syntynyt sellainen kuva, joten on ymmärrettävää tuo muuttojen lukuisuus.
Eihän niitä ollu oppikoulujakaan syrjäkylillä ja viimeistään lukioonkin oli mentävä, kuka yleensä meni, suuremmille paikkakunnille.
Avioliitot vei, ja työpaikat useammillekin paikkakunnille - onhan tätä historiaakin jo takana meidän ikäisillä/kin. :)
Muuten, te ootte sitten Akattoman kanssa samasta kaupungista - olettekohan jo tuttuja, - nimituttuja ainakin?
Työ on kouluttanu ja sitte se oma uteliaisuus, kansalaisopistoissa on ollut paljon avoimen yliopiston kursseja, jotka avautuu kansakoulupohjaisillekin.
En ole mitään tutkintoja suorittanut, opiskellut vaan.
Työpaikkojen kanssa mulla on käynyt lottovoitonomainen tuuri ja kohtahan tässä eläkeikä häämöttää.
Onkohan se Akaton Vaasasta, pikkusen epäilen....
Ei oikein se savusaunan sijainti Vaasaan passaa.
Olli Tiaisen syntymäkoti näyttää olevan aika lähellä täältä katsottuna.
Vaikka lienen hiihdellyt hänen *menneentalven*latujaan.:)
Ruuhka Suomeen hiihdellyt Kajaanin,Oulun ja Seinäjoen kautta.
Nykyään sukset ristissä odottaa muuttoa maaseudun kiireettömään rauhaan.:)
Hoh hoijakkaa....
Hiihtotaito unohtunut matkalla, vai?
Melkoinen latuhan tuo on syntynyt Kutv llekin, liika rauhakin voi olla ahistavaa piäkaupungin vilinän jäläkeen :)