puhua tämä tilanne selväksi? Ei tämä peli vetele enään, vaikka ei olla nähty muutamaan päivään, niin ei auta sekään, voi elämän kevät sanon minä. Joudun siis laittamaan itseni likoon vielä kerran ja riskilläkin tehdä tälle asialle jokin päätös, ei tämä voi jatkua näin, tähän ei näköjään auta mikään, mielessäni oot ja vahvasti. Herätit mieleni jo ensi sekunnilla kun näin sut juttelevan toisen kanssa enkä edes ollu nähny sun kasvoja vain takaviistosta, sussa oli jotain tuttua. Mutta ei auta näkemättä oleminen, valitettavsti, vai onko se valitettavaa? Naiselle
Joko olis
aika
172918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
vain silloin, kun molemmat ajattelee toisistaan tietämättä samalla tavalla. Siihen ei ole muuta lääkettä, kuin se, että jompikumpi ottaa riskin ja laittaa itsensä likoon.
Onnea ja iloa sinulle :DD
Me kyllä nähtiin lähipäivinä. Pystyn nyt puhumaan sulle jotain pientä, mutta miks kaikki sanat voi aina ymmärtää väärin. Mulle on tärkeetä, että pystyn edes juttelemaan jotain.
Ehkä luulit että olen siellä vain sinun takiasi, mutta järkevänä ihmisenä yritän yhdistää sinun näkemiseesi myös muita asioita :) Siks olin menossa vielä muuallekin, ei siitä saa pahoittaa mieltä. Auttaisit sinäkin, sanoisit jotain. Ehkä olen liian nopea.
n.4kk sitten. Mutta silloin vielä ei ollu tätä tunnetta tällaisenaan, mutta minusta on saatu ehkä hieman väärä kuva, en ole mikään pelimies enkä tunteilla leikkijä. Käytöksesi minua kohtaan viittaisi luuloja siihen suuntaan mutta olet huomannu etten ole mikään silmäpelimies enkä sillälailla vieteltävissä. Jäykän kuoren alla on hyväsydän, jossa on viisautta, vaikka itse sanonkin, en ole itseni kehuja vaan tavallinen mies vaan.
tapahtui?
Itselläni eräs tapahtuma myöskin n.4 kk:n takaa jäänyt mieleen pyörimään.
varmaan jos olet hän. Se tapahtuma oli vain alkutekijä tälle. Paikka on sellainen tuttu ja sama.
jota etsit ja jolle kirjoitat. Liittyykö asiaan työ/työmatka? Jos ei, niin ei kolahtanut :)
tuntojani vain, jos sattuis lukeen. Mutta selvitän tämän jollainlailla käytännössä. Ei ollu työmatka eikä työtehtäviin liittyvä mutta lähelle meni.
Jos sattuisit olemaan hän, jota toki vahvasti epäilen, et ole.
mutta kuitenkin, pelimiehenä sinuu ei pidetty ennen kuin annoit itse niin ymmärtää ja vahvasti.
keinoja on tietysti monia karkottaa toinen pois.
tiesit varmaan helpottavasi toisen osapuolen ratkaisun tekoa, toisin toimimalla asiat olisivat nyt ihan toisella malilla varmaankin.
siitä on 4 kk ja toisaalta vielä paljon paljon kauemmin, muttei mun asiani ole tietysti teijän juttuihin puuttua sivusta, ei silloin eikä nyt
jutella tää asia halki ettei jää sitten loppuelämäksi kummittelemaan mieleen. Oot jo kai tehnyt omat päätöksesi tai ainakin niin luulin. (Et ole varmaan hän, mutta mitäpä väliä.) Joka tapauksessa oon jo luovuttanut tavallaan, mut se alkuperäinen tunne ei ole mihinkään kadonnut. Jos ei tästä mitään selvyyttä tule, niin se on sitten tarkoitettu niin. On vaan pakko viedä tavalla tai toisella tätä elämää eteenpäin. Mun on vaan pakko suojella itseäni ja puhumalla paskaa ihmisten kanssa pysyn jotenkin tolpillani (tai vaihtoehtoisesti passivoitumalla) Joskus tosiasioiden tunnustaminen on mahdotonta.
Oma päätökseni on myönteinen, en torju sinua. Ei auta kuin puhua, niin selviää. Joo, alkuperäinen tunne ei ole kadonnut. Pakko tulla selvyys, nyt on sen aika, ens viikolla mutta kun luulen, että yrität unohtaa mut ja kuolettaa tunteitasi, niin yhteydenottoni on kova takapakki sulle. Älä hyvä ihminen kiusaa itseäsi, muista että puhumattomuus kasaa sisällesi paineita. Selvitetään tämä mutta mun ois hyvä saada jokin vinkki että sua saa lähestyä, katse edes pieni että huomaan tai kysyn joltain mitä ajattelet...
koska en ole varma oletko se kenestä puhun. Jos olet, niin näyttäydy ja anna vinkki, jos pystyt mutta selvitän joka tapauksessa vaikka jonkun avustuksella. Tiedän, että luet näitä sivuja :)Koska tiedän sinusta vaikka en tunnekkaan, näen ka tunnen sen.
oon sanonut, että oot tosi fiksu, mutta en ole mitään muuta puhunut. Ehkä vihjaisen jotain. Katsotaan nyt. On niin paljon ollut vihlailuja ja kaikkea ja en tiedä, että mitä ajattelisin. En vaan uskaltanut.
Joo, olen yrittänyt kuolettaa tunteitani ja torjunut sitä pettymyksen tunnetta, että en pystynyt sanomaan, mitä oikeasti ajattelin. Nyt olen päässyt jonkinlaiseen balanssiin, mutta se menkööt paskanjauhamisen ym. piikkiin. Kun on tarpeeksi sosiaalista kuviota, niin ei tarvitse ajatella. Pysyy paremmin elämässä kiinni. No, olkoot itseironiaa...Kyllä todellakin vielä haluaisin selvittää asiat halki, koska muuten jäät mieleeni kummittelemaan.
että luen näitä sivuja...??? :)
et varmaankaan ole hän, johon tutustuin noin neljä kuukautta sitten, mutta silti...
En vain pysty unohtamaan sinua, en vaikka kuinka yritän. Jäi niin paljon selvittämättömiä asioita, enkä koskaan saanut selvyyttä sinun todellisista tunteistasi. Olit niin ristiriitainen, sanoit moneen kertaan että välität ja sait minut tuntemaan että näin on. Kuin salama kirkkaalta taivaalta lopetit kaiken kauniin ja minä jäin ihmettelemään puhuitko totta ollenkaan....
Ei täälä enään tiiä kuka on kuka. Mutta sinä et ole se. Mutta täällä näitä ei selvitetä, samantyylisiä kohtaamisiahan ja tapahtumia sattuu niin monelle ympäri maata et mistäpä tietää. En kirjota enää tähän viestiin mitään, en ala arpomaan täälä.
Juuri kun minä löysin taman keskustelun!
Todellakin olisi mukava selvittää missä mennään. Lähinnä mielestäni homma johtuu ollu sinusta. Et anna pahemmin lopullisia vinkkejä vaikka pientä suuntaa koitatkin antaa?
Itsehän olen mielestäni varsin helposti lähestyvän kuvan antanut.
Kumminkin aina lopussa heität kommentin joka saa minut miettimään uudelleen pitäisikö? Vai mitä *****?
loppusyksystä tähän kevääseen,kunnes käry kävi.
Yritän päästä yli sinusta, enkä odota enää mitään, mutta se ei ole olut ollenkaan helppoa, eikä edennyt mitenkään, tiedäthän sinä sisimmässäsi sen.