Miten opettaa koira rauhoittumaan?? Koirani täyttää kesällä 2-vuotta ja olisi mukava joskus lenkillä istahtaa vaikkapa lähellä olevan sataman laiturin nokkaan katselemaan hetkeksi maailman menoa, mutta se ei vaan tämän kanssa tunnu onnistuvan. Noin minuutti pysähtymisestä niin alkaa vinkuminen ja elämöinti: pompitaan, riekutaan, kiljutaan. Sama tapahtuu jos tapaa kadulla tuttuja ja haluaisi hetken vaihtaa kuulumisia.
Olen yleensä komentanut koiran maahan ja lähtenyt sitten vasta liikkeelle uudestaan kun se on edes hetken ollut hiljaa ja rauhassa, mutta tämä ei näytä edistävän asiaa mihinkään.
Onko se nyt vaan niin, että iän myötä rauhoittuu jos rauhoittuu vai voiko sitä "opettaa" koiralle jotenkin? Se on tuollainen hötky, vieraissa paikoissakaan ei osaa kunnolla rauhoittua vaan ravaa ympäriinsä ja vinkuu. Ei kärsi eroahdistuksesta eikä tuhoa mitään yksinollessaan. Eikä yleensä seuraa tekemisiäni kotona.
Auttakaa viisaammat jos osaatte.
Olen yleensä komentanut koiran maahan ja lähtenyt sitten vasta liikkeelle uudestaan kun se on edes hetken ollut hiljaa ja rauhassa, mutta tämä ei näytä edistävän asiaa mihinkään.
Onko se nyt vaan niin, että iän myötä rauhoittuu jos rauhoittuu vai voiko sitä "opettaa" koiralle jotenkin? Se on tuollainen hötky, vieraissa paikoissakaan ei osaa kunnolla rauhoittua vaan ravaa ympäriinsä ja vinkuu. Ei kärsi eroahdistuksesta eikä tuhoa mitään yksinollessaan. Eikä yleensä seuraa tekemisiäni kotona.
Auttakaa viisaammat jos osaatte.
Vastaukset 8
Vanhimmat
2-vuotias koirahan on vielä tavallaan pentu. Kyllä se ikä tuo sitä rauhallisuutta. Tai niin minulle on kerrottu. Oma koira on 6-vuotias eikä oikein ole rauhoittunut vielä ;) No, kyllä se nykyään osaa nauttia paikallaan olosta, mutta ei sitä ole luotu olemaan paikalla :) PAitsi, jos sen on saanut ensin juoksutettua väsyneeksi :)
vähän itsekin että taitaa olla luotu juoksemaan. Toisaalta olisi kiva jos edes sen 2 minuuttia vois olla rauhassa. :) Tätä ei lenkkeilemällä väsyneeksi edes saa. Varmaan, vaikka kävelisi 100 kilsaa ja ottaisi pienen tauon niin se olisi heti että "hei miks me nyt pysähdyttiin, vähän vauhtia tähän hommaan" :D
Mun on turha edes ajatella että se jaksaisi olla rauhassa vaikka se olisi 2 tuntia riehunut koirakavereittensa kanssa..on testattu. Yleensä toisilla koirilla alkaa menemään hermo kun se vaan riehuu ja riehuu ja riehuu... sit se on pakko väkisin eristää jo johonkin toiseen huoneeseen tai lähteä kotia päin kävelemään.
Pidä joka lenkillä pieni tokoilu - hetki ja laita koiruus tottelemaan. Ruokaa ei tipu, jos ei ole rauhallinen ja istu hiljaa... konsteja on monia. Jossain vaiheessa koira tajuaa, että rauha ja hyvä olo sinun käskysi alla on mukavaa ja parasta. Minulla on myös yhden sortin adhd- penska. Siltä on kanssa saanut sietää yhtä sun toista, kun olemme opetelleet toistemme tavoille.
Esimerkiksi seis- käskyn olen opettanut niin, että heti sen jälkeen pääsee vapaaksi. Kyllä pysähtyy...
Hyppimiseen ja venkoiluun lyhyt hihna ja menoksi.
Istu käskyä harjoitan vaikka ei olisi ketään tai mitään mailla halmeilla. Minä taivastelen, mitä haluan ja koiran on pysyttävä paikoillaan. Paluu paikalle tulee äkkiä, jos yrittää luistaa.
olen sitä reenannut ulkona, nykyään sillä on valikoiva kuulo ja jotkut käskyt on unohtuneet vaikka ennen se ne osasi. Toko kursseja on käyty muutama, mutta nyt on jäänyt vähemmälle kun murrosikä ja riekkuminen on pahimmillaan.
Mitä neuvoisit sellaiseen, kun olen makupalalla ja vaikka millä leluilla ym. yrittänyt ulkona opettaa sitä että rauhassa ollaan esim maassa ja minun luvallani sitten saa lähteä juoksentelemaan, mutta kun kiellän kovastikkin niin koira pitää sitä leikkinä. Miten hemmetissä saan sen ymmärtämään että nyt #¤&=# kannattaisi totella. Tuon kanssa saa välillä nykyään olla tosi kovana ulkona. Olen pitänyt poskista kiinni ja pakottanut koiran katsomaan itseäni sanomalla "nätisti" (joka tarkoittaa meillä että ollaan rauhassa). Sitten se venkuilee ja heiluttaa häntää ja rupeaa leikkimään. Tämä on ongelma nimenomaan ulkona.
Joku on sanonut, että koira ei ymmärrä selättämisestä mitään, joku sanoo että kyllä ymmärtää, enkä ole oikein saanut selkoa siihen. Ymmärtääkö vaiko eikö? Pahoissa paikoissa olen käyttänyt tätä muutaman kerran ja se näyttää meillä tehoavan, mutta tehoaako se oikeista syistä ja ymmärtääkö koira miksi teen niin.
Johtajuuden luulisin kyllä olevan kunnossa. Ruokakupille mennään minun luvalla, leikki loppuu ja alkaa kun minä haluan (toimii sisällä), rapsutan kun haluan enkä anna huomiota jos se sitä kerjää.
En varmastikaan osaa neuvoja antaa, kun omassa koirassa on varmaan ollut aika paljon vähemmän virtaa kuin sinun. :) Mutta vilkas sekin oli kaksivuotiaana eikä tosiaankaan saanut lenkillä rauhassa istuksia katselemassa jäiden lähtöä purosta, kyllä siinä melko pian alkoi melkoinen vinkuna ja kiehnäys. Minun koira aikuistui täytettyään 4 vuotta. Ei nyt ehkä voi sanoa että se tapahtui "yhdessä yössä" mutta ei paljon puutu. Ero oli valtava varsinkin niiden ihmisten silmissä jotka eivät olleet koiraa nähneet puoleen vuoteen. Se oli tietysti oma iloinen itsensä, mutta höseltäminen puuttui. Meidän tapauksessa siis aika teki tehtävänsä...
ja koira tietää, että lelu, patukka tai keppi lentää, kun homma onnistuu. Sitten lujaa paluu luokse ja istumaan, maahan ja paikka. Lelun irroitus tulee joko istumisen päälle tai maatessa. Koira rakastaa näitä leikkejä niin, ettei piittaa autoista, muista eläimistä tai moottorikelkoista. Päähuomio on minussa ja sen hetkisessä lelussa. Treeni on lyhyt (max 10min).
Leluja en jätä koiralle, keppiä saa kuljettaa voiton merkkinä. Varsinaisissa treeneissä kepin tilalla kuljetetaan hihaa ja se viedään autolle asti, kun treeni loppuu.
tuo selätys ei välttämättä toimi. Se vain nostaa koiran viettejä ylös ja taistelutahtoa lisää. Parempi on saada koiran käskyn alle: istumaan, paikalle, maahan tms. Hampaat irvessä hommaa ei kannata tehdä, siinä menee ilo niin omistajalta kuin koiraltakin. Pitää olla hauskaa, paljon kehuja, kun onnistuu ja vaikka vetoleikkejä palkaksi. Jos lelu on tarpeeksi kestävä, voit kierrättää koiraa ilmassa lelusta kiinni pitäen. Se on extra-kivaa.
Kokeillaan noita neuvoja, mitä annettin ja jos ei lähde homma toimimaan kun reenaillaan niin kait se aika tekee tehtävänsä sitten :) ymmärrän kyllä että sitä aikansa tarvitsee tehdä ennen kuin tuo jästipää ymmärtää, etten ihan viikossa lannistu ;) tuntuu että se kehittyy muutenkin todella hitaasti, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Aikansa kutakin, mihinkäs tässä nyt niin kiire olisi.