Itse olen aina ollut sellainen taiteilijasielu, haaveilija ja eläinrakas hössö. Idealisti monessa mielessä, aina uskonut hyvään. Mutta siinä se ongelma onkin. Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä enemmän huomaan kuinka maailmaa oikeastaan dominoi pahuus. En ole mitenkään kovin uskonnollinen, mutta näitä hyvän ja pahan välisiä asioita olen alkanut pohtimaan. Aikaisemmin aina ajattelin, että ihmiset ovat vain kasvaneet väärään suuntaan ja heitä on osattava ohjata parempaan suuntaan, mutta nykyään olen huomannut, että osa ihmisistä on todellakin pahoja ja heitä on todella paljon. Ja se aiheuttaa kylmiä väreitä ja masennukseni vain pahenee. Tuntuu, että kaikki on kontrollin ulottumattomissa.
Toivottavasti ette koe tätä aihetta liian mystiseksi tms. Mutta pohdin sitä, onko täällä muitakin jotka miettivät tällaisia asioita? Viime aikoina oma masennukseni on alkanut helpottamaan kylläkin, mutta viime vuosi meni täysin näiden asioiden pohtimiseen- erilaisten elämäni tapahtumien takia. Törmäsin myös ihanaan ihmiseen, joka oli kokenut jatkuvasti kaikkea pahaa ja pohdin sitä, miksi monet aidosti hyvät ihmiset joutuvat hakkaamaan päätään seinään jatkuvasti kun ilkeät ihmiset porskuttavat vain eteenpäin? Onko masennuksen osasyy uskon menettäminen hyvyyteen?
Toivottavasti ette koe tätä aihetta liian mystiseksi tms. Mutta pohdin sitä, onko täällä muitakin jotka miettivät tällaisia asioita? Viime aikoina oma masennukseni on alkanut helpottamaan kylläkin, mutta viime vuosi meni täysin näiden asioiden pohtimiseen- erilaisten elämäni tapahtumien takia. Törmäsin myös ihanaan ihmiseen, joka oli kokenut jatkuvasti kaikkea pahaa ja pohdin sitä, miksi monet aidosti hyvät ihmiset joutuvat hakkaamaan päätään seinään jatkuvasti kun ilkeät ihmiset porskuttavat vain eteenpäin? Onko masennuksen osasyy uskon menettäminen hyvyyteen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja me emme ole ainoita!
Olen pohtinut samoja asioita jo useamman vuoden koska olen joutunut kohtaamaan todella pahaa ja vääryyttä. Minä olen aina ennen ollut myös sellainen päiväperhonen joka on uskonut hyvyyteen ja siihen ettei kukaa ole syntyjänsä paha. Olen lukenut kirjastollisen kirjoja aiheesta ja jonkinlaiseen lopputulemaan olen jo tullut.
Mielestäni paha ei ole sellainen irrallinen asia joka ilmenee hyvän vastapuolella. Ihmiset luovat pahaa teoillansa ja ajatuksillansa, ja usein silloin pohjalla on itse koettu paha ja vääryys. Ihminen voi valita puolensa ja elämäntapansa. Jotkut, jos ajattelevat asioita, haluavat katkaista kokemansa pahan eikä laittaa sitä eteenpäin. Se on hyvää, jonka on tietoisesti valinnut. Joa antaisimme pahan jatkua meissä, se on pahaa. Siis jos tiedostat pahan ja jatkat sitä, se on mielestäni antautumista pahalle. Mutta silloinkin se on oma valinta. Ihmisessä on siis resursseja pahaan ja hyvään. Maailmassa ja luonnossa on myös resursseja pahaa ja hyvään, vaikkei käsittääksemme maailma ja luonto valitse näitä tietoisesti - en ainakaan usko. Kysymys on siis osittain sattumista ja sitten valinnoista.
Erilaisia selitysmalleja on varmasti yhtä paljon kuin ajattelijoita. Jokainen masentunut miettii asioita sen hetkisen mielialansa värittämänä. Kun mieliala nousee pohdinta unohtuu, ja näet taas maailman hyvänä eikä pienet vastoinkäymiset enää lannista. Masennuksessa vain psyyke on niin rasittunut näistä pohdinnoista, että pienikin vastoinkäyminen tai "paha sana" tuntuu todelliselta pahan kosketukselta - varsinkin kun maaperä on niin antoisa tukemaan omaa pahan filosofiaa.
Kuitenkin: huolimatta psyykeni/mielialani vaikutuksesta ajatteluuni, koen että todellista pahaa on olemassa. Koska olen joutunut kohtaamaan sen vielä "päiväperhovaiheessa" luulen että arvioin sen ihan oikein. Nykyisin, näiden kokemusten jälkeen, välttelen joutumasta sen kanssa tekemisiin. Välttelen sellaisia ihmisiä, koska olen huomannut mien paljon he vaikuttavat minuun. Jossain vaiheessa ajattelin myös ekumeenista "pahan ja hyvän taistelua" ja päätin että pysyn hyvien puolella. Se on helpompaa ja en todellakaan halua elää pahan kanssa samassa maailmassa. Minä joka olen miltei ateisti, uskon että taistelemalla pahaa vastaan saavutamme hyvän. Raamattukin, luulisin, esittää monta tällaista tarinaa. Ihminen on kuitenkin kovin erehtyväinen, ja jos on kovin dogmaattinen hyvässään, saattaa saada enemmän pahaa kuin hyvää aikaseksi.
Joka päivä, joudun tekemään valintoja pysyäkseni oikeassa leirissä. Voin sanoa että tämän tien valinta ei ole ollut helppoa ja kiviä on sadellut niskaan. Silti asetun edelleen, omien taistelujeni jälkeen, entistä tiukemmin oman moraalini ja etiikkani kannalta oikeiden asioiden ja valintojen puolelle. Hyvän puolelle.
Täällä on kyllä melko yksinäistä välillä. Mutta matkallani olen tavannut muitakin asian kanssa painivia. Me emme ole siis täydellisen hyviä mutta taistelemme hyvän puolesta. Se on jo paljon se!
kun ihmisten kanssa on tarpeeksi joutunut tekemisiin.
Olen ratkaissut asian omalta kohdaltani niin, että viihdyn mahdollisimman paljon yksin, eläinteni kanssa ja luonnossa. Keskityn puuhaamaan omiani. Olen tavallaan jättäytynyt ihmisyhteisöjen ulkopuolelle ja voin paremmin kuin koskaan. Joskus ajattelin, etten kestä yksinäisyyttä, mutta hyvinhän tuo jo tuntuu sujuvan. Mielenrauhaa!
Koet voimakkaasti ihmisten pahuuden & raadollisuuden johtuu
mielestäni hyvin suojatusta, "pumpulisesta" lapsuudenajan kasvuympäristössä.
OK. voin olla väärässä, mutta kirjoituksesi voisivat olla omiani.
Mega-luonto on vaan sellainen. Tämän iän myötä hyväksyy.
Olen äijä, mutta parantumaton idealisti. En edes aio tai pyri tallaamaan heikompiani -
enempää, mitä psyykeni kestää.
näkee kaiken pahan,joskus hyvääkin,Tuntuu usein,että pahat ne senkun porskuttavat,vähemmällä pääsee ,kun on enempi omissa oloissaan tuttujen ihmisten kanssa,
Olen usein pettynyt epärehellisiin, pahantahtoisiin ihmisiin, jotka katsovat oikeudekseen alistaa, käyttää hyväksi ja sekä henkisesti että fyysisesti pahoinpidellä toista ihmistä milloin mistäkin syystä. Syitähän löytyy oma paha olo on varmasti yksi, mutta toisaalta itselläni on usein ollut paha olo enkä ole tuntenut halua satuttaa toista sen vuoksi. Uskon, että jokainen paha teko toiselle ihmiselle tekee tästä paikasta meille kaikille huonomman paikan elää, se on kuin pahan olon kierrättämistä. Olen myös miettinyt musiikin vaikutusta näihin asioihin
Sitä ei tietenkään voi syyttää kaikesta niinkuin ei tvtäkään, mutta jos ihminen kuuntelee koko ajan musiikkia jossa puhutaan vihasta, väkivallasta, kuolemasta ja sivuutetaan kaikki positiiviset tunteet ja asiat kuten rakkaus,ystävyys,välittäminen ei tarvitse ihmetellä tällaisen ihmisen käytöstä yksi vaihtoehto on masentuminen, mutta voi myös olla, että ihminen alkaa käyttäytyä samalla tavoin kuin mistä esikuvansa laulavat. Voin olla väärässäkin tää on vaan ollut asia jota oon miettinyt, koska esim. black ja death metal bändit ovat lisääntyneet en oo uskovainen, mutta välillä tuntuu, että näiden bändien ainoa tarkoitus on levittää pahuutta ja saada ihmiset tuntemaan negatiivisia tunteita ja tekemään pahoja asioita.
tai sitten metalli auttaa purkamaan ne pahat ajatukset ja niistä pääsee sitten eroon eikä tule kohdistettua niitä muihin ihmisiin. yksi tapa käsitellä tunteitaan on taiteen kautta... ei musiikki kenestäkään pahaa tee. ja kuuntelijat on lisääntyneet kun rock on in taas kerran, ja onhan siinä yks uus rahasampo.
Olet kirjoittanut kuin minä. Ajattelen aivan samoin ja tunnen. Maailma on paha ja suurin osa ihmisistä ajattelee vain itseään. Elän parisuhteessa, jonka tuomat traumat ovat alkaneet siirtyä myös uniini. Näin viimeyönäkin niin hirveitä unia, että olen ollut koko päivän kauhean väsynyt taistellessani unessa kaikkea tuota pahaa vastaan...
Maailma on kova naiselle, joka tuntee itsensä välillä peukaloisen kokoiseksi. :(