ei kuntia rankaista. TEO:n psykoterapeutti, tutkija, perheterapeutti VET, Annikki Kaikkonen puuttuu tähän asiaan perheneuvoloiden osalta tämän päivän HS:n mielipidekirjoituksessa.
Mutta aivan sama tilanne on esim. lastensuojelun avohuollon tukien järjestämättä jättämisessä. Eivät kunnat saa rangaistusta, vaikka jättävät lakisääteiset velvollisuutensa hoitamatta.
"Perheneuvolat luotiin 80-luvun perhelainsäädäntöpaketissa, sitä ennen oli kasvatusneuvoloita. Viisas lainlaatija tarkoitti, että perheet ja parit maksutta, ilman lähetettä ja helposti saavat asiantuntija-apua kriiseissä ja ongelmissa.
Apua piti saada ajoissa, jo ennen kuin kriisit ja ongelmat tuottaisivat lapsen tai nuoren oireilua. Lakipaketti myös kytki perheneuvolat lastensuojelutyön oikeaksi kädeksi, auttamaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia lapsia ja eniten apua tarvitsevia perheitä.
Yhä voimassa oleva sosiaalihuoltolain 19 § kuvaa perheneuvolatyön olevan 'asiantuntija-apua kasvatus ja perheasioissa' ja ¨'lapsen myönteistä kehitystä edistävää sosiaalista, psykologista ja lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa'.
Perheneuvoloiden alasajo on kuitenkin edennyt ilman, että kukaan varsinaisesti on näin päättänyt. Kun perheneuvolat asiakastyön paineessa kieltäytyvät parisuhteen kriisien hoidosta, ne joutuvat paitsi toimimaan vastoin parempaa tietoaan ja osaamistaan, myös rikkomaan lakia.
90-luvulla kun perheet olisivat tukea tehostetusti tarvinneet, kunnat lakkauttivat perheneuvolapalveluista noin 15 % kuntatalouden laman varjolla. Perheneuvolatyö ei enää aikoihin ole vastannut lain henkeä.
Ennaltaehkäisy 'säästettiin' 80-luvulla, parisuhteiden hoito ja varhainen puuttuminen ongelmiin 90-luvun myötä.
Lakisäästeisten palveluiden järjestämättä jättämisestä ei kuntia rankaista.
Kun matalan kynnyksen palvelut ja ajoissa auttaminen ovat vähentyneet, on saatu tottua otsikoihin huostaanottomäärien kasvusta tai lasten ja nuorten terapiajonojen pidentymisestä.
Eduskunta on nyt osoittanut terapiajonojen purkamiseen erillismäärärahaa, joka on lähes kokonaan kohdentunut erikoissairaanhoitoon eli lasten- ja nuorisopsykiatriaan eikä kunnalliseen perheneuvontaan. Helsingin kaupunki valmistelee linjapäätöstä perheneuvoloidensa tulevaisuudesta. Erikoissairaanhoidon menot ovat Helsingissä olleet maan kuntien huippuluokkaa jo kauan.
Nyt tehtävä linjapäätös ratkaisee, paisuvatko ne entuudestaan vai kehitetäänkö perheneuvontaa kaupungin omana toimintana.
ON TUHANNEN TAALAN PAIKKA investoiva uuden lastensuojelulain edellyttämällä tavalla vaikeimmassa asemassa olevien lasten ja perheiden tukeen ja myös sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin kriisissä oleville pariskunnille."
Mutta aivan sama tilanne on esim. lastensuojelun avohuollon tukien järjestämättä jättämisessä. Eivät kunnat saa rangaistusta, vaikka jättävät lakisääteiset velvollisuutensa hoitamatta.
"Perheneuvolat luotiin 80-luvun perhelainsäädäntöpaketissa, sitä ennen oli kasvatusneuvoloita. Viisas lainlaatija tarkoitti, että perheet ja parit maksutta, ilman lähetettä ja helposti saavat asiantuntija-apua kriiseissä ja ongelmissa.
Apua piti saada ajoissa, jo ennen kuin kriisit ja ongelmat tuottaisivat lapsen tai nuoren oireilua. Lakipaketti myös kytki perheneuvolat lastensuojelutyön oikeaksi kädeksi, auttamaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia lapsia ja eniten apua tarvitsevia perheitä.
Yhä voimassa oleva sosiaalihuoltolain 19 § kuvaa perheneuvolatyön olevan 'asiantuntija-apua kasvatus ja perheasioissa' ja ¨'lapsen myönteistä kehitystä edistävää sosiaalista, psykologista ja lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa'.
Perheneuvoloiden alasajo on kuitenkin edennyt ilman, että kukaan varsinaisesti on näin päättänyt. Kun perheneuvolat asiakastyön paineessa kieltäytyvät parisuhteen kriisien hoidosta, ne joutuvat paitsi toimimaan vastoin parempaa tietoaan ja osaamistaan, myös rikkomaan lakia.
90-luvulla kun perheet olisivat tukea tehostetusti tarvinneet, kunnat lakkauttivat perheneuvolapalveluista noin 15 % kuntatalouden laman varjolla. Perheneuvolatyö ei enää aikoihin ole vastannut lain henkeä.
Ennaltaehkäisy 'säästettiin' 80-luvulla, parisuhteiden hoito ja varhainen puuttuminen ongelmiin 90-luvun myötä.
Lakisäästeisten palveluiden järjestämättä jättämisestä ei kuntia rankaista.
Kun matalan kynnyksen palvelut ja ajoissa auttaminen ovat vähentyneet, on saatu tottua otsikoihin huostaanottomäärien kasvusta tai lasten ja nuorten terapiajonojen pidentymisestä.
Eduskunta on nyt osoittanut terapiajonojen purkamiseen erillismäärärahaa, joka on lähes kokonaan kohdentunut erikoissairaanhoitoon eli lasten- ja nuorisopsykiatriaan eikä kunnalliseen perheneuvontaan. Helsingin kaupunki valmistelee linjapäätöstä perheneuvoloidensa tulevaisuudesta. Erikoissairaanhoidon menot ovat Helsingissä olleet maan kuntien huippuluokkaa jo kauan.
Nyt tehtävä linjapäätös ratkaisee, paisuvatko ne entuudestaan vai kehitetäänkö perheneuvontaa kaupungin omana toimintana.
ON TUHANNEN TAALAN PAIKKA investoiva uuden lastensuojelulain edellyttämällä tavalla vaikeimmassa asemassa olevien lasten ja perheiden tukeen ja myös sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin kriisissä oleville pariskunnille."
Vastaukset 7
Vanhimmat
syyttää aina ja kaikesta, aina vain vanhempia.
Huudetaan ja paasataan siitä, miten 'tilanne on monesti jo niin paha, että se leviää käsiin, ennen kuin viranomaiset pääsevät puuttumaan asioihin!' Niin onkin. Mutta mistähän johtuu?
Perheneuvolat perustettiin sen takia, että 'perheet ja parit maksutta, ilman lähetettä ja helposti saavat asiantuntija-apua kriiseissä ja ongelmissa.' Jos Helsingissä on vuosiin kuvitellut pääsevänsä ilman lähetettä perheneuvolaan, se on jo varsinainen vitsi! Lähetteelläkin saa odottaa iät ja ajat. Viimeisten tietojen mukaan 'kriisitapaukset' pyritään ottamaan sisälle parissa viikossa... hah. Silloinhan tilanne on jo levinnyt käsistä!
Jos ajatellaan vaikka aggressiivisia raivareita saavaa adhd- tai as-lasta, jonka yksinhuoltaja yrittää hoitaa työn, kodin, lapsen ongelmat kouluun lukemattomilla puhelinkeskusteluilla ja palavereilla, samoin terveydenhuoltoon päin neuvottelut, ajanvaraukset, loputtoman taistelun oikean avun hakemisella ja tilanne sekun vain pahenee kotona...
Tiedän tilanteita, että perheneuvola-aikaa odottelevalle äidille ainoa annettu ohje on ollut se, että 'taksi alle ja Lastenklinikalle, jonne kutsutaan päivystävä lastenpsykiatri paikalle'. Sitten kaava on seuraava: Jos lääkäri katsoo aiheelliseksi, lapsi otetaan kriisi- ja tutkimusyksikköön 2:n viikon tutkimusjaksolle. Jos perheen kohdalla tämä vaihtoehto on jo käytetty aikaisemmin, heidät lähetetään takaisin kotiin tai lapsi otetaan lastensuojelun vastaanottokotiin odottamaan paikkaa lastenkodin psykiatriselle osastolle.
Siitä se varsinainen alamäki sitten alkaakin. Pahimmassa tapauksessa lapsen vointi pysyy vain ennallaan tai huononee. Vanhempi nujerretaan henkisesti lopullisesti, koska lukeehan huostaanottopapereissakin 'kyvyttömyys vanhemmuuteen' tai muuta vastaavaa.
Mitenkähän olisi, jos sittenkin ENNALTAehkäisevää tukea olisi saatu?
Olisi päästy sinne perheneuvolaan silloin kun piti, kotoa käsin käytävä terapia olisi järjestynyt jne. jne.
Nyt he ovat vain yksi numero lisää siinä tilastossa, jossa tyhmä vanhempi ei tajunnut hakea apua ajoissa, koska oli vastuuntunnoton ja vanhemmuus oli HUKASSA. Mitähän tässä yhteiskunnassa lopulta oikein on hukassa?
laaja, että pitäisikö sen sisälläkin asiat jakaa sektoreihin, joilla jokaisella on omat vastuuhenkilönsä ja jotka keskittyvät tietyn tyyppisten perheiden asioihin.
Neurologisista ongelmista kärivät lapset on yksi ryhmä, joita väärin hoidetaan pelkästään psykiatrisina potilaina. Vaikeat adhd-tapausten pitäisi oikeastaan tulla lastensuojelun piiriin vasta siinä tilanteessa kun kaikki mahdollinen tarjottu terveydenhuollon apu on kokeiltu ja käytetty, eikä siitä ole ollut apua niin paljon, että lapsen kotona olo olisi mahdollista.
Miksi neurologian yhteydessä ei ole päivystyspoliklinikoita, jonne vanhemmat voivat sen taksin suunnata kun psykiatria on kieltänyt heiltä neurologisen avun? Paljonkohan lasten psykiatriset hoitojonot lyhenisivät kun sieltä saataisiin pois adhd- ja as-lapset oikean hoidon myötä?
Lastensuojelun piirissä ovat myös päihdeperheet, joiden ongelmat ovat niin eri tyyppisiä kuin edellä mainitut. Toki sieltäkin voi tulla lapsia, joiden neuro-ongelmat jäävät huomaamatta, koska vaikeiden kotiolojen takia heidän ongelmansa katsotaan ilman muuta vain psykiatrian piiriin kuuluviksi. Lapsen vaikea kotitausta saattaa sokeuttaa psykiatrit lopullisesti ottamasta huomioon neurologista puolta, koska se on riittävän vaikeaa jo hyvistäkin kodeista tulevien lasten kohdalla.
Tietysti lastensuojelun asiakkaina on myös paljon vähemmän ongelmaisia perheitä, joiden kanssa työskentelyyn voitaisiin ainakin alkuvaiheessa erottaa ne sosiaalityöntekijät, joilla työ- ja koulutustausta ei niin täydellinen ole. Koska uuden lain siirtymävaiheeksi mainittiin jossain 3 v, niin sen siirtymävaiheen aikana saattaa sekavassa tilanteessa sattua vielä monenmoista.
Lastensuojelun asiakkaina on siis hyvin monenlaisia perheitä, ja niin monesti mediassa kuin keskustelupalstoillakin, kaikki kuitenkin puristetaan yhteen muottiin, josta pahimmat kiistat ja riitelyt taitavat juontaa juurensa.
Minulla ei ole muuta kokemusta ja tietoa perheneuvoloista kuin mitä olen saanut täällä kirjoittavien kokemuksista.
Perheneuvoloissahan on saman koulutuksen saaneita psykiatreja ja psykologeja kuin sairaaloiden osastoilla. Jos siellä ei osata hoita lapsiamme, ei kyllä muuallakaan. Tietysti on joitain fiksuja omilla aivoillaan ja sydämellään ajattelevia työntekijöitäkin joita eivät sairaaloiden käytännöt ohjaile.
En kyllä yhtään ihmettele vaikka pääkaupunkiseudulla aletaan ajamaan kalliita perheneuvoloita alas jos on todettu, että siellä ei saada hoitotuloksia aikaiseksi. Kelvottomia vanhempia vain syntyy entistä enemmän.
käyty eli päättäjät ovat tietoisia siitä mikä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tilanne suomessa on!
"Täysistunnon pöytäkirja PTK 17/2006 vp
17. TORSTAINA 2. MAALISKUUTA 2006 kello 16.30
N:o 12) Psykiatrisen hoidon hoitotakuu
Jyrki Kasvi / vihr: Arvoisa puhemies! Osoitan kysymykseni peruspalveluministeri Hyssälälle.
Maaliskuussa 2005 voimaan tullut hoitotakuu ei ole turvannut suomalaisille asianmukaista psykiatrista hoitoa. Hoitotakuun toteutumiseen on riittänyt psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi ja aloittaminen määräajassa. Sen sijaan itse hoidon sisällölle hoitotakuu ei ole asettanut vaatimuksia. Hoitotakuun on katsottu toteutuneen esimerkiksi tapauksessa, jossa vakavaa depressiota sairastava potilas tapaa psykiatrinsa kaksi kertaa vuodessa ja lääkitystä muutetaan kirjeitse. Kysynkin:
Miten hallitus aikoo huolehtia hoitotakuun asianmukaisesta toteutumisesta psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa?
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä: Arvoisa puhemies! Meillä on lasten psykiatristen hoitojen osalta jonotusta niiden kohdalla, jotka ovat yli sen ajan, kun on määritelty jo aiemmin ennen hoitotakuuta tämä lasten psykiatrisen hoidon saatavuus, mutta meillä ei ole aikuisten kohdalla niin suuria jonoja. Se huoli on siellä lasten ja nuorten kohdalla. Siihenhän eduskunta on nyt kiitettävästi lisännyt määrärahaa, mikä on hyvä asia. Mutta ihan kuten kysyjä sanoi, niin siellä sisällössä on ongelmia. Olen eilen ollut puhumassa juuri siinä tilaisuudessa, jota tämän päivän lehtien uutisointi käsitteli, mutta siellä on myöskin ammattiryhmien omia ambitioita, jotka ehkä täällä tulevat enemmän esille kuin joissakin muissa sairausryhmissä. Työtä on ja haastetta on psykiatriassa.
.......
......
Irja Tulonen / kok: Arvoisa puhemies! Tästä lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta on tämä sali keskustellut hyvin paljon. Eduskunta on vuosittain budjettikäsittelyn yhteydessä aina lisännyt tätä rahaa.
Ministeri Hyssälä, eikö se nyt olisi ihan oikeudenmukaista, että myös ministeriö ottaisi vastuun tästä ja jo budjettiesityksessä, budjettiriihessä, nämä nuoret ja lapset saisivat sen määrärahan, minkä eduskunta sitten kuitenkin tulee lisäämään? Minusta se olisi linjakasta. Mitä ministeri nyt tänä päivänä asiasta ajattelee?
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä: Arvoisa puhemies! Tässä ei nyt ihan pelkällä rahallakaan tätä asiaa hoideta. Jos meiltä puuttuu psykiatreja, meiltä puuttuu lastenpsykiatreja, terapeutteja, kuten täällä on tullut ilmi, niin ihan rahallakaan tätä hommaa ei hoideta. Me olemme nyt tehneet aika paljon työtä sairaanhoitopiirien kanssa, jotta siellä tapahtuisi kuntiin verkottumista, jotta käytetään koko tätä kenttää, myöskin psykiatrisia sairaanhoitaja, kuntien perusterveydenhuoltoa hyväksi tässä hoitoprosessissa, kasvatus- ja perheneuvoloita, ja tätä verkottumista on kiitettävästi tapahtunut, jotta tämä ei ole pelkästään keskussairaaloitten kontolla.
Kun ministeri Mönkäre oli vielä töissä, niin me yhdessä teimme todella paljon töitä siinä, että ei tapahdu tätä Kelan avoimen piikin, tai mitä nimitystä siinä käyttäisi, määrärahojen loppumista kesken vuoden vaan suunnitellaan nämä terapiat paremmin, jotta kaikki hoitoa tarvitsevat saisivat hoitoa. Näin sairaanhoitopiirit ovat vastuussa siitä, että alueen ihmiset saavat tätä hoitoa.
...........
Hyssälä mainitsee puheessaan myös nämä
"kasvatus- ja perheneuvoloita",
jotka ovat niin kunnissa, kaupungeissakin jonoista ihan tukossa
vai johtuuko se vain sekin pelkästään siitä etteivät kunnat, kaupungit osoitakaan enää näille instansseille entisen tasoisesti määrärahoja, joten alasajo onkin tämänkin palvelun osalta tämän päivän todellisuutta!
Kun mikään laki ei velvoita kuntia, kaupunkeja näitä perheneuvolapalveluita järjestämään niin eihän niitä sitten myöskään kunnissa,kaupungeissa järjestetä!
Palveleeko kunta asukkaitaan vaiko ovatko kuntalaiset nykyisin vain rasite, välttämätön paha
kunnille ja kaupungeille.
Ei oota, sitä
kun on niiin helppoa nykyisin tarjota
joka yhteiskunnan tarjoamalta palvelumuodolta.
YK:n lasten oikeuksien komitean
"moite, ihmettely" Suomen paikallisviranomaisten VALVOMATTOMUUDESTA
saa viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta aina vain enemmän PAINOARVOA yhteiskunnassamme!
kerran laittanut, että eduskunnasta kyllä lähtee rahaa lasten ja nuorten terveydenhoidon järjestämiseen, mutta mihin ne kunnissa häviävät.
Onko lasten psykiatrisen hoidon suhteen rahan tarve niin suurta, että se on kuin pohjaton kuilu, johon kaikki syydetyt lantit häviävät, eikä silti tuloksia näy missään?
En usko.
Paremminkin on niin, että ne käytetään kuntapoliitikkojen harkinnan mukaan heidän katsomiinsa TÄRKEÄMPIIN asioihin.
Täytyisikö kunnan budjetin laadinnastakin järjestää vuosittain kansanäänestys?
yksinkertaisesti ole lapsille ja nuorille psykiatrian palveluita ts. eikö ole edes lasten ja nuorten psykiatrian alan lekureita riittävästi?
Jossakin nettisivuilla näin myös 2000 luvun puolen välin tutkimuksen (ennen hoitotakuuta) jossa käytiin läpi lasten ja nuorten psykiatrian hoidon hoitoketjua.
Sitä verrattiin vastaavaan mielenteveyden aikuisten hoitoketjuun ja yllätys, yllätys:
sosiaalipuoli lastensuojeluineen onkin osana tätä lasten ja nuorten psykiatrista hoitoketjua...
onko sossuille annettu lääketieteellistä koulutusta terveydenhuollon ja lähinnä mielenterveyden osalta? (pitäisikin tarkistaa yliopiston sivuilta)
ja kuinka näinkin vaativa terveydenhuollon puolen, MIELENTERVEYS, asia lasten ja nuorten terveydenhuoltoon liittyvänä osana
on voitu sälyttää sossulaan
(JA VIELÄ KUN TIEDETÄÄN ETTÄ OSALLA LÄÄNEJÄ SUOMESSA ON TODELLA TÖRKEÄT LUVUT LASTEN SUOEJLUTYÖNTEKIJÖISSÄ MITÄ PÄTEVYYTEEN TULEE)