loputtua,oletteko tunteneet heti viimeisen hoidon jälkeen suurta iloa? omalla kohdallani kävi niin,että hoitojen aikana ajattelin,kuinka suuresti riemuitsen sitten,kun ne on ohi.Mutta kävikin niin,että tunsin kyllä helpotuksen että se reissaaminen loppui.Ajattelin myös,että nyt ei 3.viikon päästä taas minua myrkytetä enää,mutta se suuri riemun tunne jäi jotenkin kokematta.Hyvällä mielellä kyllä olen parantumisestani,mutta,,, onko joku teistä tuntenut samalla tavalla?,,Vai meneekö vähän aikaa,ennenkuin uskallan iloita?
MITEN
teillä hoidon
39
4034
Vastaukset
- jälkeen huokasen helpotukse...
siitä,että ne rääkit oon ohi,ja se reissaaminen,ja kipu,Ikävä kyllä minulla ne vasta alkavat,sinulla onneksi on paremmalla puolella
- LPolku
Ei tässä nyt ihan riemusta sekaisin mene, mutta itse koin sytot niin äärimmäisen epämiellyttävinä ja elämää rajoittavina, että helpotus on kyllä suunnaton.
Että jaksaa taas herätä talviunilta ja ruveta elämään, voi lopettaa hirveiden pahoinvointilääkkeiden popsimisen, pääsee eroon peruukista, saa voimia nauttia keväästä, ulkoilusta, lapsenlapsesta..... Kyllä se tuntuu kuin elämä alkaisi uudelleen pitkän tauon jälkeen.
Parantumisesta en osaa toivoa kyllä yhtään mitään, kun syöpä on sairastettu jo kolmeen kertaan. Mutta jo se on helpotus, että tällä kertaa ainakin se on ohi, seuraavasta viis.- syöpä mullakin
Onko sinulla uusinut aina se sama alkuperäinen syöpä, vai onko nämä olleet eri rinnan syöpyä tai eri tyypin syöpiä?
Minkälainen Sinun ensimmäinen syöpäsi oli? Her2-positiivinen tai jotenkin muuten aggressiivinen, imusomukkeisiin levinnyt tai perinnöllinen?
Tuntuu kyllä hurjalta, että kolme kertaa olet käynyt hoitokurimuksen läpi! Oletko saanut joka kerta myös sytostaatit vai hoidettiinko aiempia kertoja jotenkin kevyemmin?
Toivon sydämestäsi, että Sinun syöpäsi on nyt historiaa! - LPolku
syöpä mullakin kirjoitti:
Onko sinulla uusinut aina se sama alkuperäinen syöpä, vai onko nämä olleet eri rinnan syöpyä tai eri tyypin syöpiä?
Minkälainen Sinun ensimmäinen syöpäsi oli? Her2-positiivinen tai jotenkin muuten aggressiivinen, imusomukkeisiin levinnyt tai perinnöllinen?
Tuntuu kyllä hurjalta, että kolme kertaa olet käynyt hoitokurimuksen läpi! Oletko saanut joka kerta myös sytostaatit vai hoidettiinko aiempia kertoja jotenkin kevyemmin?
Toivon sydämestäsi, että Sinun syöpäsi on nyt historiaa!Nämä uusimiset on aina olleet sen ekan syövän residiivejä, ilmestyneet johonkin vanhojen arpien tienoille. Ekalla kertaa 6 mm, tokalla 8 mm ja vikalla hurjat 6 cm!
En muista että tästä her2-asiasta olisi puhuttu yhtään mitään silloin ekan syövän aikoihin, ei tainnut olla vielä edes käytössä koko luokitus 90-luvun alussa. Imusolmukkeet olleet joka kerta puhtaat, gradus 3.
En ole saanut aiemmin sytoja, ekalla kertaa oli osapoisto sädehoito, tokalla radikaali poisto ja rekonstruktio. Nyt sitten poistettiin kaikki mahdollinen kylkiluita myöten 6xcef tamofen. - parantunut?
LPolku kirjoitti:
Nämä uusimiset on aina olleet sen ekan syövän residiivejä, ilmestyneet johonkin vanhojen arpien tienoille. Ekalla kertaa 6 mm, tokalla 8 mm ja vikalla hurjat 6 cm!
En muista että tästä her2-asiasta olisi puhuttu yhtään mitään silloin ekan syövän aikoihin, ei tainnut olla vielä edes käytössä koko luokitus 90-luvun alussa. Imusolmukkeet olleet joka kerta puhtaat, gradus 3.
En ole saanut aiemmin sytoja, ekalla kertaa oli osapoisto sädehoito, tokalla radikaali poisto ja rekonstruktio. Nyt sitten poistettiin kaikki mahdollinen kylkiluita myöten 6xcef tamofen.miten huomasit arvessa nämä muutokset? tai huomasitko itse,vai tuliko esille ultrassa? minulla oli kokopoisto,en tiennyt,että arpeen voi jotain tulla.
- LPolku
parantunut? kirjoitti:
miten huomasit arvessa nämä muutokset? tai huomasitko itse,vai tuliko esille ultrassa? minulla oli kokopoisto,en tiennyt,että arpeen voi jotain tulla.
Siinä arvessa oli jo pitkään ollut sellaista kuivaa ihottumaa, en osannut siitä huolestua kun ei siihen seurantakäynneilläkään sen kummempaa huomiota kiinnitetty. Kävin sitten ihan muun syyn takia yksityisellä lääkäriasemalla röntgenissä, ja radiologi huolestui tosissaan ja passitti saman tien syöpäklinikalle ja kirurgin pakeille.
Kuvissa ei siis näkynyt mitään, mutta kokenut lääkäri huomasi heti että jotain on pielessä. Ei ne terveyskeskuksen seurantakäynnit ole mistään kotoisin.
Syöpä oli siis levinnyt ohuena levymäisenä kudoksena ihon alla jo 6 cm:n alueelle. - syöpä minullakin
LPolku kirjoitti:
Siinä arvessa oli jo pitkään ollut sellaista kuivaa ihottumaa, en osannut siitä huolestua kun ei siihen seurantakäynneilläkään sen kummempaa huomiota kiinnitetty. Kävin sitten ihan muun syyn takia yksityisellä lääkäriasemalla röntgenissä, ja radiologi huolestui tosissaan ja passitti saman tien syöpäklinikalle ja kirurgin pakeille.
Kuvissa ei siis näkynyt mitään, mutta kokenut lääkäri huomasi heti että jotain on pielessä. Ei ne terveyskeskuksen seurantakäynnit ole mistään kotoisin.
Syöpä oli siis levinnyt ohuena levymäisenä kudoksena ihon alla jo 6 cm:n alueelle.Onneksi Sinun tapauksessasi syöpä on kuitenkin pysynyt koko ajan paikallisena.
Oliko ensimmäisen diagnoosin ja uusimisen väli kuinka pitkä? Eikö silloin 10-15 vuotta sitten vielä tarjottu automaattisesti sytostaatteja, kun kuitenkin kyseessä on ollut gradus 3 tyyppi?
Minkä ikäinen olit kun sairastuit ensimmäisen kerran?
Olet Sinä todella sisukas ihminen, tiedätkö! Kyllä syöpäsi nyt on varmasti saatu aisoihin, kun viimein Sinäkin sait kunnon hoidon! - syöpä minullakin
syöpä minullakin kirjoitti:
Onneksi Sinun tapauksessasi syöpä on kuitenkin pysynyt koko ajan paikallisena.
Oliko ensimmäisen diagnoosin ja uusimisen väli kuinka pitkä? Eikö silloin 10-15 vuotta sitten vielä tarjottu automaattisesti sytostaatteja, kun kuitenkin kyseessä on ollut gradus 3 tyyppi?
Minkä ikäinen olit kun sairastuit ensimmäisen kerran?
Olet Sinä todella sisukas ihminen, tiedätkö! Kyllä syöpäsi nyt on varmasti saatu aisoihin, kun viimein Sinäkin sait kunnon hoidon!Että kylläpä rintasyövän hoito on mennyt eteenpäin reilussa vuosikymmenessä, jollet ole aiemmin saanut edes tuota tamofeenia ja kuitenkin syöpäsi on ollut koko ajan hormoonipositiivinen?
Käsittääkseni tamofenia on kuitenkin käytetty jo kymmeniä vuosia rintasyövän hoitoon! - LPolku
syöpä minullakin kirjoitti:
Onneksi Sinun tapauksessasi syöpä on kuitenkin pysynyt koko ajan paikallisena.
Oliko ensimmäisen diagnoosin ja uusimisen väli kuinka pitkä? Eikö silloin 10-15 vuotta sitten vielä tarjottu automaattisesti sytostaatteja, kun kuitenkin kyseessä on ollut gradus 3 tyyppi?
Minkä ikäinen olit kun sairastuit ensimmäisen kerran?
Olet Sinä todella sisukas ihminen, tiedätkö! Kyllä syöpäsi nyt on varmasti saatu aisoihin, kun viimein Sinäkin sait kunnon hoidon!Ekan ja uusimisen väli oli 3 vuotta. Kyseessä oli in situ-tyyppinen karsinooma jota pidettiin helppona juttuna.... eikä mielestäni sytostaatteja kovin helposti silloin tarjottu, en muista että monikaan samasta potilashuoneesta olisi niistä puhunut. Ajattelin silloin että niitä saa vain tosi hurjan vakavat tapaukset. Sen sijaan sädehoidon sai automaattisesti, useimmat myös tamofenia - minä en, juuri tämän in situ-jutun vuoksi, luulen.
Olin ekalla kertaa 34-vuotias, ainoa lapseni oli nelivuotias - se oli kyllä kamalaa. Ei tässä nyt enää mitään ongelmia ole kun olen näinkin pitkälle selvinnyt, mummoksi asti! Tulkoon vaikka mitä. - sama minulla
LPolku kirjoitti:
Ekan ja uusimisen väli oli 3 vuotta. Kyseessä oli in situ-tyyppinen karsinooma jota pidettiin helppona juttuna.... eikä mielestäni sytostaatteja kovin helposti silloin tarjottu, en muista että monikaan samasta potilashuoneesta olisi niistä puhunut. Ajattelin silloin että niitä saa vain tosi hurjan vakavat tapaukset. Sen sijaan sädehoidon sai automaattisesti, useimmat myös tamofenia - minä en, juuri tämän in situ-jutun vuoksi, luulen.
Olin ekalla kertaa 34-vuotias, ainoa lapseni oli nelivuotias - se oli kyllä kamalaa. Ei tässä nyt enää mitään ongelmia ole kun olen näinkin pitkälle selvinnyt, mummoksi asti! Tulkoon vaikka mitä.insitutyyppinen karsinooma,Minäkin olen tuskaillut,kun lapseni on vasta 10 v,kohta pitäisi hoidot alkaa,Sinulle toivon kaikkea hyvää,
- LPolku
sama minulla kirjoitti:
insitutyyppinen karsinooma,Minäkin olen tuskaillut,kun lapseni on vasta 10 v,kohta pitäisi hoidot alkaa,Sinulle toivon kaikkea hyvää,
Lapsen puolesta/takia sitä eniten pimahtaa eikä itsensä - taitaa olla ihan vakiojuttu.
Nyt kun jälkeen päin omaa taivalta ajattelen, luulen että siihen in situ-määritelmään luotetaan ihan liikaa ja alihoidetaan - pidän itseäni elävänä (toistaiseksi) esimerkkinä.
Olisi vaan heti ekalla kerralla pitänyt leikata kaikki pois ja sytoa perään - olisin varmaan säästynyt paljolta. Itse olin silloin vielä aika nuori, kauhuissani ja tietämätön enkä osannut kysellä tai vaatia oikeita asioita. Lääkärit liian varovaisia ja jotenkin vaalivat kamalasti esteettisyyttä ja säilyttämistä...
Toivottavasti sinun kohdallasi on osattu toimia rohkeammin. - kainalo tyhjennettiin,
LPolku kirjoitti:
Lapsen puolesta/takia sitä eniten pimahtaa eikä itsensä - taitaa olla ihan vakiojuttu.
Nyt kun jälkeen päin omaa taivalta ajattelen, luulen että siihen in situ-määritelmään luotetaan ihan liikaa ja alihoidetaan - pidän itseäni elävänä (toistaiseksi) esimerkkinä.
Olisi vaan heti ekalla kerralla pitänyt leikata kaikki pois ja sytoa perään - olisin varmaan säästynyt paljolta. Itse olin silloin vielä aika nuori, kauhuissani ja tietämätön enkä osannut kysellä tai vaatia oikeita asioita. Lääkärit liian varovaisia ja jotenkin vaalivat kamalasti esteettisyyttä ja säilyttämistä...
Toivottavasti sinun kohdallasi on osattu toimia rohkeammin.Varmaankin ovat säästäneet sinun rintasi koska olit niin nuori,Lapsen puolesta sitä ajatteleekin,että onkohan tässä aikaa,että saisi lapsen edes vähän isommaksi ?Vaikka eipä tässä auta kun rukoilla,ja luottaa tulevaan,sinulle toivon siunausta
- syöpä minullakin
kainalo tyhjennettiin, kirjoitti:
Varmaankin ovat säästäneet sinun rintasi koska olit niin nuori,Lapsen puolesta sitä ajatteleekin,että onkohan tässä aikaa,että saisi lapsen edes vähän isommaksi ?Vaikka eipä tässä auta kun rukoilla,ja luottaa tulevaan,sinulle toivon siunausta
Suosittelevat ablaatiota kaikille alle 35-vuotiaille, juuri sen takia kun nuorilla on muutenkin vielä vilkas solujakautuminen, niin syöpäsolutkin ovat usein aggressiivisempia.
Tuo carsinoma in situ.. Olen kuullut muistakin jotka ovat saaneet vain sädehoidon ja patti on pienen kokonsa vuoksi leikattu varsin säästävästi, että on uusinut. In situ carsinomahan ei lähetä etäpesäkkeitä eikä ole ns invasiivinen. Mutta aikojen kuluessa se kehittyy invasiiviseksi karsinoomaksi, mikäli se saa vain olla, ainakin jos on kyse duktaalisesta DCIS:tä. Lobulaarisesta LCIS:tähän vain osa kehittyy syöviksi.
In situ "tyyppinen" on kaiketu kuitenkin jo invasiivinen, mutta vielä paikallinen.
Tosin nykyisen tietämyksen mukaan säästävä leikkaus yhdistettynä sädehoitoon on vähintään yhtä tehokas kuin ablaatio. Sädehoitoa tuskin olisit saanut ensimmäisellä kerralla, jos Sinulta olisi poistettu koko rinta silloin.
Mutta tuota tamofenia en ymmärrä. Ehkä syöpäsi ei sisältänyt silloin alunperin hormoonireseptoreita.
Mutta onneksi nykyään mieluummin ylihoidetaan, toivon totisesti että Sinun syöpäsi on nyt historiaa! - LPolku
syöpä minullakin kirjoitti:
Suosittelevat ablaatiota kaikille alle 35-vuotiaille, juuri sen takia kun nuorilla on muutenkin vielä vilkas solujakautuminen, niin syöpäsolutkin ovat usein aggressiivisempia.
Tuo carsinoma in situ.. Olen kuullut muistakin jotka ovat saaneet vain sädehoidon ja patti on pienen kokonsa vuoksi leikattu varsin säästävästi, että on uusinut. In situ carsinomahan ei lähetä etäpesäkkeitä eikä ole ns invasiivinen. Mutta aikojen kuluessa se kehittyy invasiiviseksi karsinoomaksi, mikäli se saa vain olla, ainakin jos on kyse duktaalisesta DCIS:tä. Lobulaarisesta LCIS:tähän vain osa kehittyy syöviksi.
In situ "tyyppinen" on kaiketu kuitenkin jo invasiivinen, mutta vielä paikallinen.
Tosin nykyisen tietämyksen mukaan säästävä leikkaus yhdistettynä sädehoitoon on vähintään yhtä tehokas kuin ablaatio. Sädehoitoa tuskin olisit saanut ensimmäisellä kerralla, jos Sinulta olisi poistettu koko rinta silloin.
Mutta tuota tamofenia en ymmärrä. Ehkä syöpäsi ei sisältänyt silloin alunperin hormoonireseptoreita.
Mutta onneksi nykyään mieluummin ylihoidetaan, toivon totisesti että Sinun syöpäsi on nyt historiaa!Juuri tuo örkki oli kyseessä.
Tuosta hormoniasiasta en tiedä itsekään juuri mitään, koko asiasta ei mielestäni ollut mitään puhettakaan kahdan ekan syövän kohdalla enkä tietenkään osannut itse mokomaa kysellä. Vasta nyt kolmannella kerralla lääkäri puhui homonipositiivisuudesta ja kirjoitti tamofen-reseptin. Ehkä se sitten vasta nyt tuli tarpeelliseksi.
- löytyy...
Itse masennuin hoitojen loppumisen jälkeen ja koin kamalan kuoleman pelon vasta silloin. Juttelin asiasta Syöpäliiton ja sairaalan tukihenkilöiden kanssa, ja minulle selvisi, että useat syöpäpotilaat kokevat samoin hoitojen päättymisen jälkeen. Hoitojen aikana, olivat ne kuinka epämiellyttäviä tahansa, sinua hoidetaan, tarkkaillaan ja tutkitaan koko ajan. Se tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta. Ja kun hoidot loppuvat niin joudut ikäänkuin tyhjän päälle. Joudut selviämään yksin. Jos tuntemuksesi jatkuvat tai pahenevat niin neuvon sinua juttelemaan tukihenkilön kanssa, se voi helpottaa jo kovasti! Vaikka syövän voittaminen on mieletön juttu niin jokaisella lupa toipua kokemuksistaan tavallaan, eikä yhteiskunnan olettamalla tavalla! Onnea sinulle ja aurinkoista kevättä!
- romahdin
totaalisti, en jaksanut muuta itkeä pari päivää, ja tietysti oksensin syton jälkeen. Mutta parissa päivässä masennus hellitti
- kohtalotovereille
romahdin kirjoitti:
totaalisti, en jaksanut muuta itkeä pari päivää, ja tietysti oksensin syton jälkeen. Mutta parissa päivässä masennus hellitti
ihmettelin jo,että olenkojotenkin poikkeava,kun en osaa iloita parantumisestani.enpä todellakaan osannut tätä alakuloa odottaa hoitojen loputtua.ja kun luin täälläkin ,kuinka monet riemuitsee,tunsi ihan syyllisyyttä,kalliit hoidot ja kaikki tuhlattu minuun,enkä ole kiitollinen. parempaa huomista kaikille teille!
- LPolku
kohtalotovereille kirjoitti:
ihmettelin jo,että olenkojotenkin poikkeava,kun en osaa iloita parantumisestani.enpä todellakaan osannut tätä alakuloa odottaa hoitojen loputtua.ja kun luin täälläkin ,kuinka monet riemuitsee,tunsi ihan syyllisyyttä,kalliit hoidot ja kaikki tuhlattu minuun,enkä ole kiitollinen. parempaa huomista kaikille teille!
tuo paniikki ja turvattomuuden tunne tuli vasta, kun viiden vuoden seuranta-aika syöpäpolilla päättyi. Tunsin jääväni ihan oman onneni nojaan ja heitteille ja olin ihan varma että nyt se varmasti uusii kun en ole enää seurannan piirissä.
Olinkin sitten ihan oikeassa, ikävä kyllä.... - kevätmielinen
LPolku kirjoitti:
tuo paniikki ja turvattomuuden tunne tuli vasta, kun viiden vuoden seuranta-aika syöpäpolilla päättyi. Tunsin jääväni ihan oman onneni nojaan ja heitteille ja olin ihan varma että nyt se varmasti uusii kun en ole enää seurannan piirissä.
Olinkin sitten ihan oikeassa, ikävä kyllä....Me kun ei mitään noille uusimisille voida.. Eipä nämä munkaan lähtökohdat kovin auvoiset ole, melki kolmisenttinen biologisesti aggressiivinen kasvain.
Korkeaan uusimisriskiin viittaa jo
-koko
-gradus III
-ki-67 28%
-ylämediaalinen sijainti (parasternaaliset imusolmukkeet?)
-ikä 41 vuotta
Mutta parempi kun ei jää tuijottamaan noita, vaan tulevia hoitoja. Sanooko lääkärit muuten kaikille, että tottakai sä selviät.. Onko se vain jokin psykologinen tsemppaus?
Kaikilla meillä on sama pelko ja huoli, mutta koitetaan pitää se tuolla taka-alalla.
Mä alan keittelemään kaakaota termariin ja lähden hyvän ystäväni kanssa kiertämään kympin lenkin tuonne luontopolulle koirien kera. Pidetään laavulla sitten kaffetauko :) Ei tässä auta jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan koska se syöpä ottaa taas ylivallan. Toivottavasti nyt ei ainakaan ennenkuin edes hoidot saadaan loppuun! - olihan
kevätmielinen kirjoitti:
Me kun ei mitään noille uusimisille voida.. Eipä nämä munkaan lähtökohdat kovin auvoiset ole, melki kolmisenttinen biologisesti aggressiivinen kasvain.
Korkeaan uusimisriskiin viittaa jo
-koko
-gradus III
-ki-67 28%
-ylämediaalinen sijainti (parasternaaliset imusolmukkeet?)
-ikä 41 vuotta
Mutta parempi kun ei jää tuijottamaan noita, vaan tulevia hoitoja. Sanooko lääkärit muuten kaikille, että tottakai sä selviät.. Onko se vain jokin psykologinen tsemppaus?
Kaikilla meillä on sama pelko ja huoli, mutta koitetaan pitää se tuolla taka-alalla.
Mä alan keittelemään kaakaota termariin ja lähden hyvän ystäväni kanssa kiertämään kympin lenkin tuonne luontopolulle koirien kera. Pidetään laavulla sitten kaffetauko :) Ei tässä auta jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan koska se syöpä ottaa taas ylivallan. Toivottavasti nyt ei ainakaan ennenkuin edes hoidot saadaan loppuun!minunkin syöpä agressiivinen ja gradus 3,mutta en pelkää syövän uusimista niinkään,se vain,etten osaa iloita nyt elämästä.Luulen,että sairaalassa meille kaikille sanotaan että on hyvät selviytymis mahdollisuudet .
- kevätmielinen
olihan kirjoitti:
minunkin syöpä agressiivinen ja gradus 3,mutta en pelkää syövän uusimista niinkään,se vain,etten osaa iloita nyt elämästä.Luulen,että sairaalassa meille kaikille sanotaan että on hyvät selviytymis mahdollisuudet .
Ja olihan siinä mun lausunnossani imusuoni-invaasiokin :o
Mä taas osaan iloita elämästäni, ehkä just siksi kun ajattelen koko ajan, että syöpä voi uusiutua ja mä voin ihan oikeasti kuolla tähän.
Se antaa näille hyville päiville lisäarvoa, elämästä pitää nauttia nyt, kun sitä (vielä) on :) - kysymys nyt
kevätmielinen kirjoitti:
Ja olihan siinä mun lausunnossani imusuoni-invaasiokin :o
Mä taas osaan iloita elämästäni, ehkä just siksi kun ajattelen koko ajan, että syöpä voi uusiutua ja mä voin ihan oikeasti kuolla tähän.
Se antaa näille hyville päiville lisäarvoa, elämästä pitää nauttia nyt, kun sitä (vielä) on :)siitä,ettei hän pysty iloitsemaan.
- LPolku
olihan kirjoitti:
minunkin syöpä agressiivinen ja gradus 3,mutta en pelkää syövän uusimista niinkään,se vain,etten osaa iloita nyt elämästä.Luulen,että sairaalassa meille kaikille sanotaan että on hyvät selviytymis mahdollisuudet .
....paitsi fyysinen, myös henkinen trauma, johon jokainen meistä joutuu sopeutumaan omalla tavallaan. En minäkään pystynyt koko juttua nieleskelemään ilman apua - ekalla uusimiskerralla sain jo psykoterapiaa ja mielialalääkityksen, joka jatkuu edelleen.
Näin jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi kannattanut hakea apua heti ensimmäisen sairastumisen yhteydessä. Olisin ehkä säästynyt siltä uusimiseltakin. Psyykkinen tila vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin ja jopa immuniteettiin. - vai käytkö yksityisellä
LPolku kirjoitti:
....paitsi fyysinen, myös henkinen trauma, johon jokainen meistä joutuu sopeutumaan omalla tavallaan. En minäkään pystynyt koko juttua nieleskelemään ilman apua - ekalla uusimiskerralla sain jo psykoterapiaa ja mielialalääkityksen, joka jatkuu edelleen.
Näin jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi kannattanut hakea apua heti ensimmäisen sairastumisen yhteydessä. Olisin ehkä säästynyt siltä uusimiseltakin. Psyykkinen tila vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin ja jopa immuniteettiin.hoidossa ? Ajattelin hakea apua myös kun saan hoidot käytyä läpi,samaan aikaan en jaksa
- yks monista..
kevätmielinen kirjoitti:
Ja olihan siinä mun lausunnossani imusuoni-invaasiokin :o
Mä taas osaan iloita elämästäni, ehkä just siksi kun ajattelen koko ajan, että syöpä voi uusiutua ja mä voin ihan oikeasti kuolla tähän.
Se antaa näille hyville päiville lisäarvoa, elämästä pitää nauttia nyt, kun sitä (vielä) on :)Olet aivan oikeassa,että nyt pitää nauttia joka hetkestä . Koskaan ei tiedä miten paljon on aikaa edessäpäin....kukaan ei tiedä.... et sinä,en minä,eikä kukaan muukaan,joten nautitaan jokaisesta auringonsäteestä ja ilon hippusesta.
Aurinkoista kevättä kaikille..... - LPolku
vai käytkö yksityisellä kirjoitti:
hoidossa ? Ajattelin hakea apua myös kun saan hoidot käytyä läpi,samaan aikaan en jaksa
Syöpäpolilta Psykiatriselle poliklinikalle. Olen usein sanonut että sairastuminen syöpään avaa myös monia ovia - tämä on yksi niistä.
Kaikki diagnoosit, lausunnot ym. pakolliset Kela-asiat hoidettiin sieltä psyk.polilta käsin, itse ei tarvinnut tehdä mitään. Sain masennukseen kolme vuotta Kelan korvaamaa yksityistä psykoterapiaa, jota "terveen" on erittäin vaikea saada yhtäkään ellei ole todella sekaisin ja ongelmainen.
Asia kannattaa ottaa esille nimenomaan siellä syöpäpolilla, on heille tuttu asia ja suorat väylät käytössä. - on tämä
LPolku kirjoitti:
Syöpäpolilta Psykiatriselle poliklinikalle. Olen usein sanonut että sairastuminen syöpään avaa myös monia ovia - tämä on yksi niistä.
Kaikki diagnoosit, lausunnot ym. pakolliset Kela-asiat hoidettiin sieltä psyk.polilta käsin, itse ei tarvinnut tehdä mitään. Sain masennukseen kolme vuotta Kelan korvaamaa yksityistä psykoterapiaa, jota "terveen" on erittäin vaikea saada yhtäkään ellei ole todella sekaisin ja ongelmainen.
Asia kannattaa ottaa esille nimenomaan siellä syöpäpolilla, on heille tuttu asia ja suorat väylät käytössä.psykiatrinen poliklinukka? Minä olen hakenut apua kotipaikkakuntani psykiatrilta.Sairastuin masennukseen noin puoli vuotta sen jälkeen,kun hoidot loppui.Onkohan vielä mahdollista hakeutua hoitoon syöpäpolin kautta, ajattelin tätä kela asiaa.En ole vielä täällä aloittanut terapiaa,kaksi psykiatrilla käyntiä lääkärin lähetteellä ja lääkitys,ei muuta vielä.Masennukseni on luokiteltu vaikeaksi.
- kevätmielinen
LPolku kirjoitti:
Syöpäpolilta Psykiatriselle poliklinikalle. Olen usein sanonut että sairastuminen syöpään avaa myös monia ovia - tämä on yksi niistä.
Kaikki diagnoosit, lausunnot ym. pakolliset Kela-asiat hoidettiin sieltä psyk.polilta käsin, itse ei tarvinnut tehdä mitään. Sain masennukseen kolme vuotta Kelan korvaamaa yksityistä psykoterapiaa, jota "terveen" on erittäin vaikea saada yhtäkään ellei ole todella sekaisin ja ongelmainen.
Asia kannattaa ottaa esille nimenomaan siellä syöpäpolilla, on heille tuttu asia ja suorat väylät käytössä.Olet sinä, LoistavaPolku, kovan koulun joutunut läpikäymään. Olen lukenut viestejäsi sairaudestasi, ja sen vaikutuksesta elämääsi. En yhtään ihmettele, että olet tukeutunut ammattiapuun. Hyvä että olet sitä saanut ja hyvä meidän muidenkin tietää, että sellaista on saatavilla.
Sinun tilanteessasi minua kuitenkin ilahduttaa se, että sinulla on edelleen, toistakymmenettä vuotta sairastettuasi ja jo kolmatta kertaa saman syövän kanssa taistellessasi, mahdollisuus parantua pysyvästi! Toivon sinulle voimia jatkossakin jaksaa eteenpäin ja kaikkea hyvää elämääsi tästä eteenpäin! :) - LPolku
on tämä kirjoitti:
psykiatrinen poliklinukka? Minä olen hakenut apua kotipaikkakuntani psykiatrilta.Sairastuin masennukseen noin puoli vuotta sen jälkeen,kun hoidot loppui.Onkohan vielä mahdollista hakeutua hoitoon syöpäpolin kautta, ajattelin tätä kela asiaa.En ole vielä täällä aloittanut terapiaa,kaksi psykiatrilla käyntiä lääkärin lähetteellä ja lääkitys,ei muuta vielä.Masennukseni on luokiteltu vaikeaksi.
....varmaan omansa. Minä olin Hyksin (nyk. HUS:n) psyk. polilla, luulisin että omansa on jokaisella alueellisessa sairaanhoitopiirillä.
Kyllä minultakin oli siinä vaiheessa jo hoidot loppu, mutta pysythän sinä sairaalan kirjoilla niin kauan kuin seuranta kestää. - neuvoistasi
LPolku kirjoitti:
....varmaan omansa. Minä olin Hyksin (nyk. HUS:n) psyk. polilla, luulisin että omansa on jokaisella alueellisessa sairaanhoitopiirillä.
Kyllä minultakin oli siinä vaiheessa jo hoidot loppu, mutta pysythän sinä sairaalan kirjoilla niin kauan kuin seuranta kestää.hyvää kevään odotusta sinulle,vaikka ainakin täällä länsiuudellamaalla pyryttää lunta muutaman keväisen päivän jälkeen!
- kiitos sinulle,
kevätmielinen kirjoitti:
Olet sinä, LoistavaPolku, kovan koulun joutunut läpikäymään. Olen lukenut viestejäsi sairaudestasi, ja sen vaikutuksesta elämääsi. En yhtään ihmettele, että olet tukeutunut ammattiapuun. Hyvä että olet sitä saanut ja hyvä meidän muidenkin tietää, että sellaista on saatavilla.
Sinun tilanteessasi minua kuitenkin ilahduttaa se, että sinulla on edelleen, toistakymmenettä vuotta sairastettuasi ja jo kolmatta kertaa saman syövän kanssa taistellessasi, mahdollisuus parantua pysyvästi! Toivon sinulle voimia jatkossakin jaksaa eteenpäin ja kaikkea hyvää elämääsi tästä eteenpäin! :)Kaikkea hyvää toivon sinulle
- saman kokenut
kevätmielinen kirjoitti:
Me kun ei mitään noille uusimisille voida.. Eipä nämä munkaan lähtökohdat kovin auvoiset ole, melki kolmisenttinen biologisesti aggressiivinen kasvain.
Korkeaan uusimisriskiin viittaa jo
-koko
-gradus III
-ki-67 28%
-ylämediaalinen sijainti (parasternaaliset imusolmukkeet?)
-ikä 41 vuotta
Mutta parempi kun ei jää tuijottamaan noita, vaan tulevia hoitoja. Sanooko lääkärit muuten kaikille, että tottakai sä selviät.. Onko se vain jokin psykologinen tsemppaus?
Kaikilla meillä on sama pelko ja huoli, mutta koitetaan pitää se tuolla taka-alalla.
Mä alan keittelemään kaakaota termariin ja lähden hyvän ystäväni kanssa kiertämään kympin lenkin tuonne luontopolulle koirien kera. Pidetään laavulla sitten kaffetauko :) Ei tässä auta jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan koska se syöpä ottaa taas ylivallan. Toivottavasti nyt ei ainakaan ennenkuin edes hoidot saadaan loppuun!Hei kevätmielinen! Katsoin noita Sinun ennustetekijöitäsi. Minulla on gradus III, Ki-67 on 30 %, HER-positiivisuus, 14 syöpäistä imusolmuketta kainalossa,yhteensä niitä poistettiin 21, ikää 56 vuotta, hormonipositiivinen, kasvaimen kokoa ei pystytty määrittämään, koska sitä ei löytynyt. Tuosta imutieinvaasiosta en tiedä onko minulla sitä. Tämä yksi luokitus oli tällainen TXN1MO. Mikä se on Sinulla? Mielestäni Sinulla on tosi positiivista se, ettei ollut levinnyt kainaloon.
Sinä voit ihan hyvin parantua täysin. Näin minä ajattelen sen perusteella mitä olen saanut selville tässä sairauteni aikana. - kokenut
LPolku kirjoitti:
....paitsi fyysinen, myös henkinen trauma, johon jokainen meistä joutuu sopeutumaan omalla tavallaan. En minäkään pystynyt koko juttua nieleskelemään ilman apua - ekalla uusimiskerralla sain jo psykoterapiaa ja mielialalääkityksen, joka jatkuu edelleen.
Näin jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi kannattanut hakea apua heti ensimmäisen sairastumisen yhteydessä. Olisin ehkä säästynyt siltä uusimiseltakin. Psyykkinen tila vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin ja jopa immuniteettiin.Hei LPolku ja muut! Aloitin Efexor-lääkityksen muutama viikko leikkauksen jälkeen ja kävin juttelemassa psykiatrian poliklinikalla sairaanhoitajan kanssa. Tämä lääkitys on ollut minulla nyt noin 1 1/2 kuukautta ja mielialani on korjaantunut tosi paljon. Toki olin jo jonkin verran masentunut ennen sairastumistani ja luulen, että sitä lääkitystä ei välttämättä aloiteta herkästi, jos on vain sen sairastumisen tuoma kriisimasennus päällä. Omalla kohdallani on viiden vuoden ajan ollut tosi rankkoja kokemuksia läheisten syöpien takia ja olin aivan uupunut ja masentunut jo ennen sairastumista.
Lisäksi tämä Efexor-lääkitys on melkein täysin poistanut kuumat aallot,jotka olivat minulla noin puolisen vuotta aivan sietämättömiä. Suosittelen lämpimästi tällaista mahdollisuutta. Itsekin kovasti vastustelin aluksi, kun luulin, että joudun loppuelämäni sitä syömään. Mutta sitten asiantuntijat saivat minut vakuutettua, ettei näihin jää "koukkuun", vaan ne voi lopettaa ihan hyvin sitten kun tuntuu ettei tarvetta enää ole. Rauhoittaviin lääkkeisiinhän jää helposti "koukkuun" niin kuin varmaan tiedätte. Niitä popsin alussa, mutta enää en ole niitä tarvinnut. - kevätmielinen
saman kokenut kirjoitti:
Hei kevätmielinen! Katsoin noita Sinun ennustetekijöitäsi. Minulla on gradus III, Ki-67 on 30 %, HER-positiivisuus, 14 syöpäistä imusolmuketta kainalossa,yhteensä niitä poistettiin 21, ikää 56 vuotta, hormonipositiivinen, kasvaimen kokoa ei pystytty määrittämään, koska sitä ei löytynyt. Tuosta imutieinvaasiosta en tiedä onko minulla sitä. Tämä yksi luokitus oli tällainen TXN1MO. Mikä se on Sinulla? Mielestäni Sinulla on tosi positiivista se, ettei ollut levinnyt kainaloon.
Sinä voit ihan hyvin parantua täysin. Näin minä ajattelen sen perusteella mitä olen saanut selville tässä sairauteni aikana.Heip sinulle taas!
Luokitukseni on siis T2N0MX, mikä tarkoittanee varhaiseksi rintasyöväksi luokiteltavaa astetta IIa. Gradus tosiaan III, mikä lienee huonoin ennustetekijä tapauksessani koon ohella. Her-negatiivinen, ER- ja PR-positiivinen.
Tiedän kyllä, että voin varsin hyvin parantua pysyvästi, itseasiassa voi olla jo nyt täysin terve, 55% tälläisistä tapauksista olisi hengissä ilman syöpää edelleen kymmenen vuoden päästä. 45% prosenttia olisi joko kuolleita tai sairastaisi uusiutunutta syöpää. Hoitojen jälkeen 85-90% on terveitä kymmenen vuodenkin päästä.
Minulla ei siis pitäisi olla mitään syytä vajota apatiaan, vielä. Jotenkin nuo prosentit vain ovat se ja sama, koska eihän ihminen voi olla 85% elossa ja loppu ruumis syöpään kuollut! Eli se on joko tai. Apatiani liittynee taas niihin hemmetin PMS-oireisiin. Mieliala menee aina apeaksi tässä vaiheessa kiertoa. Onneksi tiedostan sen, niin en jää rypemään murheeseen. Tiedän että se menee ohi.
Mitä enemmän luen ja haen tietoa, sitä epävarmempi olo tulee. Toisaalta jotkin asiat ovat helpottaviakin. Pitäisi ehkä lopettaa tiedonhaku ja jättäytyä lääkäreiden hoidettavaksi. Olen vain aina ollut sellainen, että asiat pitää järkiperäistää. En pysty käsittelemään asioita, joita en ymmärrä. Siksi pitää tietää, ja mahdollisimman paljon. Nähdä kokonaisuus.
Sinun tapauksessasi imu- tai verisuoni-invaasiota ei primäärikasvaimesta ilmeisesti ole voitu määrittää, koska sitä ei ole löytynyt.
Minullahan ikää on "vasta" 41-vuotta, joten mielelläni täällä vielä edes parikymmentä vuotta tallaisin... - kainaloon levinnyt
saman kokenut kirjoitti:
Hei kevätmielinen! Katsoin noita Sinun ennustetekijöitäsi. Minulla on gradus III, Ki-67 on 30 %, HER-positiivisuus, 14 syöpäistä imusolmuketta kainalossa,yhteensä niitä poistettiin 21, ikää 56 vuotta, hormonipositiivinen, kasvaimen kokoa ei pystytty määrittämään, koska sitä ei löytynyt. Tuosta imutieinvaasiosta en tiedä onko minulla sitä. Tämä yksi luokitus oli tällainen TXN1MO. Mikä se on Sinulla? Mielestäni Sinulla on tosi positiivista se, ettei ollut levinnyt kainaloon.
Sinä voit ihan hyvin parantua täysin. Näin minä ajattelen sen perusteella mitä olen saanut selville tässä sairauteni aikana.kahteen imusolmukkeeseen syöpä,tällä viikolla pitäisi aloittaa sytostaatti hoidot
- potilas...
Minulle kävi jopa niin, että jotenkin tuli ikävä..taksikuskia, hoitajia...koko systeemiä, joka piti kerrankin minusta huolta. Olen ollut yksinhuoltajana lapselleni ja eipä ole koskaan ollut olkapäätä tai kättä johon tarttua. Nyt hoitojen aikaan oli. Ensin minäkin tietenkin jopa hyppelin ilmaan riemusta...=) Mutta pian se tunne meni ohi.
Ja nyt - tuntuu että en ole ansainnut jäädä henkiin. Niin moni lapsi kuolee, minä olisin voinut lähteäkin. Ei mun elämä niin ihmeellistä ole, yksinäistä. Töistä kauppaan, kaupasta kotiin.- syöpä suku
kävi samoin,kuin sinulle. Hän kyllä oli jo iäkkäämpi,lähes 70 kun hän sairastui.Hän joutuu aika paljon oleilemaan yksin,ja kai hän syöpähoidoissa käynnit koki jotenkin vaihteluna elämäänsä. Hänen hoidot ei olleet kvin raskaat,joten hän kesti ne hyvin. Hoitojen loputtua hän sanoi että oikein ikävöi niitä ihania sairaanhoitajia ja lääkäreitä,joihin hän oli kovin ihastunut. Myös taxi kuskin kanssa matkat oli mukavia,hän kun on kova juttelemaan.
- Hyvä potilas
syöpä suku kirjoitti:
kävi samoin,kuin sinulle. Hän kyllä oli jo iäkkäämpi,lähes 70 kun hän sairastui.Hän joutuu aika paljon oleilemaan yksin,ja kai hän syöpähoidoissa käynnit koki jotenkin vaihteluna elämäänsä. Hänen hoidot ei olleet kvin raskaat,joten hän kesti ne hyvin. Hoitojen loputtua hän sanoi että oikein ikävöi niitä ihania sairaanhoitajia ja lääkäreitä,joihin hän oli kovin ihastunut. Myös taxi kuskin kanssa matkat oli mukavia,hän kun on kova juttelemaan.
Niinpä...kiitokset vaan Taksi-Arville, joka ajelee Rokkitaksia...:) Onneksi taksikuskit ovatkin yleensä puheliaita, ei olis kiva istua tuppisuun kyydissä. Toki joskus sattui joku hiljaisempikin.
- syöpä suku
Hyvä potilas kirjoitti:
Niinpä...kiitokset vaan Taksi-Arville, joka ajelee Rokkitaksia...:) Onneksi taksikuskit ovatkin yleensä puheliaita, ei olis kiva istua tuppisuun kyydissä. Toki joskus sattui joku hiljaisempikin.
on taxi-Arvi,rokkitaxi, siin oli ollut yleensä tää Arvi kuskina ja välillä hänen poika,heistä äitini usein puhui että oli rattoisa matka,,Vai oliko pojan nimi Arvi? Äitini ei nimiä muista enää.Joskus oli joku hiljaisempi taxikuljettaja,ja äitini ihan motkotti,et olis se vähä enempi voinu kysellä,,,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi244606- 883714
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313463075- 542657
- 512589
- 2032583
Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne322390- 1522318
- 311945
Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa
Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok1071521