Meitä on liikaa melkein kymmenen.Isommat saavat tulla toimeen omillaan heti kun täyttävät 18 v. ei saa rahaa mihinkään muuhun kuin juuri ja juuri bussilippuun että pääsee kouluun mutta siihen se sitten jää.Kaikki muut menot olisi itse hoidettava vaatteet ym.En voi harrastaaa mitään kun ei ole rahaa tai oikeestaan sitä on mutta ei anneta.Vanhempani matkustelevat pienempien kanssa ja ostavat tietokoneita ja hienoja autoja mutta me isommat lapset olemme tuuliajoilla.Ainoastaan kodinhoito töihin sovimme oikein hyvin mitään korvausta ei tule sillä saammehan asunnon ja ruuan ja puhtaat vaatteet jotka itse pesemme.Mitään valtaväestön normaaleja käyttäymismalleja ei suvaita.Hiustenvärjäys,korut ja meikkaus on saastaa ja rumaa.Ystäviltämme saamme huonoja vaikutteita heidän mukaansa jos eivät kuuluu samaan kastiin kuin me eli lestadiolaisiin.Rakkauden osoitus on lähinnä huutamista ja ystävieni haukkumista muuhun he eivät pysty kuin arvostelemaan muita.Perheeni kaksi vanhinta ovat onnellisia toinen muutti pois vuosi sitten ja toinen muuttaa kesällä.Lähden itsekin heti kun vaan saan kouluni loppuun ja löydän työpaikan. Aion mennä naimisiin rakastami ei-lessun tytön kanssa enkä ikimaailmassa hanki kymmentä lasta koska haluan rakastaa lapsiani ja antaa heille onnellisen lapsuuden.Haluan antaa aikaa lapsilleni mitä en ole saanut vanhemmiltani.Haluan kasvattaa lapseni onnellisiksi kristilliseksi lapsiksi mutta en lestadiolaisiksi.
Mutta onhan se hyvä että vanhempani ovat täyttäneet velvollisuutensa hankkimalla paljon lapsia ja näyttämällä suvulle että ollaa kunnon ihmisä ainakin omissa piireissä.
Mutta onhan se hyvä että vanhempani ovat täyttäneet velvollisuutensa hankkimalla paljon lapsia ja näyttämällä suvulle että ollaa kunnon ihmisä ainakin omissa piireissä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
vielä elämän kokemuksia. Sanot tekeväsi lapsesi onnelliseksi! Kaksi asiaa on sinun kuitenkin muistettava, vaikka et lestadiolaisena hauaisikaan elää:
1) Oletko varma,että saat lapsia? Nehän eivät ole meistä kiinni vaan ovat lahja Jumalalta.
2) Onnikin elämässä, sekä omasi että lastesi on myös Jumalan lahja.
Mieti näitä, ennenkuin teet hätiköityjä päätöksiä!
Moni on päättänyt rakentaa onnensa ilman Jumalaa ja on saanut kokea surkeasti pettyneensä.
Olisi mielenkiintosta tavata sinut 40 vuoden päästä ja kysyä, miten onnistuit suunnitelmissasi?
Luulen, että ahtaista ajoista sinä et tiedä yhtään mitään; ne saattavat olla sinulla vielä edessäsi.
Kun väität, että teitä on liikaa, niin kenestä luopuisit ensin? Itsestäsikö vai joistakin sisaruksistasi? Sitä paitsi ihmisen persoonalliselle kehittymiselle tekee äärettömän hyvää, että hän joutuu kulkemaan kieltäymyksien tietä eikä saa kaikkea, mitä mieli tekee.
Luulen, ettei keskustelun aloittaja halua luopua kenestäkään sisarruksesta vaan ne ovat kaikki hänelle rakkaita.Hän ei vain halua itse tehdä yhtä paljon lapsia kuin vanhempansa, koska hän haluaa tarjota lapsilleen rakkaudella osoitettua huomiota sekä olla selvillä lastensa elämästään. En väitä, että suurempi rahamäärä lasta kohden tekee lapsia onnellisemmaksi. Valitettavaa, mutta totta on kuitenki se, että rahalla voidaan antaa lapsille mahdollisuus harrastuksiin,koulunkäyntiin ja vaatteisiin. Olen aivan varma siitä tosiasiasta, että rahaa tulisi käyttää ensin lasten hyvinvointiin ja sitten vasta kaikkeen turhuuteen esim. lomamatkat,turhet elektroniikka laitteet, autot. Keskustelun aloittaja ymmärtää uskovaisena ihmisenä varmasti,että lapset ovat jumalan lahjoja. Hänhän sanoi haluavansa kasvattaa lapsensa kristillisiksi. On kuitenki totta, että suurperheessä lapset oppivat ottamaan toisensa paremmin huomioon ja ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa. Kysymys kuuluukin, että saavatko sitten pienemmät lapsiperheet aina kaiken? Vastaus on ei.
Voihan Jumalaan uskoa vaikka ei olekaan lessu..Miksi se olisi vain ainoa tapa uskoa?Tuo on minun mielestäni aivopesua ja pelottelua.Usko Jumalaan on iloinen,tärkeä,mutta henkilkohtainen asia, ei siihen voi ketään pakottaa pelottelemalla tai aivopesemällä.
Lapset ovat Jumalan lahja,mutta sille lahjalle pitää pystyä myös antamaan se arvo mikä hänelle kuuluu!Kyllä sen nyt järkikin sanoo että kohtuus kaikessa,myös lasten määrässä.Mutta jos syy on vain siinä ettei voi ehkäsitä niin silloin pitää luopua sänkyhommista. Naisellakin on oikeus päättää asioista ja omasta kehostaan, ei se ole mikään miesten puuhamaa.
kyllä nyt ei kuule ole sulla itelläs asiat kunnossa.
kannattaa vaan mennä nyt vanhempiesi kans keskustelemaan eri asioista.kerro vaan avoimesti edes jommalle kummalle vanhemmistasi miltä sinusta nyt tuntuu...kyllä varmaan ymmärtävät ja ainakin yrittävät auttaa sinua rakkaudella.
sitten kun asut pois kotoa niin ymmärrät vasta et kaikista joudut itse huolehtiin ja ottamaan vastuun.sitten sitä vasta osaa arvostaa ja rakastaa...
No voi kun on asiat itselläni niin kunnossa kuin tässä perheessä voi olla .Olen puhunut mutta tilanne jatkuu ennallan ,hienoista aivopesua muiden pahuudesta ja oman itsensä hyvyydestä.Välillä mietin mikä on lestadiolaisten lähimmäisen rakkaus.Huutoa ,"kettuilua" ja toisen mielipiteiden mitätöimistä.Ja en syytä vanhempiani vaan tuon julki mielipiteeni jos vaikka lukisivat tämän ja alkasivat vaikka miettimään onko kaikki todella niin " musta valkoista" kuin he antavat meidän lasten ymmärtää.Ja ei kai syy ole pelkästään heidän vaan kyse on perinteistä ja ympäristön paineesta ja ennen kaikkea erittäin huonosta itsetunnosta,joka on heilläkin nujerrettu lapsuudessa.Eivät uskalla olla muuta mieltä.
veeällien palstalla ja päätin kurkata tännekkin. Minulle on epäselvää mitä eroa on lestadiolaisuudella ja vanhoillis lestadiolaisilla? En tiennyt, että muillakin on isoja perheitä.
esikoislestadiolaisista?
esikoisista, mutta en tunne ketään henkilökohtaisesti. Enkä tunne miten heidän uskonsa poikkeaa vanhoillisista. En tiennyt että heilläkin on suuria perheitä.
Esikoisten (aitojen ) usko on autuaaksi tekevä ja elävä; vanhoollisten sensijaan lakiuskoa ja siis kuollutta! Kelvannee selitykseksi.
vastauksesta. minulle oli tosiaan uutta se että isoja perheitä in muillakin uskon suunnilla. Tiedän ja uskon kyllä sen ettei kukaan synnyttämällä pelastu. Minunkin taivaspaikkani olisi jo taattu. Silti voin väsyä uskomaan ja jäänkin lopulta kalkkiviivoille...Rakastan lapsiani syvästi. olisin varmaan valmis antamaan henkeni heidän puolestaan. Mutta en päästä lapsiani liian helpolla. En halua heistä tulevan uusavauttomia. On karhunpalvelus tehdä heidän puolesta ikävät asiat joita kuuluu joaisen ihmisen elämään. esim. siivous ei ole aina kivaa mutta kukapa siltä säästyy.
Yleistä. Älkää tuomitko...
vastaus oli TosiUskolle
Kyllä on suuria perheitä lestadiolaisen rauhan sanan piirissäkin . Varsinkin ruotsinkielisellä alueella. Ruotsissa ja Norjassa ja Yhdysvalloissa. Ei lasten lukumäärällä kyllä pelkästään pelastuta. Synnit pitää uskoa nöyrästi anteeksi Jmalan valtakunnassa Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Näin uskotaan Jumalan lasten keskuudessa.
Hyvin tyypillistä sossu meininkiä.
Ajattelet siis itse, että vanhemmat pitäisi paapoa ihmistä joka kykenee toimimaan itsekin?
Aika säälittävää minusta.
Kuulostaa minusta juuri oikealta toiminnalta vanhemmiltasi.
Sinun on näet kohdattava oma elämäsi vaikka et selvästi haluaisikaan.
Katkera mieli on väärä eväs elämään.
Noilla vannomisillasi tuotat vain ongelmalapsia.
Yleensä elämässä pärjäävät ihmiset jotka lähtevät liikkeelle alhaalta.
Mitä kurjemmista oloista tullaan, sen suurempi on pärjäämisen halu. Se on tervettä elämää ja antoisaa.
Älä siis ole katkera vanhemmillesi vaan onnellinen siitä, että he antavat sinulle kaiken sen mitä oikeasti tarvitset.Loput hankit itse.
Säälittäviä on sellaset ihmiset jotka elävät vain vanhempiensa elämää , eivätkä osaa itsenäistyä.
Rohkeutta !
Elämä kulkee eikä se jää odottamaan arkajalkoja.
En muuten ajattele että vanhempieni tulee paapoa minua vaan kuunnella lastaan,kohdella kaikkia lapsiaa tasa-arvoisesti sekä kunnioittaa myös lapsen mielipiteitä silloin kun se poikkeaa omasta mielipiteestä.Ja jos vanhempien mielipiteet asioista ovat erilaisia tulee perustella miksi näin olisi eikä vain syyttää syntiseksi ja mitätöidä toisen puheet tai teot.
Jos olet kasvattanut lapsesi juuri niin kuin minut on kasvatettu niin etkö huomaa kuinka katkeraksi olet saanut lapsesi ,ongelmalapseksi.Siis mitä oletkaan antanut lapsellesi jos lapsellasi on henkisesti paha olla??Jos olet sitä mieltä että kurja elämä takaa onnellisen elämän niin etkö ole tullut ajatelleeksi että se kurjuus jatkuu perinteenä sukupolvesta toiseen.Siis nuorten elämän kuuluu olla kurjaa muuten ei pärjää viis onnellisuudesta jota he omille lapsilleen taas viestittävät sitä samaa kurjuutta .Niin näihän se taitaa mennä kun oikeen muistelen niin vanhempani ovat sitä meille toitottaneet että ei meilläkään ollut sitä eikä tätä silloin kun olimme nuoria.Eli siis kurjaa.
Ja mitä tulee sossun meinikiin niin eikös ne juuri monilapsiset perheet sieltä käy hakemassa apua kun ei miehen palkka riitä perheen elättämiseen.Niin ja olen todellakin samaa mieltä siitä että on todella säälittävää jos lapset elävät vanhempieni elämään ,mutta niinhän juuri minunkin vanhemmat haluaisivat minun tekeväni.
Rohkeutta olenkin saanut kun älyän hakeutua omaan kotiin pois lapsuuteeni kodista pois vanhempieni elämästä.Olen kohta onnellinen ja toivonkin että kolme siskoani sekä veljeni jotka vielä jäävät kotiin saavat parempaa kohtelua kuin me muut isommat.
Se on vähän sama kun kiukuttelet luojallesi.
Vanhemmat tekevät juuri niin kuin tekevät ja se on sitten niin.
Katkeruus on paholaisen työtä.
Jonain päivänä vanhempiasi ei enää ole.
Onko elämäsi silloin ohi, kun kasvoit katkeruuden kitkerällä maulla?
Kukaan vanhin ei ole täydellinen ,mutta tekevät sen mitä ymmärtävät.Se on varmasti hyväksi sinullekin.
Maailman ei kuulukaan olla täydellinen ,sillä tämä elämämme aika on koettelemus.
Kun ihminen otti hyvän- ja pahantiedon puusta , se oli sillä selvä.
Jos jotakin syytät niin syytä paholaista ja niitä Jumalan luotuja jotka ovat saattaneet meidätkin tähän tilanteeseen.
Sen sanon, että katkera mieli pilaa elämäsi.
Kurjuudesta hyvinpärjääviin ei ole ihanne sillä se elämä ei ole helppoa.Toisaalta mikään elämä ei ole helppoa.
Perinnöstä josta puhut.
EI ole perintöä jos sitä ei ota vastaan.
Niinkauan kun katkeruutesi on olemassa kannat perintöä.
Heti kun jätät sen pois , olosi on kevyempi ja voit kohdata oman elämäsi.Et ennen.
Ihan sama asuuko kotona vai muualla ,vanhempia tulee rakastaa ,sillä he ovat uhranneet elämästään suuren osan sinulle ja muille sisaruksillesi.
Nyt vaatisit enempi?
Eikö se tunnu vähän pahalta?
Oikeaa Kristuksen rakkautta sinun ja vanhempiesi välille. Tiedän ison perheen äitinä, ettei huolenpidon heikkous johdu lapsilukumäärästä, vaan rakkauden määrästä. Tietysti voi olla väsymistäkin, mutta siihenkin auttaa, kun saa voimaa ylhäältä.Omasta kokemuksesta voin kertoa, kun sain omakohtaisen uskon, muuttui suhtautuminen kaikkeen, perhe-elämämme muuttui paremmaksi, sen ovat myös lapsemme sanoneet.
on tosi surullista kun et enää ymmärrä oikeaa uskoa.olet aivan katkeroittanut ja paaduttanut oman tuntosi....silloin kun ymmärtää oikein uskon ,ei ajattele noin.ketään ei voi uskoon pakottaa siihen tarvitaan omaa halua...jos tarpeeksi kauan leikkii uskonasioilla, niin jumala ottaa ymmärryksen pois...toivottavasti sinulle ei ole käynyt niin...
Väärä luulo. Lapsia ei koskaan ole liikaa; varsinkaan Jumalan lapsia. Ja Taivasten valtakuntakin on vain lapsenmielisä varten. Jeesuskin pani sen ehdon opetuslastensa eteen, että heidän piti kääntymän ja tulla lasten kaltaisiksi, jos mieli päästä Taivaan valtakuntaan sisälle!
..olla Herraa lähellä,sillä yritän kaikesta huolimatta olla lapsenmielinen ja päästä siten Taivasten valtakuntaan.Niin tavallaan lapsia on liikaa jos ei pysty heistä huolehtimaan.Mutta muutan pian kohta siskoni perässä tai ennen häntä paljon aiemmin kuin olin suunnitellut pois pohjolasta kauas ruuhka Suomeen....pois kaikesta ahdistuksesta pois kauas kotoani.Sanotaan että entinen ei koskaan enää palaa ,mutta en pidä paluutani silti mahdottomana ..ehkäpä sitten joskus kaikki korjaantuu mutta nyt on hyvä pitää välimatkaa ja ajatella asioita puolin ja toisin.
Rukoilen Jumalaa joka päivä että Hän antaisi meille; minulle ja vanhemmilleni voimaa jaksaa vaikeimmankin ajan ja tuntuu että olen sitä saanutkin...vanhemmistani en tiedä ennen kuin puhuvat minullekin jotain.
Elämä tulee kohdata avoimin mielin ja onnellisena, sillä on päässyt tilanteeseen ( kehittynyt) että uskaltaa kohdata itsenäisyytensä ja oman elämänsä siinä.
Se on suuri askel.
Kuitenkin se kertoo , että ihminen on normaali ja elämänjanoinen.
Se on hieno asia.
Nyt sinusta saa kuvan , että teet lähtöäsi jotenkin pakosta , katkeruudesta ja vastoin omaa tahtoasi.
Ehkä linnunkin poikaset alkuun aristelevat , mutta kun huomaavat osaavansa lentää, hankkia ruokaa , he laulavatkin iloisesti.
Suuri askel elämässäni mutta en tee sitä pakosta ja vastoin omaa tahtoa vaan olosuhteiden säätelemänä.Enkä ole ollenkaan katkera vaan onnellineen sillä muuttokuorma lähtee jo ensiviikolla.Vanhempani voivat olla katkeria mutta en ole yksin syypää siihen.Kaikissa asioissa kun on aina kaksi osapuolta.Miksi tuhlaisin elämäni katkeruuteen ja kurjuuteen.Näin on paras myös vanhempieni mielestä.Luulen että aika haavat parantaa jos näin on tarkoitettu.
on hyvä asia, että nuoret itsenäistyvät. Monesti suhteet vanhempiinkin paranevat, kun ei olla liian lähellä toisiaan.
Minulla on viisi lasta, jotka lähtivät aika varhain kaikki pois kotoa. En edes jaksaisi enää elää nuorten ehdoilla enkä katsella heidän jokapäiväistä elämäänsä, olen elänyt heidän vaiheitaan liiankin intensiivisesti.
Myönnän, etten ymmärtänyt nuoriani välillä lainkaan ja se johti kaikenlaisiin yhteenottoihin. He ovat kuitenkin selviytyneet ilman minua ja minun holhoamistani. Me vanhemmat teemme aikamoisia virheitä - ihmisiähän me vain olemme. Sen myöntäminen ei ole helppoa. Toisaalta taas voimme kieriskellä syyllisyyden tunteissa ja pilata sillä elämämme. Emme voi elää lastemme elämää. Emme voi kohdata heidän ongelmiaan emmekä voi ratkaista niitä. Siinä on minulla ainakin oppimista vieläkin, koska huomaan usein ajautuvani "äiti tietää parhaiten" -ajatteluun, vaikka lapseni ovat täysi-ikäisiä kaikki.
Minusta sinä palstan aloittaja olet tosi hieno ja ajátteleva nuori ihminen. Onnea matkallesi elämän tiellä!
Valitettavasti lestadiolaisuus on sairasta. Niin sairasta uskontoa ei taida löytyä koko Suomenniemeltä. Tiedän, koska olen itse kasvanut kunnon lestadiolaisessa kodissa ja isossa perheessä, jonka ongelmista suurin osa oli lessuelämäntavasta johtuvia. Joten tsemppiä vaan sulle, ja toivon että pääset pian irtautumaan kodistasi. Valitettavasti vanhemmat kykenevät pilaamaan lastensa elämän, monella eri tavoin.
Niin minustakin välillä tuntuu että sairasta on ja osa jutuista onkin ihan sairasta,mutta olen itse päättänyt kuitenkin pysyä lestadiolaisena.En kuitenkaan aio noudattaa lähes tulkoonkaan kaikkia sääntöjä mitä päähäni on iskostettu koska osassa ei ole mitään järkeä.Terve maalaisjärki on myös tässä paikallaan.Ja ennenkuin vanhempani täysin onnistuvat pilaavat elämäni olen päättänyt muuttaa omaan kotiini tyttö ystäväni kanssa.
Onneksi välini ovat sentään paranemaan päin,sillä äitini aika innokkaasti pakkaili kanssani tavaroitani.Siinä samalla saimme monta väärinkäsitystä selvitettyä niin enpä usko että vihapäissäni lähden kotoani.
Et siis vaimon? Et kai väitä että lestat on keksiny senkin, että pitäis ensin mennä naimisiin, miehen ja naisen, ennenkuin muuttaa yhteiseen kotiin. Lue siitä aiheesta raamatusta.
En väitä mitään ja tunnen kyllä raamatun tekstin tästä asiasta.Ja saat olla utelias.Muutan sitten tyttöystävän tai vaimon kanssa lienee oma asiani.
Eihän se ole pelkästään sinun asiasi, menetkö vaimon vai vieraan henkilön kanssa yhteen asumaan! Sinun Jumalallasi on nimittäin tästä selkeä mielipide Raamatussa. Voit tietenkin valita, totteletko Jumalaa vain hylkäätkö ylpeänä hänen ohjeensa.
Älä kuitenkaan sano tuntevasi Raamattua, kun et kerran tunne. Huoruudesta voi nimittäin tulla vakava juttu, ellei tule katumusta ja parannusta.
Huoruus (Yhdyntä ilman Jumalan sanalla yhdistämistä) on aina hyvin raskas synti, koska yhtyessäsi toiseen ihmiseen, yhdyt hänen lisäkseen hyvin laajaan sukulaispiiriin menneisyydessä, ja mahdollisen raskauden seurauksena myöskin tulevaisuudessa.
Vastauksestasi voi huomata miten ylimielinen todellisuudessa olet vanhempiesi ja raamatun neuvoille. Vanhempasi ovat uskovaisina ihmisinä yrittäneet sinuakin ohjata elämässa oikeaan suuntaan. Seuraavat nyt sydän särkyneenä ratkaisuasi. Oma kokemukseni on se, että kun nuorelle puhuu asioita hyvällä, eikä mikään mene perille, saattaa pinnakin palaa, tulee huudettua. Sekin on vanhemman huolenaiheena, miten nuoremmat sisarukset ovat ottamassa mallia vanhempien sisarusten elämäntavoista, esimerkiksi tämä avoliitossa asuminen.
Kerroit aiemmin aikovasi kasvattaa lapsesi uskovaisiksi. Varmaan sinunkin mielestä lapsellesi vanhemman esimerkki on tärkeä. Uskovaisen ei tarvitse olla välttämättä lestaadiolainen, raamatun sana pitää kuitenkin aina olla elämän ohjeena.
Sitten vielä lopuksi haluaisin pyytää, neljän lapsen aikuiseksi kasvattaneena, että tutkisit itseäsi, miettisit, oliko kaikki vika kuitenkaan vanhemmissasi, niin kuin näissä kirjoituksissasi olet antanut ymmärtää.
Sairasta ajattelua että yhdessä asuminen johtaa suoraan yhdyntään.Hei eikö ole mitään muuta mielessä ?Olen asunut kumppanini kanssa vuoden ja olemme sopineet että tosi rakkaus saa odottaa että kyllä nukkuminen saman katon alla onnistuu oikein hyvin.Opiskelujemme takia yhdessä asuminen on edullista kuin se että asuisimme erillään.En todellakaan tunne tekeväni huorin enkä koe että hylkäisin Jumalan ohjeet.
Kyllähän tuo eunukilta onnistuu, mut ei terveeltä mieheltä.
Hulluja juttuja täällä.Eihän rakasteluun tarvita yhteistä kotia tai yhteistä yötä ..onnistuu se missä tahansa ja mihin aikaan vuorokaudestakin.
Eikä pidättäytymiseen tarvitse olla eunukki muitakin syitä voi olla.