Erosimme n10 vuotta sitten. Meillä on pari lasta. Koko tämän ajan X-vaimoni on voinut huonosti aina silloin kun itselläni on mennyt hyvin. Asiat kärjistyivät jopa niin pahoiksi että olen joutunut hakemaan lapseni pois äitinsä luota hänen ollessaan niin humalassa että lapset ovat pelänneet. Viimeisin oli kun menin hakemaan ja poliisit veivät samalla oven avauksella X-vaimoni putkaan. Minä en soittanut poliiseja vaan hän itse, koska halusi haukkua minua hätäkeskukseen ja tunkeutumisestani kotiinsa. Jos lapseni pelkäävät niin tunkeudun sinne vaikka kirveellä se on varma.
Lopputulos:
Lastensuojelu ei toimi koska kyseessä oli nainen. He eivät puutu. X-vaimoni haukkuu minua niin minulle suoraan kuin selkäni takana. Olen vuosia yrittänyt ja onnistunut olemaan ystävällinen lasteni takia hänelle. Tämän ovat kaikki nähneet. Nyt tämä on kuitenkin loppu. Tajusin että hän on vakavasti sairas, sairastuttaa myös lapsiani koska on niin täynnä katkeruuttaa ja kyynisyyttä elämää ja ihmisiä kohtaan. Kerrostalossaan ei ole kuin vittumaisia ihmisiä hänen mukaansa, töissä pomot ovat paskoja ym ym.
Naapurinsa(joita en tunne)ovat puhuneet että ihmettelevät miksei siihen raivoamiseen ja huutamiseen lapsille kukaan puutu. Hän on kuulemma kaikkien kanssa riidoissa.
Jos ostan uuden auton taikka ruohonleikkurin, jos minulla sattuu olemaan ihmissuhde naiseen(ei välttämäti seurustelusuhde)niin hän on silminnähden vihainen, katselee pitkin lattioita ja taivaalle, hänellä on kiire poistua paikalta eikä hän keskustele lastemme asioista lainkaan. MInä EN provosoi häntä elämäni pienillä iloilla ja onnistumisilla millään tavoin. Olen seurannut tällä kohtaa itseäni erittäin tarkasti. Olen joksus jopa autoa vaihtaessani miettinyt että jättäisin sen parkkiin naapuritalon pihaan ettei hän näkisi sillä hän kärsii kaikesta tuollaisesta silminnähden todella paljon.
Tiedättekö miten aion ratkaista tämän? Minä en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä vaikka meillä kuinka on yhteiset lapset. Nyt se on loppu, en pysty hoitamaan sairasta ihmistä vuodesta toiseen mm pyytelemällä anteeksi asioita jotka ovat hänen tekemisiään/vastuuttomuuttaan.
Nyt alan elämään omaa elämääni ja hän saa tuhota yhteiset lapsemme vihallaan/kykenemättömyydellään olla terve aikuisen malli.
Olen hirveän onnellinen siitä että tajusin, että minun ei tarvitse olla enää koskaan hänen kanssaan tekemisisissä=pitää häntä tyytyväisenä. Niin paljon arvostan itseäni, että en edes"lasteni takia".
Mielipiteitä/näkökulmia/ehdotuksia tällaiseen tilanteeseen lukisin hyvin mielelläni.
Kaikille lukeneille hyvää kevään jatkoa :)
Lopputulos:
Lastensuojelu ei toimi koska kyseessä oli nainen. He eivät puutu. X-vaimoni haukkuu minua niin minulle suoraan kuin selkäni takana. Olen vuosia yrittänyt ja onnistunut olemaan ystävällinen lasteni takia hänelle. Tämän ovat kaikki nähneet. Nyt tämä on kuitenkin loppu. Tajusin että hän on vakavasti sairas, sairastuttaa myös lapsiani koska on niin täynnä katkeruuttaa ja kyynisyyttä elämää ja ihmisiä kohtaan. Kerrostalossaan ei ole kuin vittumaisia ihmisiä hänen mukaansa, töissä pomot ovat paskoja ym ym.
Naapurinsa(joita en tunne)ovat puhuneet että ihmettelevät miksei siihen raivoamiseen ja huutamiseen lapsille kukaan puutu. Hän on kuulemma kaikkien kanssa riidoissa.
Jos ostan uuden auton taikka ruohonleikkurin, jos minulla sattuu olemaan ihmissuhde naiseen(ei välttämäti seurustelusuhde)niin hän on silminnähden vihainen, katselee pitkin lattioita ja taivaalle, hänellä on kiire poistua paikalta eikä hän keskustele lastemme asioista lainkaan. MInä EN provosoi häntä elämäni pienillä iloilla ja onnistumisilla millään tavoin. Olen seurannut tällä kohtaa itseäni erittäin tarkasti. Olen joksus jopa autoa vaihtaessani miettinyt että jättäisin sen parkkiin naapuritalon pihaan ettei hän näkisi sillä hän kärsii kaikesta tuollaisesta silminnähden todella paljon.
Tiedättekö miten aion ratkaista tämän? Minä en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä vaikka meillä kuinka on yhteiset lapset. Nyt se on loppu, en pysty hoitamaan sairasta ihmistä vuodesta toiseen mm pyytelemällä anteeksi asioita jotka ovat hänen tekemisiään/vastuuttomuuttaan.
Nyt alan elämään omaa elämääni ja hän saa tuhota yhteiset lapsemme vihallaan/kykenemättömyydellään olla terve aikuisen malli.
Olen hirveän onnellinen siitä että tajusin, että minun ei tarvitse olla enää koskaan hänen kanssaan tekemisisissä=pitää häntä tyytyväisenä. Niin paljon arvostan itseäni, että en edes"lasteni takia".
Mielipiteitä/näkökulmia/ehdotuksia tällaiseen tilanteeseen lukisin hyvin mielelläni.
Kaikille lukeneille hyvää kevään jatkoa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
itsekäs paska. Vai et et edes lasten takia. Pääasia että on uus auto ja ruohonleikkuri... Voi hyvänen aika...
Kuule, kun se aika tulee että lapset aiotaan huostaanottaa äidiltään, SINÄ olet ensimmäinen johon sossuviranomaiset ottavat yhteyttä, olethan tervejärkinen, hyvin toimeentuleva BIOLOGINEN ISÄ.
Joten et pääse luistamaan vastuustasi, varaudu vain jos vaimosi tosiaan on se mitä edellä kerroit, ei semmosella äiteellä ennenkään ole lapsia kohta ollut, joten joten, alahan kattelee uutta kerrossänkyä kämppääs...
Eiköhän toi äijä ole just niitä harvinaisuuksia jotka ottaa tilanteen haltuun kun tää x sählää asiansa vaan ristiin. Kai sä luit koko textin hey?????
Zemiä alkuperäiselle kirjottajalle, pidä lapsista huolta. Sun laisia miehiä on todella harvassa!!!!!!!!
..että olet väsynyt entisen vaimosi käytökseen, jos se on kuvailemasi kaltaista. Älä kuitenkaan hylkää omia lapsiasi, koskaan. Voi olla, että olet ainoa valopilkku ja rakas ihminen koko maailmassa, joka heistä välittää ja huolehtii. Lapsesi todella tarvitsevat sinua.