Kokemuksia anoreksiasta?

Olen nyt 17.5 w ja olen toisinaan ujompi. mulla on vaan muutama kaveri. tuntuu et musta ei kauheesti tykätä. toisinaan oon tosi yksinäinen ja tuntuu et kukaan ei rakasta mua.

tämä laihdutud lähti liikkeelle kauan sitten. ymmärrän ettei tämä normaaliakaan aina toisinaan ole. oon itekki välillä ihan sekasi laihdutuksen suhtaan, mut, tätä mun elämä on nyt. ei tätä ehkä sairaudeksi voi sanoa kuiteskaan..heh

Terveydenhoitaja sanoi ala-asteella: sulle on kertyny nyt tuota painoa jonkin varran lisää." olin normaalipainoinen painoindeksin mukaan. harmittelin tätä kun painosta huomauteltiin. pidin ruuasta. söin kylläkin epäterveellisesti. kaverini kanssa, joka oli ylipainoinen huomattavsti, päätimme laihduttaa. se epäonnistui. no, läheiseni sairastui vakavasti ja sillon unohdin itseni, mm. myös syömisen. turrutin pahan oloni kamalaan siivoamiseen ja ulkotöiden tekoon. kukaan muu niitä ei kajsanut tehdä. olin tällöin 14w.

pikkuhiljaa minulle tuli ahmimisongelmia. yksin kotiin jäädessäni saatoin ahmia iahn kauheita määriä ruokaa. turrutin pahaa oloani ruokaan, silloin vuorostaan viikottain toistuviin ahmimiskohtauksiin ja lihoin uudelleen. en silloin edes tiennyt saiarudesta BED mitään. olin n.15

no, viime kesänä päätin että nyt laihdutan pari kiloa. painoin siinä 54 kiepeillä. olin edelleen normaalipainoinen. liikuin koko kesän ihan hulluna. päivässä kävin pyöräilemässä ainakin 5 km. joinakin päivinä 10 km. kävelyllä kävin myös lisäksi joka päivä. kävelin n. 5km. aloitin syömään myös terveellisemmin. ahmimisohtausia tuli harvemmin. laihduin kylläkin vain 53 kiloon...

syksyllä löysin lehdestä mainoksen, jossa kehuttiin paljon nutrilet lauhdutus juomia. pyysin, että äitini ostaisi minulle sitä. perustelin sen hyvin. äiti ei olisi ensin suostunut, koitti sanoa, että olet jo hoikka. ettei minun tarvitsisi laihtua. eräs kaunis päivä kuitenkin äiti osti sitä jauhetta minulle. olin kyllä yllättynyt että suostui. silloin tajusin, että äiti oikeesti siis pitää mua läskinä ja haluaa että laihdutan. itsetunto laski samantien nollaan ku sain paketin käteeni. vaikka halusin sitä, se tuntui tosi pahalle.

käytin n. viikon tai kaksi sitä. en suinkaan korvannut kaikkia aterioita jauheella. päivälliset ja iltapalat lähinnä. kävin lenkillä joka päivä. sitten minulle tuli kamalaa jyskettä rintaan ja meinasin joutua rintakivun takia sairaalaan, mutta 45 min päästä se loppui. en tiedä vieläkään mitä se varsinaisesti oli. kertokaa te jos tiiätte. sain sinä aikana vain kerran keuhkot täyteeen ilmaa. vasen käsi oli turta ja ihan jää kylmä. itkin, se sattui niin paljon. paniikki kohatus se ei ollut. säikähdin ja pidin taukoa laihdutuksessa. paino oli silloin laskenut vain 52 kiloon.

joululoman jälkeen kun vanhojen päivät olivat tulossa, sain hyvin motivaatioita laihduttamiseen. laihduinkin ja puntari näytti 51.5 kg. olin niiin sika onnellinen siitä.

wanhojen päivien jälkeen aloin jumppaamaan säännöllisemmin, en silti joka päivä. lenkkeilin joka päivä. vahdin kalorimääriä. söin aina sitä leipääkin, missä sanottiin olevan vähiten kaloreita. olin kyllä jo kesällä aloittanut tämän kalori jutun, mutta nyt se tuntui olevan voimakkaampaa. paino oli n.50-49.5 kg

kerran veljeni kanssa riideltyäni rajusti, olin saanut taas vaihteeksi kuulla olevani läski. "eksyin" näille sivuille itkiessäni. tajusin kun luin ihmisten juttuja, että ne kuulostavat samalle kuin oma elämäni. kaikki pyörii vaan ruuanympärillä. aloin miettimään pikkuhiljaa, et onko tää ihan normaalia. en kuitenkaan välittänyt.

hiihtolomalla rääkkäsin itseäni kunnolla. tunsin olevani jotain ku pystyin syömään niin vahän ja liikkuun niin paljon. kävin tosi pitkiä lenkkejä, joskus 2 kertaakin päivässä. söin n.600-700 kaloria. laskin niitä ihan tosi tarkasti. jumppasin tosi paljon ku aikaa oli. söin lähinnä puuroa, näkkäriä ja pussikeittoja. en ollut käyttänyt maitoa n. 2-3 kuukauteen koska siinä on ylimääräsii kaloreita. vettä juon, samoin teetä ja kahvia. yksi ilta ahmin 2 jogurttia ja tuntu et räjähdän. oli niin täys olo. oksensin ne. en ole sen jälkeen oksentanu. aiemminkin olin yrittänyt salaa oksentaa ulos tai muualla missä kukaan ei huomaa, mut ei ollut onnistunut.

nyt, lomasta on kulunut jo vähän aikaa ja oon ihan koukussa näihin sivuihin; käyn täällä joka päivä monta kertaa. etsin uusia vinkkejä laihtua. pelkään lihomista yli kaiken muun. se olisi jotain niin kamalaa. nyt olen ollut hyvin masentunut enkä ole jaksanut laskea joka päivä kaloreita. esitän muille iloista. nyt jumppaamisesta on tullut ihan hemmetin pakkomielle. iltaisn ,joskus itkien, jumppaan kunnes nukahdan enkä jaksa enää enempää. lenkille lähden, olipa pakkasta 35 tai kaatosade. lihon muuten ellen kuluta kaloreita. nyt käyn muutaman kilsan lenkin päivittäin, mieluiten pimeellä, ettei kiinnitä huomiota niin paljoa, hölkkään kilsan tai vajaan.

painan nyt 48 kg. olen jo alipainoinen, tiedän, mutta koen silti olevani ihan hyvin voiva loppujen lopuksi.on maailmassa paljon vakavempiakin asioita kuin laihdutus. äitini monesti sanoo et ootpa sä laihtunu ja varottelee anoreksiasta. tuntuu vaan et se kiusaa jotta laihuttasin loputkin läskit. oon niin lyhytkin et lihominen näkyy pian. 159cm vaan.

jatkan tätä vielä, vaikka piti lopettaa siihen 51 kiloon, mut kerta pystyy parempaan , niin mikä ettei. välillä tuntuu et ei tää ihan normaaliakaan ole, ku saattaa tulla kauhee makeanhimo kohtaus. välillä tuntuu et mulla on ahmimishäiriö ja silti tältä palstalta haen apua lahdutukseen ja löydän tarkat kalorimäärät.

tässä taisi olla kaikki. kerron lisä jos huomaan jonkin unohtuneen kertoa. tämän mun jutun voi itsekukin todeta miten haluaa, mulla on vaan monet sanonu et oon sairas. en tiiä mikä mun on. ennen tuntu et laihutan normaalisti. en ole mitenkään kamalan alipainoinen, mutta yritän saada tuon painoindeksin sinne 17 kieppeille. jospa olisin sitten tyytyväinn itseeni ku katon pailiin.

en kaipaa ilkeitä kommentteja... enkä sääliä tai yleensäkään mitään mieltä pahottavaa.