Olen joskus miettinyt, mikä kirjoituksissani oikein on vikana. Kun fiilis on hyvä, onnistun joskus kirjoittamaan aivan luettavia lyhyitä kirjoituksia. Mutta heti jos yritän väsätä kokoon pidemmän jutun, epäonnistun. En saa pidettyä aihetta hallinnassa. Jutusta tulee sekava, lapsellinen ja kaiken lisäksi niin tylsä, ettei kukaan jaksa lukea sitä.
Syitä huonoon kirjoittamiseen on monia. Perussuu on tietysti se, että olen huono kirjoittaja. Käytännössä se ilmenee mm. siten että en uskalla heittäytyä täysillä kirjoittamisen maailmaan. On vaikea tuottaa uskottavaa romaanin tekstiä, jos mielessä on niin pahoja lukkoja, että ei pysty kirjoittamaan kenenkään kirjan henkilön sanoiksi sellaisia sanoja, mitä ei opettaja voisi sanoa luokan edessä.
Raiskaaja lähestyy uhriaan: "Anteeksi neiti, mutta voisitteko ystävällisesti poistaa joitakin vaatekappaleita päältänne, jotta voisin tehdä teille seksuaalista väkivaltaa."
No, itse asiassa en voisi edes kirjoittaa mistään tuollaiseen aihepiiriin liittyvästä, joten esimerkki ei ollut paras mahdollinen.
Toinen syy huonoon kirjoittamiseen on se, että kirjan kuviot alkavat kyllästyttää helposti itseänikin, joten keksin tekstiin väkisin jotain keinotekoista "actionia". Juonesta tulee sekava. Tarina pomppii sinne ja tänne, ja perusjuoni hämärtyy. Ajattelen ehkä kirjoittaessani TV-sarjan jaksoa, jossa katselijalle näytetään tietyn kaavan mukaan rakkautta, jännitystä, pelkoa, huumoria jne. Kaavan ovat luoneet mainosmiehet sen varmistamiseksi, että katsoja ei käännä kanavaa. Katsojalle pitää koko ajan luoda odotus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tuo ei kuitenkaan välttämättä toimi kirjassa, vaikka esimerkiksi Tarzan-kirjat on kirjoitettu hieman tuon tyyppisellä kaavalla.
Ehkä pitäisi ensiksi laatia käsikirjoitus kirjan juonesta (minä tietenkin alan kirjoittaa juttua tietämättä edes sitä, jatkuuko kertomus sivun loppuun vai päättyykö se sivulla 150). Valmiin kirjan juonirakenteen plagioiminen tekstin rungoksi voisi olla yksi mahdollisuus saada tekele pysymään kasassa, mutta tässä ratkaisussa voi olla ongelmia.
Tässä malliksi eräs tylsä tekele, jonka kirjoittamisen kannettavalla mikrolla aloitin hetken mielijohteesta istuessani autossa odottamassa tytärtäni, joka oli balettitunnilla.
Kirjoittaminen alkoi kappaleesta 2. ja teksti kuvaa juuri sitä tilannetta ja niitä näkymiä, jotka olivat auton ulkopuolella. Kirjoittamisesta on kulunut jo yli 10 vuotta, ja tuohon aikaan kirjoituspaikalle vielä sai ajaa autolla. Myöhemmin se on aidattu.
Enempää tuosta kyhäelmästä ei kannata lukeakaan.
siis osa I ja kappaleen 2 alkua...
Syitä huonoon kirjoittamiseen on monia. Perussuu on tietysti se, että olen huono kirjoittaja. Käytännössä se ilmenee mm. siten että en uskalla heittäytyä täysillä kirjoittamisen maailmaan. On vaikea tuottaa uskottavaa romaanin tekstiä, jos mielessä on niin pahoja lukkoja, että ei pysty kirjoittamaan kenenkään kirjan henkilön sanoiksi sellaisia sanoja, mitä ei opettaja voisi sanoa luokan edessä.
Raiskaaja lähestyy uhriaan: "Anteeksi neiti, mutta voisitteko ystävällisesti poistaa joitakin vaatekappaleita päältänne, jotta voisin tehdä teille seksuaalista väkivaltaa."
No, itse asiassa en voisi edes kirjoittaa mistään tuollaiseen aihepiiriin liittyvästä, joten esimerkki ei ollut paras mahdollinen.
Toinen syy huonoon kirjoittamiseen on se, että kirjan kuviot alkavat kyllästyttää helposti itseänikin, joten keksin tekstiin väkisin jotain keinotekoista "actionia". Juonesta tulee sekava. Tarina pomppii sinne ja tänne, ja perusjuoni hämärtyy. Ajattelen ehkä kirjoittaessani TV-sarjan jaksoa, jossa katselijalle näytetään tietyn kaavan mukaan rakkautta, jännitystä, pelkoa, huumoria jne. Kaavan ovat luoneet mainosmiehet sen varmistamiseksi, että katsoja ei käännä kanavaa. Katsojalle pitää koko ajan luoda odotus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tuo ei kuitenkaan välttämättä toimi kirjassa, vaikka esimerkiksi Tarzan-kirjat on kirjoitettu hieman tuon tyyppisellä kaavalla.
Ehkä pitäisi ensiksi laatia käsikirjoitus kirjan juonesta (minä tietenkin alan kirjoittaa juttua tietämättä edes sitä, jatkuuko kertomus sivun loppuun vai päättyykö se sivulla 150). Valmiin kirjan juonirakenteen plagioiminen tekstin rungoksi voisi olla yksi mahdollisuus saada tekele pysymään kasassa, mutta tässä ratkaisussa voi olla ongelmia.
Tässä malliksi eräs tylsä tekele, jonka kirjoittamisen kannettavalla mikrolla aloitin hetken mielijohteesta istuessani autossa odottamassa tytärtäni, joka oli balettitunnilla.
Kirjoittaminen alkoi kappaleesta 2. ja teksti kuvaa juuri sitä tilannetta ja niitä näkymiä, jotka olivat auton ulkopuolella. Kirjoittamisesta on kulunut jo yli 10 vuotta, ja tuohon aikaan kirjoituspaikalle vielä sai ajaa autolla. Myöhemmin se on aidattu.
Enempää tuosta kyhäelmästä ei kannata lukeakaan.
siis osa I ja kappaleen 2 alkua...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sehän olisi varsinainen ihme, jos pystyisit kirjoittamaan hyvän kokonaisuuden miettimällä enimmäkseen muiden oletettuja mielipiteitä(!)
Sen sijaan että haluaisit palavasti näyttää mitä persoonallista sinulla on tarjottavana, mietit enemmän miten miellyttää? Mihin ihmeessä pyrit sellaisella? Väkisinkin tylsää... Ja väärä lähtökohta! Kokonaisuudesta tulee hyvä vasta sitten kun teet sen omilla ehdoillasi. Älä revi tarinaa moneen suuntaan väkisin kumarrellen, koska se ei palvele ketään.
Ei siinä auta muu kuin vapautua ja olla ITSEKÄS. Kirjoita kokeilumielessä mehevä tarina vain itsellesi, ja käytä vaikka kirosanoja jos huvittaa. Kirjoita kaikkea sellaista, mitä mieleesi juolahtaa ja oikeasti ajattelet... Siis törkeä, sopimaton ja kaikin puolin kieroutunut mutta rehellinen oma versio. Veikkaan että se on paljon parempi ja hauskempi, kun joku tekopyhä wannabee-action.
En minäkään mikään kirjailija ole, mutta mielestäni kirjoittamisen on tarkoitus olla hauskaa...
http://koti.mbnet.fi/gta4/vs/bt/index.html
fiktio kirjoittaminen tulee jäämään satunnaiseksi harrastukseksi, koska en keksi mitään kauheampaa kuin julkaista jotain juuri ja juuri keskinkertaista ja hädintuskin luettavaa.
Olen vastuuntuntoinen ihminen, enkä halua roskata maailmaa liiaksi.
Ajattelisivatpa monet muutkin samalla tavalla, niin olisimme välttyneet lukuisilta helvetillisiltä kirjoilta.
"että ei pysty kirjoittamaan kenenkään kirjan henkilön sanoiksi sellaisia sanoja, mitä ei opettaja voisi sanoa luokan edessä."
Etsi ystäväpiiristäsi/julkisuudesta j.n.e henkilö kenenkä suuhun voit sanojen olettaa sopivan. Käytä sitä persoonaa (ei henkilöä) tekstissäsi ja kaikista kommenteista saa uskottavat. Persoonia voi myös yhdistellä.
Kun perussetti on luotu tarinan saa myös paremmin hallintaan.
T. ®Sherlokki © 2007
Näin tämän palstan pitäisikin toimia.
Kokeneemmat kirjoittajat antavat neuvoja aloittelijoille.
Talletanpa tämän kovalevyn kätköihin, vaikka en ketjun aloittaja olekaan.
Kiitoksia, X-S.
Kirjoitit: "Raiskaaja lähestyy uhriaan: "Anteeksi neiti, mutta voisitteko ystävällisesti poistaa joitakin vaatekappaleita päältänne, jotta voisin tehdä teille seksuaalista väkivaltaa."
Minusta tuossa lauseessa oli kunnon mustaa huumoria.. Oletko ehkä jäänyt oman kuvitellun tyylisi vangiksi ? Ehkä voisit kokeilla uutta tyyliä ? Meinaan, että ainakin minulle sinun kirjoituksestasi tuli mieleen, että selvästi olet itseironinen ja hauskuuteen kykenevä. Ehkäpä humoristinen/satiirinen kirjoittaminen olisi sinun lajisi ? Ei kaikkien tarvitse kirjoittaa mitään vakavaa "haihtuvi nuoruus"-litaniaa. Monesti huumorinkukka on kaunein kukka. Kokeile.