tehdään? Olen siis HYKSissä tutkimuksissa ja tällä kertaa mun pitäisi mennä johonkin lääkärin tarkastukseen. Valitettavasti jäi vähän epäselväksi mitä siellä tapahtuisi. Ja voisin samalla kysyä jos joku tietää että maksaako se?
mitä hyksin lääkärin-
tarkastuksessa...
13903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kai sinulla nyt jotain tietoa annettiin että mihin tarkastukseen tai edes mihin poliklinikalle tms.
Minulla tutkimusten aikana, sen loppuvaiheessa, oli sisätautilääkärin käynti muun sairauden lääkityksen selvittämiseksi. Se ei muistaaksen maksanut mitään ja käyntikin oli tutkimusryhmän vastaanottotiloissa (vanhassa paikassa).
Mutta jokainen muu lääkärikäynti jossain muulla poliklinikalla on aina maksanut sen 22€ poliklinikkamaksun. Olkoon sitten käynti tutkimusryhmän lähetteellä, muulla lähetteellä tai omasta pyynnöstä.
Siinä oli kaikenlaista hämminkiä kun jouduin sopimaan useamman asian ja tapaamisen samalle päivälle, etten tajunnut kysellä tarkemmin. Se on ainoa lääkärintarkastus(?) diagnoosia haettaessa (ts. diagnoosi on mulla enää parin käyntikerran jälkeen). Siinä on joku laboratorioon(?) meneminen ja kai virtsanäyte, muista testeistä en tiedä? Mietin vaan että osaisiko joku hieman valaista mistä on kyse (mitä testejä tiedossa ja mikä laboratorio se on -> paikan tiedän, siis sairaalan, mutta onko sille laboratoriolle tai tutkimukselle nimeä?) Kuitenkin onhan teitä tutkimuksissa käynneitä, diagnoosin saaneita jotka varmasti olette käyneet jossain tarkastuksessa tutkimusten aikana.
Mutta niin, olisikohan kyse juuri tuosta mainitsemastasi sisätautilääkärin käynnistä...
Minulla ei ainakaan ollut muuta kuin labrakäynti tutkimusvaiheen lopussa, ennen naikkarilla käymistä. Labrassa otettiin pelkkä verikoe (ainakin kymmenen putkiloa), joista sitten tutkittiin mm. perusverenkuva, maksa-arvot, kromosomit jne, ja minulla lisäksi testot ja estrot kun olin ollut siihen mennessä jo jonkin aikaa DIY:llä. Lääkäriä en nähnyt ollenkaan. Meikun labraan kannattaa mennä jo aikaisin aamulla, siellä on jonotuslappu-systeemi ja odotus voi olla aika pitkäkin. Syömättä ja juomatta piti olla ennen kokeita 12h, jollen väärin muista.
Noista vinkeistä päätellen on kyseessä se täydellinen laboratoriotestaus ennen Naistenklinikan hormonipolille menoa.
Labrakokeissa otetaan tuossa edellä mainittuja testejä, joilla selvitetään perusteellisesti terveydentila ja hormonit, sekä kromosomit. Minulla otettiin 11 putkiloa verta, virtsakokeet ja lisäksi sydänfilmi. Mm. hormoneja ei sitten myöhemmin enää testatakaan. Olin sellainen "tapaus" että todellakin aloitin hormonit vasta Naistenklinikalla.
Minut "komennettiin" Meilahden sairaalan laboratorioon, mutta luulisi testauksen onnistuvan missä tahansa Huslabin toimipaikassa.
ja jos vielä tällasta voisin kysäistä, että kun menen Meilahden sairaalalle, minua ohjattiin kysymään neuvonnasta missä labrat on, että riittääkö jos vaan kysyn missä labrat on vai pitääkö minun tarkemmin kysyä että mistä labroista on kyse tai muuta? Pahoittelen typerää kysymystä, mutta mielummin kysyn tätä kuin mahdollisesti joudun tukalaan tilanteeseen.
Kun pääovesta sisään menet, niin ei tarvitse kysellä mitään kun seuraan vaat opasteita ja lattiassa olevia viivoja.
kaikille :)
Vaikuttaako paino noihin veriputkilon määriin? AINAKIN(!?) 10 putkiloa verta tuntuisi olevan vähän turhankin paljon tyypistä joka on yhtä lyhyt ja kevyt kuin minä. Jos se tosiaan on noin paljon, niin saa nähdä selviänkö tajuissani kotiin asti enää sellasen rääkin jälkeen. Etenkin kun pitää olla 12 tuntia syömättä ennen noita testejä... Mitäköhän pitäisi tehdä jotten vaan pyörtyisi kotimatkalle...
Noihin koeputkiin otetaan niin vähän verta (yleensä 5ml) että kymmenenkään putkea ei ole kokonaismäärältään kuin noin kymmenesosa verenluovutuksessa annettavasta verimäärästä. Eli ei tunnu missään, paitsi jos on neulakammo, koska näytteenottoneulaa joudutaan pitämään kyynärtaipeessa vähän pidempään. Yleensä tuon putkimäärän ottaminen menee aika nopeasti, joten ei sitä voi lukea rääkiksi.
"Mitäköhän pitäisi tehdä jotten vaan pyörtyisi kotimatkalle..."
Jospa vain lakkaat ruikuttamasta olemattomista. Muutaman putkilon verenluovutus on pieni kärsimys verrattuna siihen kärsimykseen, mitä väärän sukupuolen roolissa eläminen aiheuttaa tai mikä sinua korjausprosessissa voi odottaa.
Kaikkea minäkin joudun selittämään. No, lue kerta syyllistit tietämättä mitään minun tilanteestani.
Yleensä joudun reissaamaan niihin tutkimuksiin toiselle puolelle Suomea. Ja koska mulla ei oo varaa matkustaa mukavasti (käydä lounaalla esim. kaupungissa jos nälkä iskee, vaan syön eväitä sen verran kuin vain vähillä rahoilla saan ostettua, minkä takia oon myös huolissani jos yritän korvata menetettyä verimäärää), joten pelkään pyörtymistä vieraassa kaupungissa etenkin, jos pyörtymällä myöhästyn junasta ja siten en pääse kotiin (mulla on aina joka käynnillä varaa meno-ja paluulippuun jotka ostan etukäteen, ei sen enempään lippumäärään).
Eli olen pari päivää eväillä ja tiukalla aikataululla. Mulla ei ole varaa pyörtyillä.
Ja pyörtyilyä epäilin oman kuntoni sekä tietämättömyyttä millaisesta verenottomäärästä on kyse. Pahoittelen, mutta tiedänpä ainakin nyt ettei määrä ole suuri.
Ja kyllä, olen köyhemmän puolen opiskelija.
En halua ruikuttaa, haluan vaan faktat selville jotta osaan varautua.
ottaa rahat pois Kelalta? Matkakuluthan ovat maksimissaan 9,25€ suuntaansa vaikka kuinka kaukaa matkustaisi. Kela palauttaa loput hakemuksesta. Jos vielä vuotuinen katto täytyy (vaikka alle omavastuun suuruisista kuluista), saa matkakulut kokonaisuudessaan takaisin.
Älä ota ihan tosissaan noita tosikkoja, jotka eivät ymmärrä ensikertalaisen ongelmia. Olen minäkin joutunut oppimaan kantapään kautta paljon asioita tämän prosessin yhteydessä. Onneksi minulla on käytettävissä myös vertaistukiryhmän kokoukset, jossa voi kysellä ihan henkilökohtaisesti neuvoja toisilta.
Silti tiukkaa tekee matkustelemisen kanssa, kun niin pienillä tuilla pitää pärjätä. Mutta kyllä mieluiten laitan kaikki rahani hoitoihin. Sen jos minkä luulisi osoittavan kuinka tosissani olen. Kai se päähän jossain määrin ottaa kun joku tuntematon tulee tietämättä minusta ja tilanteestani yhtään mitään arvostelemaan ja puhumaan "kärsimyksestä". Samaa kärsimystä se on kaikilla.
:) Kunhan selitin hänelle miten asiat on. Tarkoituksenani ei tosiaan ollut ruikuttaa. Hyvähän se on vain yrittää asioita selvittää etukäteen, tätä mieltä olen. Osaa varautua.