pitäisi ottaa kun nuori on uhkaillut puukolla teurastavansa oman äitinsä, sekä viiltelevänsä itsensä kuoiliaaksi ym.
Meillä on ollut puukko työkalukaapissa ja se hävisi sieltä noin kuukausi sitten ja kun kysyimme sitä nuorelta niin hän väittää että ei ole siihen sattunut.
No tosi on vaan että kukaan muu sitä puukkoa ei ole voinut ottaa. Olemme etsineet sitä jokapaikasta myös hänen huoneesta mutta tuloksetta.
Samoin koulun lukollisen kaapin käskimme tyhjentää ja sieltä hän toi kaikkea roinaa mitä oli sinne kerännyt ja vienyt kotoa. Mutta puukkoa ei ole tuonut esille. Itse emme olleet sitä kaappia katsomassa ja tyhjentämässä vaan opettaja oli vierellä kun laittoi roinan muovikasseihin.
Hänellä on huoneessaan oma lukollinen kaappi ja olemme käskeneet että avaa sen kaapin ja näyttää että sitä puukkoa ei siellä ole. Hän ei suostunut sitä tekemään emmekä ole käyttäneet mitään uhkauksia koska ne eivät häneen varmasti tehoa sen verran lapsen jo tunnemme.
Meitä todella pelottaa että käyttää puukkoa jossakin tilanteessa ja sitten seuraukset saattavat olla pahatkin.
Tämä nuori viiltelee itseään ja on hyvin äkkipikainen eikä kykene hillitsemään itseään.
On joutunut huonoon seuraan ja "kavereiden" uhriksi.
Kun meni äitiään tapaamaan tarkistimme mitä otti mukaansa. Tapaamiset edelleen hotellissa ja eri paikkakunnalla siis suojatut tapaamiset.
Mitä te arvoisat sijaisvanhemmat tekisitte tällaisessa tilanteessa.
Meillä on ollut puukko työkalukaapissa ja se hävisi sieltä noin kuukausi sitten ja kun kysyimme sitä nuorelta niin hän väittää että ei ole siihen sattunut.
No tosi on vaan että kukaan muu sitä puukkoa ei ole voinut ottaa. Olemme etsineet sitä jokapaikasta myös hänen huoneesta mutta tuloksetta.
Samoin koulun lukollisen kaapin käskimme tyhjentää ja sieltä hän toi kaikkea roinaa mitä oli sinne kerännyt ja vienyt kotoa. Mutta puukkoa ei ole tuonut esille. Itse emme olleet sitä kaappia katsomassa ja tyhjentämässä vaan opettaja oli vierellä kun laittoi roinan muovikasseihin.
Hänellä on huoneessaan oma lukollinen kaappi ja olemme käskeneet että avaa sen kaapin ja näyttää että sitä puukkoa ei siellä ole. Hän ei suostunut sitä tekemään emmekä ole käyttäneet mitään uhkauksia koska ne eivät häneen varmasti tehoa sen verran lapsen jo tunnemme.
Meitä todella pelottaa että käyttää puukkoa jossakin tilanteessa ja sitten seuraukset saattavat olla pahatkin.
Tämä nuori viiltelee itseään ja on hyvin äkkipikainen eikä kykene hillitsemään itseään.
On joutunut huonoon seuraan ja "kavereiden" uhriksi.
Kun meni äitiään tapaamaan tarkistimme mitä otti mukaansa. Tapaamiset edelleen hotellissa ja eri paikkakunnalla siis suojatut tapaamiset.
Mitä te arvoisat sijaisvanhemmat tekisitte tällaisessa tilanteessa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
todesta.
Meillä ollut vastaava tapahtuma
Jos itselleen tai ympäristölleen on vaaraksi on pikemmiten hakeuduttava lääkäriin, joka arvioi tilanteen vakavuuden.Ota yhteyttä oman alueesi sairaalaan niin saat selkeät toiminta ohjeet.
Luin jostain täältä biologisen äidin itse lapsena leikelleen koulukaveriaan. Tottakai tälläisten äitien jälkeläiset ovat vaarallisia.
ihan itsestään selvä asia. Ei muuta kuin suuret yhtäläisyysmerkit vaan joka ikisen äidin ja isän ja hänen lapsensa välille. Kyllä se siitä.
Mistä noin ykioikoiseen ajatteluun kykeneviä tyhmyreitä oikein sikiääkään?
Eihän täällä koko maailmassa olisi kuin tietyn tyyppisiä ihmisiä vain, kun joka ikinen lapsi muistuttaisi prikulleen joka asiassa vanhempaansa. Ihan oikeastiko on noin tyhmiä ihmisiä olemassa?
Lukaiseppa vaikka se juttu jossa kysytään: Luitteko sen jutun?
luin taas uudelleen mutta en saanut yhtäläisyyttä tähän meidä nuoren ongelmaan.
Hoitoa tarvitsee biologinenäiti mutta hän ei siihen suostu koska se pyrkimys hoidolla ei ole elämää jota hän haluaa elää.
Nuo äidin ongelmat sitten ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat sekä peilaavat koko lapsen elämään.
Nuori rakentaa omaa identiteettiään ja siinä tulee keskusteluissa esille miten eri elämän vaiheissa oleville tunteille ei ole sanoja vaan paljon pettyneitä muistoja.
Suku ei myöskään kykene tässä lasta auttamaan ja tukemaan että lapsi/nuori saisi muistoilleen vahvistusta ja tukea.
Nykyistä elämää nuori voi hahmottaa ja saa tunteille sanat. Me elämme siinä samassa tietoisuudessa ja näin voimme siitä puhua sekä antaa tunteille sijaa. On valokuvia eri tilanteista jotka puhuttelevat nuorta mutta ei silti anna lupaa itselleen voida hyvin tässä ja nyt koska se hyvänolon tunne on kuin kielletty hedelmä.
Hän elää kuin äitinsä elämää kaikkine murheineen ja jännittävinen juttujen kautta joita äitinsä hänelle kertoo. Nuori tuntee että hänen elämällään ei ole mitään merkitystä koska äitinsä sen teoillaan hylkää....
Nuori totesi että en varmaan itke äitini hautajaisissa. Tämän ajatuksen sai siksi kun olimme hautajaisissa ja siellä itku sekä kyyneleet ovat luonnostaan hyväksyttäviä siis nuori itki aivan hillittömästi. Kertoi sitten että oli ihana itkeä.
Nuoren elämään on liittynyt niinpaljon surun, häpeän ja pettymyksen heijastamia muistoja jotka vaikuttaa nuoren tapaan hahmottaa omaa elämäntarinaansa. Tämä koskee mennyttä, nykyistä sekä tulevaa.
Mitä teen puukolle? Josta kerroin aloituksessa.
Lasinpaloja emme voi mitenkään välttää niitä ilmestyy jatkuvasti lisää kun poistamma esille tulevt lasinpalat.
Asiasta kyllä puhutaan selvin sanoin sekä terapiassa käynyt jo reilut viisi vuotta.
mutta, kun luin tota tarinaa siitä teidän nuoresta, niin mulle tuli väistämättä mieleen, että hänelle juuri voisi olla iso apu Rosen-terapiasta. Olen sitä täällä ennenkin mainostanut, koska olen itse kokenut sen tosi tehokkaaksi ja myös meidän nuoret ovat saaneet siitä , etenkin yksi, huomattavaa apua. Tavallisista psykoterapioista ei mitään tuloksia tullut. Nuoret sanovat jo suoraan psykiatrillekin, että eivät mihinkään terapioihin enää aikaansa tuhlaa, jos jotain ongelmia ilmenee, he menevät Roseniin. Eli ovat kokeneet saaneensa siitä avun.
Se Rosen juuri auttais nuorta käsittelemään sieltä lihasmuistista niitä vaikeita juttuja, turvallisesti, terapeutin ohjailemana. Siinä tulee usein itkukin tosi helposti, jos hän kokee sen helpottavana, niin...
Katsos Googlesta Rosen-terapeutit, löytyykö teidän läheltä ja soita.
Sen terapian kyllä joutuu itse maksamaan, ei maksa Kela eikä sossut, mutta se on niin paljon nopeampaa. Yksi käynti vastaa jo niitä viiden vuoden "hukkakäyntejä".
Rosen-terapiaa miettineet monet kerrat.
Sitä vastaan on ollutlapsen äiti meillä tunne että hän pelkää jotakin paljastuvan mikä sitten on äidille haitaksi. Hän pakkotoimin hyväksyi yleensä lapsen terapiassa käynnin. Ilman terapiaa emme olisi kyenneet hoitamaan tehtäväämme. Itse käymme terapiassa kerran kuukaudessa ja joka toinen kuukausi on perheterapia siis koko perhe.
Olemme antaneet biologiselleäidille esitteitä Rosen-terapiasta mutta heti tuli kielteinen vastalause. Kovasti säälittää ja harmittaa. Emmekä ole ainakaan vielä kehdanneet käydä äidin tahtoa vastaan, hänellähän on päätösvalta.
Se tekee tunteen että äiti ei ymmärrä sitä että kysymys olisi auttaa lasta. Myös samalla olisi äidillekkin helpotus kuulla lapsensa voivan paremmin tai hyvin.
Meillä on aivan tuossa vieressä Rosen-terapeutti joka on todella pätevä 15 vuoden kokemus ja paljon asiakkaita.Itse olen käynyt ja sinne jäi kivut "penkinalle".
Olen lukenut juttujasi kyseisestä aiheesta ymmärrän täysin mitä meinaat.
Kannustan ja kiitän että jaksat kirjoittaa.
yrittäisitte selittää äidille, että ne paljastukset mitä Rosenissa tulee, tulevat vain lapsen omaan mieleen ja jos niistä terapeutille jotain mainitsee, niin hänellä on niistä asioista vaitiolovelvollisuus, eli ei saa kertoa edes teille.
Se on täysin lapsen ja terapeutin välistä kaikki, jospa äiti sitten antais luvan.
Enemminhän psykoterapiassa voi asioita paljastua, koska perustuu pelkästään puhumiseen ja jos ei puhuta, niin ei paljon ole apuakaan.
Roseninhan tiedätkin, et siinä ne asiat tulee omaan mieleen ja sitä kautta ihna omaan yksityiseen käsittelyyn, puhui niistä tai ei.
Pidän nyt kuitenkin teille peukkuja, että saisitte sen lapsen sinne, vaikka salaa. Se olisi kuitenkin lapsen etu.
Tuossa onkin se vaikeus, että kuinka pitkälle vaan pitää äitien mielipidettä kuunnella, vaikka se olisi täysin lapsen edun vastaista.
Helinä-K tuolla toisessa ketjussa jo esittikin, että pitäisi saada stoppi tuollaisille lastenkiusaaja vanhemmille ja siinä olen kyllä samaa mieltä, kuten varmasti niin moni muukin sijari, joka on nähnyt kuinka tuhoisat vaikutukset epätasapainoisilla vanhemmilla voikin olla lapsiin vielä sijoituksen aikanakin.
Kaikki näyttääkin lähtevän vain vanhempien oikeudesta, kukaan ei välitä lapsista. Missä ne lasten oikeudet tasapainoiseen elämään ovat?
kun tapasimme biologisenäidin niin olin miettinyt tätä asiaa kirjoituksesi perusteella.
Kerroin hänelle että eikö hän haluaisi itse käydä Rosen-terapiassa kyllä minä tilaan ajan ja melkein lupaudun maksamaankin sen yhden käynnin. Itse sitten saa jatkaa jos tykkää että se olisi myös hänen ongelmaansa auttava hoito muoto. Tai ainakin ymmärtäisi mistä on kysymys.
No se jäi vielä siihen että no ehkä.
Kerroin hänelle omasta ja sinun kertomistasi tunteista ja avusta mitä todella ihmisen ajatuksissa, tunteissa ja kehon hyvinvoinnissa tulee tapahtumaa paljon myönteisia asioita joista ei ole edes tietoinen.
Siitä myös lapsi pääsisi osalliseksi äitinsä kautta.
Kerroin myös tämän mitä nyt kirjoitit että se on vain henkilön omaan mieleen tulevia asioita ja tunteita ja jäävät sinne "penkin alle"
Toivotaan että biologisenäidin mielessä asia tästä kypsyy. Kyllä kirjoitan siitä sitten jos nuori saa luvan mennä terapiaan ja vielä suuremmalla syyllä jos apua tuntee saavansa.
PS. Olen aina ollut tuosta asiasta samaa mieltä että ajoissa STOPPI biologisillevanhemmille niin että se ei olisi mahdollista vaikuttaa kielteisesti lepsen tunne- ja kehitys elämään silloin kun lapsi asuu sijaiskodissa.
Meillä sijoitetut lapset eivät ole saaneet rauhaa omalle elämälleen. Heillä on ollut kannettavanaan aina todella raskas taakka.
Kuka siitä huolehtisi että epätasapainoiset biologisetvanhemmat eivät voisi häiritä lapsen elämää kiduttamis pisteeseen saakka.
saada lakiin joku rajoitus tapaamisiin, silloin kun niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti ei tarvitsisi katkasta välejä koko sukuun, vain häiritsevään vanhempaan, jonka kypsymättömyyden vuoksi lapsi on sijoitukseenkin joutunut. Huost.ottopäätös on tehty ehkä vanhemman kykenemättömyyden vuoksi, hänen toimintansa on saattanut olla hyvinkin haitallista lapselle, mutta silti sen vain annetaan jatkua. Lapsenoikeusista ei kukaan välitä.
mulla tuli tuo sama asia mieleen, että olisi hienoa, jos bioäiti ensin itse menisi sinne Roseniin. Sitten tietäisi mitä se on ja toivottavasti saisi myös itse siitä apua ongelmiinsa, joita taitaa hänellä olla enemmänkin. Hienoa, jos pystyt sen eka kerran vielä hänelle kustantamaan. Hyvin usein se jääkin rahasta kiinni. Jos äiti on päihdepngelmainen, niin älä ainakaan rahaa hänelle anna, vaan sitoudut ainoastaan maksamaan terapian. Terapeutin kanssa voit varmaan asian hienotunteisesti sopia.
biologisenäidin hoitoon tulemisesta tulla mitään. Sain järjestettyä hänelle ajan mutta kun lupauduin hakemaan hänet kyseiseen hoitoon niin siellä olikin jo ääni käheä ja putkeen menee kait jokunen viikko.
Puhelimessa haukkui ja uhkaili että jos yritämme vielä hänelle Rosen-hoitoa järjestää niin ottaa lapsensa meiltä pois. No uhkaukset ovat kylläkin tuttuja jo entisestään joten painamme villaisella.
Lapselle jankuttaa sitten niitä omia utopisia kotiinpaluu haaveita. Ja on kääntänyt tuon Rosen-hoidon epäilykseksi saada lapsi uskomaan muita kuin häntä.
Nyt lapsi todella vihainen äidilleen koska pääsiäinen meni ilman suunniteltua tapaamista.
Ei tapaamisia taaskaan voida suunnitella, ehkä sitten joskus syksyllä taas.