Voiko pelkällä terapialla parantua masennuksesta?
Jos ei ole mitään kriisiä ollut, on vaan masentunut, niin onko siinä mitään järkeä?
Tietääkö kukaan paljon yksi terapiakäynti maksaa yksityisellä?
Voiko tavallinen terveyskeskus lääkäri määrätä masennuslääkkeitä?
Jos ei ole mitään kriisiä ollut, on vaan masentunut, niin onko siinä mitään järkeä?
Tietääkö kukaan paljon yksi terapiakäynti maksaa yksityisellä?
Voiko tavallinen terveyskeskus lääkäri määrätä masennuslääkkeitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän varmasti parhaaseen tulokseen pääsee lääkkeiden ja terapian yhdistelmällä. Terapiahinnat ovat korkeita, mutta niihin yleensä haetaan Kelan tukea. Tilanteesta riippuen Kela voi maksaa osittain tai jopa kokonaankin terapian. Ja masis-lääkkeitä voi määrätä kuka lääkäri tahansa.
miksi mennä yksityisellä kun kunnallinen on ilmasta ja yhtä ammattitaitosta kuin yksityinen palvelu.ainakaan itse en ole maksanu mitään ja olen ollut tyytyväinen.lääkitys kannattaa keskittää yhdelle lääkärille ja mielummin erikoislääkärille.oma lääkäri on helpompi seurata mikä lääke sopii ja mikä ei.
ottavatko miten tosissaan? hyvä että hengissä pysyn kun kaikenmaailman tutinoita ja synkkyyksiä mutta karmii että vastaan tulisi "jutellaan nyt vaan vuosi tässä ensin... mitäs siinä henkeä haukot" tyylisiä henkilöitä.
ja ehkä kuulostaa hölmöltä mutta voiko parantua jos olo on todella epätodellinen ja toivoton?
voimakkaita fyysisiä oireita (monenmonista kattavista tutkimuksista huolimatta mitään ei ole löytynyt) omaava varsinkaan... miten nopeasti pääsee tuohon terapiaan avun hakemisen jälkeen?
jos on masennusta teettävätkö ne tuon beckin masennustestauksen tms?
Riippuu ihan kunnasta, miten tosissaan ottavat.. itse menin ahdistuneena päivystykseen, ja sain samantien numeron psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luo pääsin kolmessa viikossa.
Ja todella hyvän sairaanhoitajan sainkin!
Ja itsekin olin aivan maassa, toivoton, täydellisessä synkässä metsässä itseni jo melkein maahan haudanneena, mutta terapian ja lääkityksen yhdistelmällä sain itseni normaaliin kuntoon.
ja juu, kyllä ne sen testin tekevät.
sinänsähän tuo on nopea aika ei siinä mitään, mutta itse kun yritin jo houkutella porukoitani lähtemään päivytykseen hakemaana minulle väliaikaisrauhoittavia, eh... en pysty juuri muuta tekemään kuin kävelemään ympäriinsä, haukkomaan henkeä ja keinuttelemaan itseäni.
pitää katsella. pitää yrittää kestää. yritän saada ensi viikoksi ajan omallelääkärille ja pyrkiä sitä kautta sitten eteenpäin.
kiituksia kun jaksoit vastata :) päivystyksessä tuli käytyä aika monesti itsekin. nyt vaan eivät suostu enää lähtemään viemään kun mitään fyysistä vikaa ei löytynyt, heh...
itsellä asioihin meni oma aikansa. muistaakseni sain tk lääkäriltä lähetteen sairaalan psykiatrin pakeille jossa oli joitakin testejä kuten olisko ollu joku beck:in testi ?kävin kerran psykiatrilla jolta sain lähetteen avo-osastolle eli kävin kotoa käsin.se oli sellaista istumista ja sairaanhoitajan kanssa rupattelua sekä psykiatrin luona käyntiä.siellä alkoi varsinaisesti lääkityksen kokeilu eli etsittiin oikeaa nappimäärää.(nyt muuten syön 1050kpl kk lääkkeitä)se avohoito ei riittäny koska mulla oli vakava masennus psykoottisin oirein eli harhoja.siitä alkoi 10kk sairaalakeikka.nykyjään käyn kahden viikon välein psykologilla sekä harvakseltaan psykiatrilla.sain juuri päätöksen että pääsin eläkkeelle.kuntoutustuella olen ollu n 3vuotta.mulle kaikki ollu asiallisia hoidossa ja olen ollu ihan tyytyväinen saamaan hoitoon joka jatkuu varmaan vielä pitkään.se mitä puhuit niistä fyysisistä oireista joita ei ole lääkäreiden mielestä löydetty voi olla osa masennusta eli tuntee olevansa fyysisesti myös rampa.mulla sairaus on kroonistunut eli voipi olla että joudun elää aikas pitkää tämän kanssa.testejä älä pelkää jos olet oikealla asialla ei niistä kannata ottaa stressiä.mitä tulee asioiden nopeaan edistymiseen en osaa ottaa kantaa koska se on niin paljon kiinni missä asuu ja millaiset on resussit asuin paikkakunnallasi.
:)
pitää ruveta setvimään asiaa, eiköhän se jotensakin sitten etene...
.. itsestä kiinni miten terapia vaikuttaa. ite kävin vajaa pari vuotta psykologilla ja terapeutilla, mutta mihkään ei edetty erityisemmin. tietyn pisteen saavutettuamme multa kysyttiin haluanko kokeilla lääkkeitä ja ehdoton kantani oli ei. periaatteeksi muodostunut. en usko et oisin yhtään vähempää ollu masentunu, ei pelkkä joku endorfiinien tai minkälie lisääntynyt tuotanto poista niitä ympäristötekijöitä,jotka mun niskani päällä on. heillä ei ollut minkäänlaista halua edetä asiassa ennen kuin olisin myöntynyt lääkkeille,ihan kuin se olisi ainut vaihtoehto. joten lähin lätkimään. ilmaseks kävin lukion terveydenhoitajan lähetteellä "julkisella". ja onhan se niinkin että jotkuille ei riitä edes se pari vuotta,vaan langat alkaa selkiin vasta kymmenien vuosien jälkeen.
musta ainankin tuntuis tosi hassulta jos terveyskeskuslääkäri vois määrätä lääkkeet, mullakin piti lääkekeskustelua käydä yhteisjuttutuokiossa oman terapeutin ja psykologin sekä vastaavan jonkun psykologilääkärin kanssa ja se heppu sit anto vihreen valon et voisin alottaa lääkkeet. tääkin ehkä oli vuoden käyntien jälkeen. varmaan jos menisit kysyyn, ne pistäs sut meneen psykologille tai jollekin ja sun tarvis käydä joku aika ennen ku sulle voidaan todeta tavallaan masennus..tietenkin voi ilmottaa heti alussa olevansa kiinnostunu lääkkeistä..
Itellä ei ole vielä ollut terapiasta apua,muta kyllä se siitä lähtee...uskoisin ainakin!
usein näkökulman muutos omiin ongelmiin jo helpottaa.
Ongelmat eivät usein ole ihan sellaisia miksi ne kokee.
Mitään ei kannata jäädä suremaan vaan täytyy osata mennä elämässä eteenpäin ja vielä oppia pitämään siitä.
Ongelmat ovat samanlaisia kuin ihastumiset. Kun ne ei enää merkitse mitään sitä ihmettelee miten ne olikaan niin tärkeitä joskus.