Tuli mieleen nostalgisia tunteita Kari Tapion konserttia kuunnellessä.
Lauantaina paplarit päähän ja sitten pyöriteltiin päätä hellan rinkien päällä, jotta jos kuivuisivat nopeammin
Kun oli meno työkkärille tansseihin.
Se hivelevä jännityksen tunne, kun mentiin sinne tyttöjen rintamaan, muka huomaamatta lainkaan poikia.
Se hivelevä hyvänolon tunne, jos haettiin pian alkukohinassa ja se hävettävä pettymys, jos jäi istumaan seinäkukkasena.
Muistatteko??
Lauantaina paplarit päähän ja sitten pyöriteltiin päätä hellan rinkien päällä, jotta jos kuivuisivat nopeammin
Kun oli meno työkkärille tansseihin.
Se hivelevä jännityksen tunne, kun mentiin sinne tyttöjen rintamaan, muka huomaamatta lainkaan poikia.
Se hivelevä hyvänolon tunne, jos haettiin pian alkukohinassa ja se hävettävä pettymys, jos jäi istumaan seinäkukkasena.
Muistatteko??
Vastaukset 4
Vanhimmat
en käynyt vielä tansseissa, äitini ei hyväksynyt lainkaan. Meillä elettiin tosi niukasti, rahaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Kävin vasta sitten, kun asuin Helsingissä ja kävin töissä opiskelun ohella. Seinäkukkasena sain olla melko paljon. Jotkut tytöt olivat niin suosittuja, että kymmenen poikaa haki samaa tyttöä. Vain yhtä onnisti ja muut palasivat pettyneinä paikalleen. Itse olisin ottanut vierestä jonkun, en olisi aikeitani näyttänyt. Sitten myöhemmin sain tanssia ihan mukavasti.
Upea oli Kari Tapion juhlakonsertti.
Valtavan paljon ihmisiä ja tiiviin näköinen tunnelma.
Aloin käydä tansseissa aika nuorena. Hauskaa oli ja tanssia sai.
Tuosta viimeisestä lauseestani .."ja tanssia sai", tuli mieleeni, että oli se jotenkin eriarvoisuuden aikaa sikäli, että ne pojat saivat valita sen tanssipartnerinsa, tytön.
Nykyään ei taida ollakaan enää niin, että tytöt seisovat kuin markkinakarja tyrkyllä ja pojat sitten valitsevat parhaat päältä.
Mielestään parhaat, ja omien epäkypsien pinnallisten mieltymystensä mukaan.
Eipä tanssihaluiset tytötkään tainneet kovin kypsiä olla henkisesti. Kakaroita viisitoista kesäiset ovat.
Aika oli jotenin turvallisempaa, koska alkoholia eivät pojatkaan käyttäneet, jotain harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
minulla ne tanssit alkoi vasta -60 luvulla.
Rivissä seisoskeltiin ja jännitettiin, tuleeko "mieleinen" tanssittaja hakemaan.
Siihen aikaan lavatansseissa oli myös se illan viimeinen, joka tarkoitti lupaa saada saattaa kotiin.
Katsoin minäkin sen Kari Tapion konsertin, hyvä artisti, täytyy myöntää ja vierailevan artistin,
"Veskun" kohtalokas samba oli kyllä mielestäni huippusuoritus.
Tuo kihelmöivä odotus. Pelkokin. Antaisiko isä luvan lähteä. Isän mielestä 15-vuotiaan pitäisi vielä leikkiä nukeilla. Ei millään meinannut ymmärtää. Ymmärsi kuitenkin useimmiten. Ja ymmärsi myös tulla autolla hakemaan kun määrätty kotiinlähtöaika lähestyi. Hänen pikkutyttönsä ei päästänyt ketään saatolle. Oli se ihanaa, melkein huoletonta aikaa. Huolena oli, tuleeko joku hakemaan vai joutuuko häpeämään. Ja kyllähän niitä tuli. Vähän peloitti, jos joku haisi viinalta, mutta niitä oli hyvin harvoin.