Minua kiinnoistaisi tietää, miten kirjoitatte. Onko päässänne valmis idea tapahtumineen, jonka vain siirrätte paperille? Vai tuleeko juttua päästänne sitä mukaa, kun kirjoitatte? Kannattaisiko ennen kirjoittamista suunnitella tarkasti, mitä aikoo kirjoittaa? Vai riittääkö pelkkä aavistus? Itse olen huomannut, että jos kirjoitan tuosta noin vaan, mitään suunnittelematta, homma karkaa helposti käsistä ja lopputulos on kummallinen. Toisaalta olen liian malttamaton suunnittelemaan, joten kun tekee mieli kirjoittaa, niin minä kirjoitan, enkä suunnittele. Mitenkäs muut?
Kirjoittamis tavoista
Kirjakko
7498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...kirjoittaa yhdyssanat yhteen, kuten esimerkiksi sana "kirjoittamistavoista".
Miten murhaavaa pilkunviilausta!
Tekstiä syntyy ihan kulloisenkin fiiliksen ja tekstin käyttötarkoituksen mukaan. Toisinaan pyörittelen ideaa pitkäänkin päässäni, toisinaan taas istun vain koneen ääreen ja annan tekstin tulla.
Kun tekstistä on jonkinlainen versio valmiina, saatan muokata tekstiä moneen kertaan.
Tässä jokaisella on oma tyylinsä ja kokeilemalla löytyy se oma, itselle sopivin tapa toimia. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa kirjoittaa. Pääasia on, että kirjoittaa.
riippuu ihan tilanteesta. toisinaan annan vain tekstin tulla, mutta toisia juttuja suunnittelen pitkäänkin... välillä minulla on alku ja loppu tiedossa, mutta muun annan vain tulla kirjoittaessa sen enempää etukäteen suunnittelematta...
Jokainen luo oman tyylinsä ja tyyli muokkautuu kokemuksen mukaan. Moni tekee tarkan hahmotelman paperille ennen prosessin aloittamista ja luo henkilöhahmoille luonteen kuin tapahtumatkin. JOnkinlainen hahmotelma kannattaa olla jos haluaa ihan kirjan kirjoittaa. Olen toki itse kirjoittanut yhdestä " lentävästä ajatuksesta " pitkän tarinan. Tämä vaatii vain hemmetin paljon kirjoittajalta ja muistin on parempi pelata ettei tee asia virheitä. Myös pohjatutkimus ennen kirjoittamista on hyvin tärkeää. On aika noloa ruveta kuvailemaan esim. lentämisestä ilman, että tietää lentokoneista hölkäsenpöläystä. Jos haluaa kokeilla ilman valmista ja tiukkaa hahmotelmaa, pystyy tietenkin helpommin kuljettamaan juonta lennosta. Tämä antaa myös kirjoittajalle paljon, koska silloin ei välttämättä itsekkään ihan tarkkaan tiedä miten tarina päättyy, vaan on mahdollista pitää useampi ratkaisu mielessä. Tietenkin itse tarina määrää sitten sen missä vaiheessa on pakko hyväksyä tietty suunta johon juonen kuljettaa.
...että Veijo Merellä (mm. Manillaköysi, Sujut...) oli ainakin jossain vaiheessa tapana tehdä romaaneistaan eräänlaisia graafisia käsikirjoituksia. Manillaköyttä kirjoittaessaan äijä veteli pitkälle paperiarkille eri värisiä viivoja, jotka kertoivat uuden sivujuonen tai henkilön tai kertomuksen ilmestymisestä ns. näyttämölle. Kirjoittamista jonkin verran harrastaneena kuvittelisin, että ammatikseen kirjoittavat ihmiset eivät aloita matkaa ilman jonkinlaisia raameja.
Tässä nuo muut vastaukset luettuani en voi kuin yhtyä muutamaan mielipiteeseen. Se todellakin on ihan kirjoittajasta kiinni ja henkilökohtaisesti kirjoitan suurimmaksi osaksi niin sanotusti "ajatusvirtaa". Kuvailisin sitä niin, että on sama kuin kirjoittaisin tarinaa sitä mukaan kun kuulen sitä. Toisin sanoen keksin tarinaa sitä mukaan kun sitä kirjoitan. En sano että se on hyvä tapa tai huono, mutta minulle se sopii ja saa kelvata. Siinä tietenkin on hankaluutensa ja pitemmän jutun kanssa täytyy lukea joitakin kohtia uudelleen aina kun on pitänyt taukoa. Varsinaisia tarinan raameja en ole tarinalle koskaan laatinut. Silti se voisi olla kyllä ihan hyvä keino pitää tarina kasassa. Mutta kuten aiemmin on jo todettu; jokainen etsii sen oman tyylinsä ja oikeastaan kumpaakin kannattaa kokeilla. Ideaa on hyvä ensin hieman pyöritellä päässään tai vastaan saattaa tulla ideapula.