fyysiset

sellaseen,Käy lääkärille juttelemassa.

taustalla itselläni hoitamaton masennus, pelkotilat/ahdistus ja jonkinasteiset paniikkihäiriöt. joulun aikoihin sain useana päivänä pahoja (siis siltä tuntuvia) rytmihäiriöitä (useita minuutteja kestävää epärytmiä) luultavasti epäterveen paastoamisen ja stressin seurauksena. tuntui myös että alan mennä niin totaalisen sekaisin päästäni.

itselleni tehty puolikymmentä sydänfilmiä ja verenpainemittausta, vuorokauden sydämenseuranta, kolmet verikokeet, kaksi keuhkokuvaa, valtimohapetus ranteesta ja pää kuvattu MRI:ssä, MM. kaikki viimeisen kuukauden aikana jolloin on kuolettanut todella pahasti.

eli en ole muuta miettinytkään kuin sydäninfarktia ja aivokasvainta. oireet ovat olleet todella monet aina siitä etten jaksa hengittää pahaan sekavuuteen ja tuntuun sydämen pahasta vajaatoiminnasta. en pysty kumartumaan tai käymään maate ilman tuntumista siitä että sydän lakkaa lyömästä. en ole pystynyt nukkumaan enkä tekemään paljoa muutakaan muuta kuin tutisemaan ja hermoamaan.

mistään ei ole kuitenkaan mitään löytynyt, paitsi vaarattomia kammioperäisiä lisälyöntejä pitkäaikaisseurannassa. edes kilpirauhasen vajaa/liikatoimintaa ei ole. saati päässä mitään mikä voisi tämän aiheuttaa.

eli alan itsekin pikkuhiljaa uskoa että kyse on psyykestä, ja olen heti ensi viikon alusta hakeutumasta omalääkärin kautta psykiatrin juttusille. nyttenkin todella heikko olla niin fyysisesti kuin henkisestikin. eli kyllä se näköjään voi tuo psyyke kaikenlaista tehdä.

jos kuitenkin tuntuu että jotain on vikana käy toki lääkärillä, hän sitten tarpeen mukaan ohjaa joko jatkotutkimuksiin tai vaikka terveyskeskuspsykologille.

paras kuitenkin olisi käsitellä tuo asia tavalla tai toisella ennen kuin se paisuu suuremmaksi, kokemuksesta sanon. itse en vieläkään oikein pysty uskomaan että tässä pitäisi sitten fyysisesti olla kunnossa.

pärjäilehän äläkä huoli liikoja :) menee elämä täysin piloille.

Tiedättehän porukat, että me immeiset ollaan niin merkillisiä, että me voimme tulla oireistamme/ sairauksistamme riippuvaisiksi ! Minulle elämäni aikana on lekuri silloin tällöin kirjannut "fiksoutunut" oireeseen tai "tarkkailee oireita ja lääkityksiä". - Se ON kamala kehä ja inhottavaa, varmaan monet tietävät. Mitä enemmän tarkkaa jotakin vaivaansa, niin mokoma, sitä enemmän se tuntuu! Kun masis-ahdistus-pakko-neuro-tyyppi-ihminen, niin sitä enemmän kivut ja säryt KUULUVAT ! Elimellisen vian poissulku olisi kuitenkin aika tosi tärkeää ja myös tärkeää se ettei tämmöistä riippuvaisuutta pahan loukkaavasti vähäteltäisiin. Johonkin me "tarvitsemme" fyysistäkin vaivaa? Sillä voi etsiä sääliä, sillä voi ehkä vedota johonkin, voi olla sairaua-LOMALLA jne. Joskus tämä on ihan alitajuistakin. Myöskin joskus on niin, etten "uskalla olla terve" eli olenhan ihminen, joka pelkään elämää... pois täält haluisin oikeastaan.

Yhdelläkin ystävälläni menee kovasti energiaa siihen, että on riippuvainen sydämestään ! Jes, niinhän me kaikki olemme - riippuvaisia siitä, että sydän on elossa ja lyö niinkuin pitää, mutta! Hän siis tarkkailee koko ajan sen lyöntejä ja tiedostaa koko ajan sydämensä "hengissä olon". Itselläni ei tätä oiretta ole, mutta varmaan kurja. Sydänhän kulkee aina mukana, eikä se oikeasti huomioita vaadi (vai?!) ja silti tämä ystäväni vaanii, paimentaa ja hoitaa sitä !! Etsii vikaa, eikä koskaan oikein tiedä onko vikaa. Jotakin rytmihäiriötä psyyken pohjalta hänellä kai on ollut. Onko siitä sitten jäänyt pelko?

Kinkkinen on kysymys: Tahdonko tulla terveeksi? Kuvitelkaa mikä tahansa vaiva tuohon; psyyke (sen diagnoosi vaikka), migreeni, hartiakipu, lonkkakipu, selkävaivat, vatsavaivat... luettelo on loppumaton, kuten tiedätte. Jos kukin meistä pistää kysymykseen yhden vaivan kerrallaan, niin onko AINA selvää, että tahdon tulla terveeksi tuosta !? Ihmeellinen juttu. Siis sairaudesta ja vaivasta voi tulla myös elämänsisältö! Emme osaa kuvitella, millaista olisi ilman tätä vaivaparkaa, siksi sitä on vaikea toivoa, että se vaiva jäisi pois. On semmoinen psyykenpotilaiden diagnoosikin (ainakin ollut), jossa potilas haluaa elää sairauden mukanaan tuomien hyötyjen varassa. - Tää siis on kauhen kinkkinen vyyhti joskus. Mitä mieltä ootte. Tsau@

kuolemanpelko joka sua siellä taustalla vaivaa. Se suuri tuntematon, jota kohti oot menossa. Tarkkaat merkkejä, josko ja koska... Sanotaan joskus, että kaiken pelon ja ahdistuksen takana on aina lopulta kuolemisen (voi sanoa myös täältä häviämisen) pelko. - Omasta kokemuksestani tiedän, että siinä auttaa vain ja ainostaan meidän niin ihanaan kristilliseen uskoomme, jotka asiat ilmoitettu Raamatussa, tutustuminen. Sieltä ETSIMINEN, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun SE AVAUTUU, niin pelot vaistyvät ja tulee RAUHA, yli ymmärryksen käyvä. Tosin kyllä joka päiväinen arkinen elämä pelkojakin sisältää, mutta se rauhan perusvire on jännä juttu, se pitää ja koen olevani jotenkin erilainen kuitenkin verrattuna semmoiseen kaveriini, jolla just tätä rauhaa ja tietoa ei ole. Tietoa siitä, mihin olen matkalla! Suos. koht.