mua on kiusattu koko mun pien ikäni koska oon läski ja ruma. en muista aikaa jollon mua ei olis haukuttu. vitos luokalla aloin viillellä ja sitä on jatkunu tähän päivään asti eikä loppuu näy (oon kasilla nyt). nykysi plsy piercing ja lävistysten teko itelleni on mulle sitä viiltelyy. kipu vie ajatukset pois kaikesta muusta. mut se ei auta aina. koulussa mua vieläki haukutaan välillä. en pysty pukeutumaan silleen ku haluisin, en uskalla tunnilla viitata, en uskalla tehä mitää. pelkään. jos joku sanoo jotai positiivista mulle ni mieleen tulee ne haukut vuosien varrelta. kuulen ne yöllä unissani ja päivällä. yritän sulkee korvani niiltä mut en pysty. koulussa pitää näytellä koko ajan ilosta ja sillee. rooli tulee päälle ku napista painamalla. valehtelen aina et kaikki on hyvin vaik ei oliska. alan väsyy siihen. välillä erehyin luulemaan et yks poika olis kiinnostunu musta mut sit ku se näki mut ni sano vaan et sun pitäs laihuttaa vähintään 20kg, käydä muutamassa kauneusleikkauksessa jne et joku ees kehtais puhumaan mulle. se oli tehä musta selvää. se sattu. sen jälkeen en oo uskaltanu haaveilla mistää enkä toivoo mitää. tiiän et elän yksin koko loppu elämäni. tiiän ettei kukaa poika koskaa voi kiinnostuu musta. nukun ehkä 4-7h yössä ja koulussa en pysty keskittymään. kokeet menee päin persettä ja tunnilla käydyt asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. läksyt jää tekemättä. muutaman kerran oon alkanu itkee kesken tunnin koska oon ollu nii väsyny tähän näyttelemiseen ja valehtelemiseen. vaik oon käyny puhumassa yhen sossun luona yli vuoden ajan ni se ei auta. välillä mietin et olisko sittenki parempi jos luovuttasin. mut en voi. se tulis maksamaan liikaa. se on ainut syy miks jaksan jatkaa. pelkään et mun kuolema tulis maksamaan liikaa mun vanhemmille. mä oon selvinny jo kerran bulimiasta mut selviinkö uudestaan? en tiiä. en tiiä enää mitään. jaksanko enää tätä? en tiiä.
en tiiä miks ees kirjotin tän tänne.. ehkä mä alan oikeesti olla epätoivonen.. ymmärrän jos kukaa ei vastaa mitää.. kukaa tuskin jaksaa lukee tätä ees loppuun..
en tiiä miks ees kirjotin tän tänne.. ehkä mä alan oikeesti olla epätoivonen.. ymmärrän jos kukaa ei vastaa mitää.. kukaa tuskin jaksaa lukee tätä ees loppuun..
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos tiedät oikean vastauksen.Haluaisin tietää, ketkä sinua syyllistävät vastauksen antamisesta niin, ettet uskalla sitä antaa vaikka se olisikin oikea.
Yleisemmin hiljaiset, ujot, masentuneet ihmiset eivät viittaa tunnilla, koska eivät tahdo huomiota itseensä. Tunneilla monesti oppilaat saavat sen hetkellisen rauhan milloin muut eivät hauku heitä... mutta jos he viittaavat, tulevat esille ja vaikka vastaavat väärin, on muilla taas pilkkauksen aihetta.
yöllä, niin ei jaksa viitatakaan.
urheilua mukaan kuvioihin, sellaista pientä lenkkeilyä, kävellen tai juosten kumpi vaan sopii, tai joku muu parempi laji, mistä pidät, aluksi puoli kilometriä (tai 15 min) ja sitten seuraavalla viikolla kilometri päivässä (puolen tunnin verran). se auttaa henkiseen hyvinvointiin. Sen jälkeen vähän läksyjen lukemista jne.
minä luin koko juttusi ja uskon että olet sisimmiltäsi todella kaunis ihminen. Hae apua! Se on todella väärin että sinua kiusataan ulkonäkösi takia. Oletko puhunut vanhemmillesi? Se voisi auttaa, kun on joku jolle puhua. Mieti niitä kaikkia henkilöitä jotka varmasti välittävät sinusta ja eivät ikinä antaisi anteeksi itselleen jos sinulle tapahtuisi jotain, he haluavat kuulla jos sinulla on murheita. Ei ketään saa jäädä yksin. Joku aina välittää.
Luin tarinaasi tippa silmässä. Muistelin omia tuntemuksiani saman ikäisenä; paljon oli tuskaa ja ahdistusta minullakin. Nukuin huonosti ja koulupäivät meni vähän viheltäen ohi, hyvä kun pysyi hereillä. Koulukiusaamiselta onneksi vältyin, sitä en olisi luultavasti kestänyt, kuten sinä.
Hei, kerroit, että olet käynyt juttelemassa jonkun "sossun" kanssa. Onko kyseessä psykologi? Mitäs jos marssisit heti maanantaina kouluterveydenhoitajan luokse ja kertoisit tilanteestasi ihan avoimesti. Tarvitset pikaista apua eikä sen pyytämisessä ole mitään hävettävää. Uskoisin, että mielialalääkitys olisi paikallaan tasoittamaan fiiliksiä ja antamaan voimia tästä eteenpäin.
Muista, että olet arvokas ihminen, sinua kiusaavat tyypit voit jättää omaan arvoonsa.
Lakkaa alentamasta itseäsi, siihen ei ole mitään syytä. Tiedän tuon roolipelin, hyvin sanoit, että se tulee päälle kuin nappia painamalla.
Mutta ajan myötä se käy raskaaksi, jos sisällä velloo tuska. Se pitää selvittää ja käydä läpi, jotta voi jatkaa elämää eteenpäin. Itsesi vahingoitaminen viiltelemällä tai millään muulla tavalla ei poista tuskaa, se ainoastaan pitkittää sitä, mikä on pakko käsitellä.
Hae apua, olet selvästi vahva ja rohkea, koska olet tsempannut näinkin pitkään. Kerro jossain vaiheessa, mitä sinulle kuuluu. Olen hengessä mukana. Vastaa vaikka tähän samaan viestiketjuun.
Luin myöskin loppuun kirjoituksesi.
Olet nuori kaunis vahva.
Tee se mikä sinun täytyy tehdä, älä tyydy uhdin osaan.
Ole voittaja.
Sinä pystyt siihen ja tiedät mitä tehdä.
Haluaisin olla sinunkin mummisi
vastaan nyt sit kaikille erikseen ku on aikaa..
>>>>:
en uskalla viitata tunnilla koska pelkään et muut nauraa. se ei olis eka kerta. ja oon aina ollu ujo muutenki.
ei nuku:
tiiän et pitäs urheilla ja silleen mut aina ei vaan jaksa. tiiän et pitäs nukkuu mut en uskalla nukahtaa. pelkään painajaisia liikaa.
toivoaon:
sen jälkeen kun mun vanhemmat eros ni en oo uskaltanu kertoo mitään niille. äidille en kerro koska sillä on omatki huolensa ja jos isälle kertosin ni se varmaan syyttäs äitii kaikesta jne.. "kavereille" en voi kertoo koska ne vaan lyö asian leikiks.
hengessä mukana:
se on vaan sosiaalityöntekijä. en tiiä miks mut laitettiin sille puhumaan. terkkarille en mielellään mitää puhus koska se vaan alkaa leperrellä ku jollekki pikku vauvalle ja silleen. sit se alkaa valittaa siitä et oon ainut joka tekee näin ja et oon sairas..
tuulamummi:
musta on ihanaa et säki jaksoit lukee tän loppuun..
ole itsellesi:
mä oon liian kiltti mun "kavereille".. mut en vois antaa pojan käyttää hyväks mua koska ahistun jos sillonki ku joku vaik koskettaa mun olkapäätä ilman et annan luvan.. ja mä en syö kunnolla ku ruoka ei maistu.. karkkii oon nyt rajottanu mut jos syön sitä ni sit kanssa syön..
mä todellaki luulin ettei kukaa lukis tätä loppuun.. ja luulin ettei kukaa vaivautus vastaamaan.. ..
hyvä, kuuntele mitä tarvitset. Se ei todellakaan ole rangaistusta vaan hellimistä. Mieti mikä on hyväksi itsellesi. Tee asioita joista pidät, hanki mukava harrastus. Uusiudu, käy kampaajalla ja anna hänelle vapaat kädet leikata juuri sinulle sopiva uusi hiusmalli. Juttele vanhempiesi kanssa asioistasi. Katso löytyykö paikkakunnaltasi jotain seurakunnan kerhoja, joihin voisit mennä. Siellä on yleensä terveitä ja suvaitsevasia nuoria, joista voit saada kaipaamiasi ystäviä.
Mieti myös mikä on itsetuhoista käytöstä. Sitä on se, missä teet pahaa itsellesi. Pahaa tekee itselleen esim. tupakoimalla, ylensyömällä, päihteillä. Pahaa voi tehdä myös olemalla arvoton, muiden käytettävänä, poikien käytettävänä, liian kiltti, kynnysmattona muille. Älä alennu "ostamaan" läheisyyttä seksillä.
Mieti ruokavaliotasi, syötkö oikein, siis vihanneksia, täysjyvää, proteiineja, maitotuotteita? Paino on ongelmasi, rajoita karkit yhteen päivään viikossa, älä hemmottele itseäsi makealla.
Se poika sanoi sinulle todella törkeästi. Ihmiset voivat olla todella julmia.