Voi hyvin
hän sanoo, ja jättää jälkeensä
ja ovi sulkeutuu
ja kuulen käytävässä askeleet
jotka pysähtyvät
ja minä odotan
että hän kääntyisi takaisin
mutta hiljaisuus armahtaa minut
sulkee syliinsä, kertoen kauniita valheita
ja näen unta unesta
jossa vanha elämäni on vielä elämää
ja hän joka on vierelläni on yhä siinä
eikä vain askeleissa, väsyneissä muistoissa
ja vaikka kuinka katson, muistan
pieni pala sinua katoaa
kuin jäljet usvaan, pieni hetki kerrallaan
hän sanoo, ja jättää jälkeensä
ja ovi sulkeutuu
ja kuulen käytävässä askeleet
jotka pysähtyvät
ja minä odotan
että hän kääntyisi takaisin
mutta hiljaisuus armahtaa minut
sulkee syliinsä, kertoen kauniita valheita
ja näen unta unesta
jossa vanha elämäni on vielä elämää
ja hän joka on vierelläni on yhä siinä
eikä vain askeleissa, väsyneissä muistoissa
ja vaikka kuinka katson, muistan
pieni pala sinua katoaa
kuin jäljet usvaan, pieni hetki kerrallaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvät runot
tekee niin
osuvat
tuovat kuvia mieleen
muistoja
pohdin usein
[näinä sateisina päivinä]
eikö rakkaus sittenkin ole
kuin tuulessahuojuva koivu
tuuli, koivu, yhdessä
muodostavat käsitteen
mutta mitä on tuo rakkaus?
muuta kuin omistautumista
häneen, johon katsoo iltaisin
kun on vain ajatus
tai vain pilvinen päivä
ja kun katsoisi niin takaisin
silmiin, sydämeen